Yle:
Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt, että kouluissa tarjotaan yhtenä päivänä viikosta kasvisruokaa ilman liha- tai kalavaihtoehtoa.
Ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki Helsingin kapungin opetusvirastosta tietää, että haasteita on tulossa. Kasvisaterioiden raaka-aineiden pitää olla hyviä ja vaihtelevia, jotta ne maistuvat koululaisille. Pelkällä porkkanalla ja kaalilla ei kasvisvelvoitetta täytetä.
- Pyrimme valitsemaan mieluisia, ravitsevia ruokatuotteita, jotka puhuttavat nuoria ja lapsia. Meillä on hyvin laaja ikähaitari, Rintamäki sanoo.
Säästöjä kasvisaterioista ei ainakaan tule.
- Jotta varmasti mahdollisimman moni syö ne ruokatuotteet, oli ne sitten kasvispyöryköitä tai -kroketteja, niin ne eivät ole todellakaan halvempia, kuin lihaa sisältävät vastaavat tuotteet, Rintamäki sanoo.
Helsingin päätös koulujen viikottaisesta kasvispäivästä onkin enemmän kansansivistystyötä ja ilmastoteko.
Tosin talviaikaan kasviksia rahdataan niin paljon ulkomailta, että kasvisaterian ekologisuus vähenee.
Tapio Äyräväinen:
Isoveli päättää mitä ajattelet, mitä kirjoitat, mitä sanot ja jopa mitä syöt
18/2/2010
Helsingin kouluihin tulee kasvisruokapäivä. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vihreiden aloitteen kokouksessaan äänin 47–35. Päätös syntyi kiivaan, pitkän ja tunteikkaan keskustelun jälkeen myöhään illalla. Kasvissyönti hajotti ryhmiä. Aloitteen kasvisruokapäivän järjestämiseksi teki vihreiden Emma Kari.
Demareiden Osku Pajamäki sanoi, että kysymyksessä on ideologinen päätös.
- Minun ideologiaani kuuluu se, että yhteiskunta tietää, mikä on yksilölle parasta, totesi Osku.
Voi sinua Osku. Minun ideologiaani kuuluu se, että ihminen ihan itse saa päättää jo koulussa, mitä hän haluaa syödä. Ei siinä tarvitse kenenkään mestaroida ja päältä päsmäröidä. Miksei koulussa voida tarjota oppilaille normaalia ruokaa, jossa olisi paljon tuoreita tai keitettyjä vihanneksia ja kasviksia?
Onkohan nyt niin, että päätöksen takana ei olekaan niin yksinkertainen asia kuin kasvisruoka. Onkohan niin, että päätöksen takana onkin ideologia. Onko niin, että viisaiden pitää kertoa meille, mitä lapsemme pistää suuhunsa.
Ei pitäisi puhua kasviksista, kun puhutaan siitä, kuka päättää mitä ajattelet, mitä sanot ja jopa mitä syöt.
Tällainen pakkosyöttö on henkisesti etovaa. Se on ideologian pakkosyöttöä, johon ei saa suostua. Jokaisella on oikeus elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Kiellot, säännöt ja määräykset lisääntyvät jatkuvasti tässä maassa sellaista vauhtia, ettei perässä pysy. Meitä valvotaan kaiken aikaa. Isoveli haluaa, että meitä valvotaan tulevaisuudessa yhä tarkemmin. Me emme saa syödä, me emme saa kirjoittaa, emmekä me saa ajatella niin kuin itse haluamme vaan niin kuin eliitti haluaa.
Kullervo:
Osku Pajamäen näkemys demokratiasta
Tämä on ideologinen päätös. Minun ideologiaani kuuluu se, että yhteiskunta tietää mikä on yksilölle parasta.
Demareiden Osku Pajamäki kuvasi tarkasti suhdettaan demokratiaan ja kansalaisiin, kommentoidessaan ihmisten henkilökohtaiseen vallinnanvapauteen puuttunutta kasvisruokapakkopäätöstä eilisessä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesssa.
No, maailmalla on paljon esimerkkejä siitä mihin tuollainen ajattelu lopulta johtaa. Toivotaan, että vaikutus ei ole täysin käänteinen siten, että suurin voittaja ovat pikaruokaketjut, pakolla ei saada juuri koskaan mitään pysyvää aikaan.
Ja parempi niin onkin. Pelkkä kasviravinto on kalliimpaa, erittäin yksipuolista (kukaan ei pärjää Suomessa talven yli fennovegaanina) ja on jo tähän mennessä lisäännyt liialla hiilihydraattipitoisuudellaan diabeteksen räjähdysmäistä kasvua.
Toivon aivan vakavasti, että joku vie tämän asian hallinto-oikeuteen. Joku sellainen kansalainen, jonka lapsia ja näiden hyvinvointia tämä yksityisyyteen tunkeutuva pakko koskee. Tällainen päätös on myös kansalaiset eriarvoiseen asemaan asettava, eli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.
Muistakaapa ihmiset nyt kuitenkin etenkin se asia, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa – sellaista poliitikkoa joka kunnioittaa teitä vai sellaista joka haluaa alistaa teidät tahtonsa alle.
Esimerkiksi päättämällä siitä mitä Sinä ja lapsesi saatte syödä.
Helsingin kaupunginvaltuuston kusipäät ovat siis päättäneet näännyttää koululaiset nälkään pakottamalla koululaiset syömään pelkkiä kasviksia yhtenä päivänä viikossