Tämän blogin tarkoituksena on käsitellä sellaisia yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja luonnontieteellisiä asioita, joissa on olemassa selvästi oikea ja väärä vaihtoehto.
Eräs kaverini ehdotti tälle blogille ja täällä propagoidulle ideologialle myös nimiä "normalismi" ja "kunnollisismi", koska täällä advokoidaan nimenomaan normaalia elämää, kunnollisia elämäntapoja, sivistynyttä käytöstä ja kunnon ihmisten maailmankuvaan perustuvaa, hyvin toimivaa, rehellistä, oikeudenmukaista yhteiskuntaa.
Tätä ajattelutapaa kuvastaa hyvin pikkulasten ja heidän vanhempiensa käyttämä käsitepari kiltti vs. tuhma. Pikkulapsilla on tyypillisesti terve, autenttinen, spontaani, luonnollinen, turmeltumaton mustavalkoinen maailmankuva, jossa hyvyys tunnistetaan hyvyydeksi ja pahuus pahuudeksi.
William Goldingin romaani Kärpästen herra kuvaa sivistyksen pintasilauksen ohuutta ja ihmisten potentiaalia hyvään ja pahaan; tässä blogissa käsiteltään samantyyppisiä asioita, sivistyksen ja barbarian vastakkainasettelua, oikeita ja vääriä ratkaisuja, hyvyyttä ja pahuutta.
Pseudointellektuellien keskuudessa on viimeisen sadan vuoden ajan ollut muotia halveksua tällaista mustavalkoista maailmankuvaa ja propagoida sekä relativistista totuuskäsitystä ("mikään teoria ei ole todempi kuin joku toinen") että relativistista moraalikäsitystä ("mikään teko ei ole sen oikeudenmukaisempi tai epäoikeudenmukaisempi kuin joku toinen").
Idiootit pitävät tätä relativismia akateemisen, intellektuaalisen maailmankuvan tunnusmerkkinä, mutta todellisuudessa tällainen relativismi on vakavan mielisairauden oire. Relativistinen totuuskäsitys merkitsee todellisuudentajun todella pahaa hämärtymistä, joka on skitsofrenian tms. psykoosin tunnusmerkki.
Relativistinen moraalikäsitys on tyypillinen antisosiaalisen persoonallisuushäiriön oire ja siten merkki synnynnäisestä tai lapsuudessa kehittyneestä luonneviasta. Normaalien, rehellisten ihmisten terve oikeustaju on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus. Moraalirelativistit ovat anomaalisia, epäterveitä ihmisiä, joille ei ole kehittynyt normaalin ihmisen persoonallisuutta.
Pikkulapsilla on yleensä vahva käsitys oikeasta ja väärästä. Lapset tietävät selkeästi, millainen käytös on kilttiä ja millainen tuhmaa. Kiltit lapset inhoavat ja pelkäävät tuhmia lapsia eli väkivaltaisia, epäsosiaalisia häiriköitä. Lapset kokevat tuhman käytöksen eli lyömisen, varastamisen, valehtelun ja toisten lasten lelujen rikkomisen vastenmielisenä. Tässä on kyseessä ihmisten spontaani oikeustaju, joka herättää suorastaan fyysisiä pahoinvoinnin oireita (selkäpiin tai olkapäiden väristyksiä, kasvojen säpsähtämistä tms.) reaktiona väärään, pahaan käytökseen.
Terveillä ihmisillä on jo varhaislapsuudessaan tällainen luontainen, vaistonvarainen oikeustaju. Myöhemmässä elämässä reaktiot vääryyteen turtuvat ja esim. itkeminen vähenee iän myötä tai jopa loppuu kokonaan aikuisuuteen tultaessa. Tämä on tiettyyn rajaan asti normaalia ja toivottavaa kehitystä, koska aikuisen ihmisen ei pidä olla emotionaalisesti yhtä herkkä kuin lapsi. On kuitenkin perverssiä kokonaan luopua oikeudenmukaisuuden ja vääryyden erottelusta. Pikkulasten ja heidän vanhempiensa tapa jaotella ihmisten käyttäytymisen tapoja hyvään, kilttiin käytökseen ja pahaan, tuhmaan käytökseen on pohjimmiltaan terve, koska se perustuu ihmiselle lajityypilliseen, luonnolliseen, vaistonvaraiseen oikeustajuun.
Aikuisten olisi tässä suhteessa otettava oppia lapsista, koska aikuisilla on taipumusta pseudointellektuaaliseen moraalirelativismiin. Monet aikuiset pitävät mustavalkoista hyvän ja pahan dikotomiaan perustuvaa maailmankuvaa liian lapsellisena. Relativismi on kuitenkin pikemminkin murrosikäisten kapinaa aikuisten auktoriteettia vastaan tai yhteiskunnan normeja vastaan eikä siis tervettä aikuisen ihmisen ajattelua. Relativismi on epäkypsää puberteettiangstia. Terve aikuinen on seesteinen, asiallinen, rauhallinen, oikeudenmukainen ja normaali eikä koe tarvetta "kapinoida" sosiaalisia normeja vastaan esimerkiksi käyttämällä huumeita tai töhrimällä seiniä spraymaalilla tai ottamalla naamaansa lävistyksiä.
Tästä syystä lasten tapa jaotella ihmisten käyttäytymistapoja kunnon ihmisten harrastamaan hyvään, kilttiin, mukavaan, järkevään ja rehelliseen käytökseen ja inhottavien ihmisten harrastamaan pahaan, tuhmaan, epämiellyttävään, tyhmään ja epärehelliseen käytökseen on yleisesti ottaen hyvä esikuva myös aikuisten ihmisten moraaliselle ja yhteiskunnalliselle ajattelulle. Tällaisen mustavalkoisen maailmankuvan vastustaminen ei ole kypsää aikuismaista ajattelua, vaan typerää murrosikäisten kapinaa tervettä ja järkevää ajattelua ja kunnon ihmisten elämäntapaa vastaan.
Tämän blogin tavoitteena on muodostaa nimenomaan kunnon ihmisten elämäntavasta ja maailmankuvasta ideologia, joka asettuu nykyisten poliittisten ismien yläpuolelle. Tämän blogin ideologiaa voisi kutsua nimellä anti-idiotismi, koska tavoitteena on lähinnä typeryyden ja epänormaalien, epäterveiden ratkaisujen vastustaminen.
Jotkut konservatiivit ovat aikoinaan sanoneet, että konservatiivisuus ei ole oikeastaan mikään ideologia: se on eräänlainen anti-ideologia, terveeseen arkijärkeen perustuva pragmaattinen ajattelutapa, joka vastustaa utopistisia ideologisia ratkaisumalleja.
Tätä mieltä oli mm. Edmund Burke:
Georges Remi, tunnettu paremmin taitelijanimellään Hergé (G.R. = R.G. = er gé = Hergé), sanoi aikoinaan näin:Burke argued that the French Revolution would end disastrously, because its abstract foundations, purportedly rational, ignored the complexities of human nature and society.
Further, he focused on the practicality of solutions instead of the metaphysics, writing: "What is the use of discussing a man's abstract right to food or to medicine? The question is upon the method of procuring and administering them. In this deliberation I shall always advise to call in the aid of the farmer and the physician, rather than the professor."
Poliittisessa kentässä on toisaalta sellaisia ihmisiä, joilla on aatteita, yleviä muuten, ja jotka yrittävät toteuttaa niitä - ja toisaalta niitä, joilla ei ole erityistä ideologiaa ja jotka vain yrittävät toimia niin, että asiat sujuvat.
Ranskassa esimerkiksi on selvästi nähtävissä, että vasemmistolla on aatteita, ja että se yrittää saada läpi tiettyä maailmankatsomusta, kun taas vastapuolella ollaan vähemmän systemaattisia.
Arvelen, että se, mitä kutsutaan oikeistoksi, pyrkii vain toimimaan niin, että asiat tulevat hoidetuiksi, ilman että sillä olisi sen kummempaa sanomaa.
Tämä blogi ei ole eksplisiittisesti konservatiivinen, oikeistolainen tai porvarillinen. Monet lukijat kuitenkin epäilemättä mieltävät sen sellaiseksi. Toisaalta oikeistolaiset paljolti samaistuvat tässä blogissa esitettyyn ideologiaan, toisaalta vasemmistolaiset enimmäkseen vastustavat sitä vimmaisesti.
Tämä blogi ei kuitenkaan edusta sellaista oikeistolaisuutta, jota Suomessa edustavat mm. Kokoomus, Keskusta, Kristillisdemokraatit ja RKP:n oikeistosiipi. Keskeinen ero näiden ns. porvarillisten puolueiden ja tämän blogin edustaman ideologian välillä on se, että tässä blogissa todella pyritään järkevään, terveeseen, normaaliin ja yhteiskunnallisesti hyödylliseen ajatteluun.
Em. porvarilliset puolueet pyrkivät vain a) pitämään kiinni omasta poliittisesta valta-asemastaan ja siten takaamaan tiettyjen ammattipoliitikkojen ja puoluepoliittisesti sitoutuneiden virkamiesten suojatyöpaikkojen säilymisen, b) tuottamaan ympäripyöreää, merkityksetöntä, epäkoherenttia poliittista retoriikkaa vailla mitään konkreettista substanssia ja c) ylläpitämään tiettyjä ideologisia dogmeja ja yhteiskunnallisia instituutioita samanlaisella fanaattisella vimmalla kuin utopistinen vasemmisto.
Näitä oikeiston sokeasti, kritiikittömästi, fanaattisesti kannattamia pyhiä lehmiä ovat mm. EU, asevelvollisuus ja valtionkirkko. Oikeistopoliitikot eivät kykene puhumaan näistä asioista rationaalisesti, vaan vajoavat retoriikassaan lähinnä fundamentalisti-islamilaista diskurssia muistuttavalle älylliselle tasolle.
Tässä blogissa sen sijaan ei sitouduta ennakolta mihinkään yksittäisiin poliittisiin dogmeihin, vaan pyritään muutamien perustavanlaatuisten arvovalintojen pohjalta muodostamaan järkeviä, normaaleja, terveitä, luonnollisia ratkaisuja.
Mikään normatiivinen valinta ei tietenkään voi olla samalla tavalla objektiivinen kuin tosiasia-arvostelmat, mutta normaalien, terveiden ihmisten kesken vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys tietyistä perustavanlaatuisista arvovalinnoista. Tämä johtuu siitä, että ihmisten moraalikäsitykset ja muut mielipiteet perustuvat ihmisen luonteeseen biologisena olentona.
Tietyt mielipiteet ovat ihmiselle lajityypillisiä mielipiteitä, koska näitä mielipiteitä omaavat yksilöt kykenevät paremmin elämään normaalia, tervettä elämää ja tuottamaan elinkelpoisia jälkeläisiä. Tätä kautta nämä mielipiteet ovat muodostuneet ihmislajin keskuudessa yleisiksi ominaisuuksiksi. Päinvastaisia mielipiteitä omaavat yksilöt ovat darwinistisesti karsiutuneet pois väestöstä.
Esimerkiksi halukkuus syödä eläinproteiinia (lihaa, kalaa, rapuja, maitotuotteita, munia) on hyödyllinen ominaisuus ihmisyksilön elossapysymisen ja jälkeläistuotannon kannalta. Aversio eläinproteiinia kohtaan on haitallinen ominaisuus. Lihaa ja kalaa inhoavat ihmiset ovat kuolleet helpommin ja jättäneet vähemmän jälkeläisiä kuin lihaa ja kalaa mielellään syövät ihmiset. Niinpä voidaan sanoa, että vegetarismi on ihmisen lajityypillisten ominaisuuksien vastainen, epänormaali, epäterve valinta.
Kaikki ihmisten tekemät valinnat eivät ole yhtä hyviä. Vaikka lähtökohtaisesti kannatan perustavanlaatuisena moraalisena arvona mahdollisimman surta yksilönvapautta, en suinkaan ihaile epänormaalien ihmisten tekemiä epäterveitä valintoja. En kannata yksilönvapautta siksi, että kaikki vapaasti tehdyt valinnat olisivat yhtä hyviä.
Päinvastoin: ensisijainen syy yksilönvapauden kannattamiseen on nimenomaan se, että yksilönvapauden vallitessa idiootit kärsivät nahoissaan omien huonojen valintojensa seuraukset. Tällöin idiootit ehkä oppivat kantapään kautta seuraamaan järkevämpien ihmisten näyttämää hyvää esimerkkiä. Jos idioottien ei annettaisi vapaasti ampua itseään jalkaan, he aiheuttaisivat turhia konflikteja kapinoidessaan normaalien ihmisten valitsemia järkeviä ratkaisuja vastaan.
Toinen keskeinen syy mahdollisimman suuren yksilkönvapauden kannattamiseen on se, että yksilönvapautta rajoittavien autoritaaristen mallien kannattajat valitsevat usein typeriä, huonoja ratkaisuja kollektiiviseksi pakkopullaksi.
Jos valtiovalta yrittäisi esimerkiksi pakottaa ihmiset syömään terveellisesti, valtion määräämä pakkodieetti ei kuitenkaan olisi parhaan ravitsemustieteellisen tutkimustiedon mukainen.
Esimerkiksi Suomessa on vuosikymmenien ajan pakkosyötetty kouluruokaloissa aivan liikaa perunaa ja muita viljatuotteita. Tämä ei ole perustunut tieteellisiin ravitsemussuosituksiin, vaan kepulaiseen maatalouspolitiikkaan. Epäterveellisiä, kuorittuina keitettyjä "kumiperunoita" on pakkosyötetty suomalaisille koululaisille, jotta on saatu kulutettua perunanviljelijöiden ylituotantoa.
Tällaiset perverssit, korruptoituneet ratkaisut ovat poliittisessa päätöksenteossa tuikitavallisia. Valtiolla on systemaattinen tendenssi tuottaa tällaisia epärehellisiä, epäterveitä ratkaisuja.
Tästä syystä normaali, järkevä järjestelmä ottaa huomioon poliittisen päätöksentekoprosessin tendenssinomaisen korruptoituneisuuden ja pyrkii jättämään valtiolle mahdollisimman vähän valtaa.
Valtio on parhaimmillaankin vain välttämätön paha. Valtio on väkivaltakoneisto ja kaikki valtiovalta perustuu viime kädessä väkivaltaan. Valtioon pitäisi turvautua vain äärimmäisenä hätäkeinona, kuten väkivaltaan yleensäkin.
Ravintolan portsarin ei pidä vetää turpaan liian juopunutta asiakasta, jos tämä suostuu poistumaan ravintolasta muutenkin. Vastaavasti valtion ei pidä aseella uhaten pakottaa ihmisiä esimerkiksi syömään terveellistä ruokaa, koska kaikkeen väkivallan äyttöön liittyy suuri erehtymisen ja moraalisen turmeltumisen mahdollisuus.
Valta turmelee ja ehdoton valta turmelee ehdottomasti.
I cannot accept your canon that we are to judge Pope and King unlike other men with a favourable presumption that they did no wrong. If there is any presumption, it is the other way, against the holders of power, increasing as the power increases. Historic responsibility has to make up for the want of legal responsibility.
Power tends to corrupt, and absolute power corrupts absolutely.
Great men are almost always bad men, even when they exercise influence and not authority: still more when you superadd the tendency or certainty of corruption by authority. There is no worse heresy than that the office sanctifies the holder of it.
Tästä syystä jokainen järkevä ihminen suhtautuu valtiovaltaan skeptisesti ja kannattaa valtion toimenpiteitä vain niiden ollessa ilmiselvästi hyödyllisiä jonkin merkittävän ongelman ratkaisussa.
Esimerkiksi kieltolaki oli täysin epäonnistunut ratkaisu. Alkoholi kyllä aiheuttaa väestötasolla merkittäviä terveyshaittoja ja sosiaalisia ongelmia, mutta näitä ei mitenkään voitu ratkaista alkoholin kriminalisoinnilla. Kieltolaki aiheutti ongelmia eikä ratkaissut niitä. Kieltolaista oli seurauksena viinan salakuljetus, kansan juomatapojen painopisteen muutos oluesta ja viinistä viinaan, salakuljettajien ja poliisin keskinäiset takaa-ajot ja ampumavälikohtaukset ja poliisin lahjonnan muuttuminen yleiseksi rutiiniksi.
Järkevässä, terveessä yhteiskuntajärjestelmässä valtio sekaantuu asioihin mahdollisimman vähän.
Valtio on kuin ravintolan portsari, joka ei häiritse normaaleja asiakkaita. Mikäli ongelmia ilmenee, portsarin on yritettävä hoitaa ne puhumalla. Häiriköivän asiakkaan laittaminen käsirautoihin on vasta äärimmäinen hätäkeino.
Vastaavasti valtiovaltaan on turvauduttava vain äärimmäisessä hädässä. Tällöinkin on mietittävä, onko valtion toimenpiteistä varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Yleensä ei ole.
Hippokrateen lääkärinvalan ensimmäinen kohta tunnetaan latinaksi muodossa primum est non nocere eli tärkeintä on olla aiheuttamatta haittaa. Tämä kelpaa myös yhteiskunnallisen päätöksenteon ohjenuoraksi. Ensisijaisen tärkeää on olla aiheuttamatta ihmisille haittaa valtiovallan toimenpiteillä.
Kieltolaki on varoittava esimerkki utopistisesta, naiiviin kaikkivoipuusharhaan perustuvasta valtiovallan toimenpiteestä, joka taustalla olleesta näennäisen hyvästä aikomuksesta (alkoholismin aiheuttamien terveyshaittojen ja sosiaalisten ongelmien eliminointi) huolimatta aiheutti kohtuuttoman suuria yhteiskunnallisia haittoja.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.
Terve näkemys yhteiskunnasta on kyyninen, raadollinen, skeptinen, epäutopistinen ja pragmaattinen. Kaikkeen politiikkaan on suhtauduttava lähtökohtaisen epäilevästi.
Kaikkia poliitikkoja ja virkamiehiä on pidettävä laiskoina, ahneina, tyhminä, tietämättöminä, korruptoituneina, moraalittomina paskiaisina, kunnes toisin todistetaan.
Kaikki kritiikitön henkilönpalvonta on epätervettä, epänormaalia, epärealistista ja lapsellista. Tässä suhteessa tämä blogi eroaa suuresti perinteisestä oikeistosta, joka harrastaa autoritaarista henkilönpalvontaa vähintään yhtä paljon kuin vasemmisto.
Esimerkiksi Mannerheimin pitäminen jonain jumalana ja Adolf Ehrnroothin pitäminen hänen profeettanaan ja reinkarnaationaan on suomalaisille konservatiiveille tyypillistää.
Suomalainen oikeisto edustaakin käytännössä poikkeuksetta nimenomaan autoritaarista konservatiivisuutta. Toinen konservatismin haara on individualistinen, liberaali konservatiivisuus, joka tarkoittaa käytännössä klassista liberalismia tai libertarismia, erityisesti ns. paleolibertarismia.
Tästä liberaalista ideologiasta tekee konservatiivisen lähinnä sen skeptisyys, kyynisyys, pragmaattisuus ja antiutopistisuus sekä tietoisuus radikaalien hörhöideoiden toimimattomuudesta.
Tämä blogi edustaa nimenomaan tällaista oikeistoliberalismia, paleolibertarismia eli individualistista konservatiivisuutta, jonka keskeinen idea on yksilönvapauden kannattaminen nimenomaan normaalien, terveiden, järkevien ratkaisujen mahdollistamiseksi.
Idiootit kärsikööt omissa nahoissaan omien typerien päätöstensä seuraukset. Kaikki ratkaisut eivät todellakaan ole yhtä hyviä vain siksi, että ne ovat vapaasti valittuja.
Tämä blogi siis poikkeaa mm. USA:n libertaristipuolueen linjasta siten, että aion esittää täällä selkeitä, jyrkkiäkin mielipiteitä ihmisten elämäntapavalinnoista.
Yleensä libertaristit eivät kommentoi ihmisten yksityiselämää millään tavalla. Libertaristit sanovat vain, että ihmisten pitäisi olla mahdollisimman vapaita; libertaristit eivät sano, mitä ihmisten pitäisi sillä vapaudella tehdä. Tässä blogissa minä sen sijaan sanon suoraan, mitkä valinnat ovat järkeviä ja terveitä ja mitkä typeriä ja epäterveitä.
Tämä on keskeinen syy tämän blogin perustamiseen. En viitsi kirjoittaa vanhaan libertaristiblogiin normatiivisia kannanottoja siitä, mitä ihmisten pitäisi tehdä.
Libertarismi kannattaa esim. huumeiden laillistamista. Libertarismi ei sano mitään siitä, pitäisikö ihmisten käyttää huumeita vai ei. Täällä minä sen sijaan sanon suoraan, että huumeita ei kannata käyttää.
Inhoan hippilibertaristeja, jotka hekumoivat huumeidenkäytöllään tms. "vaihtoehtoisilla" hörhöelämäntavoillaan. Huumeidenkäyttö, kasvissyönti, steinerilaisuus, harekrishnalaisuus ym. huuhaaideologiat ovat aivan täyttä paskaa, vaikka ne perustuisivat ihmisten vapaisiin valintoihin.
Inhoan hörhöjä. Tämä on antihörhöblogi eli anti-idioottiblogi. Pyrin tässä blogissa vastustamaan kaikenlaisia idioottimaisia ajatuksia ja tuomaan esille järkeviä, normaaleja, terveitä, toimivia ratkaisuja.
Tämä blogi eroaa ylläpitämistäni Uusi Viesti- ja Suomalian Sanomat-blogeista siten, että en pyri täällä mitenkään keskittymään maahanmuuttopolitiikkaan tai monikultturisuusideologiaan. Aion jatkossakin postata noihin aiheisiin liittyviä juttuja jompaankumpaan noista blogeista.
Kumpikaan noista blogeista ei ole minun perustamani, vaan minut kutsuttiin noihin molempiin vieraskolumnistiksi. Sittemmin molempien alkuperäiset ylläpitäjät lopettivat niihin kirjoittamisen ja jättivät ylläpidon minulle. Koska minulla tästä syystä on turhaan kaksi monikulttuurisuuskriittistä blogia, voin jättää toisen niistä kenelle tahansa sopivalle bloggaajalle. Halukkaat ilmoittautukoot vaikkapa tämän blogin kommenttiosastoon.
Kumpaakaan noista vanhoista blogeista ei kuitenkaan deletoida. Lopetan vain toiseen kirjoittamisen tarpeettomana, koska saman ihmisen on turhaa ylläpitää kahta eri blogia samasta aiheesta.
Tämä blogi on laaja-alaisempi henkilökohtainen blogi kuin libertarismiin keskittyvä fi-lib tai monikulttuurisuuskritiikkiin keskittyvät Uusi Viesti ja Suomalian Sanomat. En aio kuitenkaan kirjoitella täällä mitään henkilökohtaisia asioita. Tämä ei ole ns. tukanleikkuublogi, jossa kerrotaan henkilökohtaisia arkipäiväisiä elämäntapahtumia tyyliin "kävin tänään parturissa". En ole narsisti, joka kokee tarvetta pitää julkista päiväkirjaa yksityiselämästään.
Kirjoittelen täällä yhteiskunnallisista, kulttuurisista ja luonnontieteellisistä asioista. Pyrin esittämään asiat niin, että jokainen terve, normaali, järkevä ihminen on väistämättä samaa mieltä.
Kaikki ihmiset eivät voi olla kaikista asioista samaa mieltä, koska 1.) jotkut asiat ovat aidosti mielivaltaisia mielipidekysymyksiä ("onko mansikkajäätelö paremmanmakuista kuin suklaajäätelö") ja 2.) jotkut idiootit ovat eri mieltä kaikkien järkevien ihmisten kanssa ("kannabis on täysin vaaratonta eikä voi aiheuttaa mitään terveyshaittoja"). Pyrin kuitenkin rakentamaan jonkinlaista järkevien ihmisten konsensusta, jonka ulkopuolelle jää vain epänormaaleja, tyhmiä, tietämättömiä ja perverssejä ihmisiä.
Väitän, että suurin osa yhteiskunnallisia asioita koskevista erimielisyyksistä johtuu tyhmyydestä ja tietämättömyydestä, ei siis erilaisista arvovalinnoista.
Tietyt perustavanlaatuiset arvovalinnat ovat ihmiselle lajityypillisiä ja siten kaikille terveille ihmisille yhteisiä. Tässä blogissa pyrin nimenomaan vetoamaan näihin normaaleihin ihmisiin, jotka haluavat hoitaa asiat järkevästi ja rehellisesti.
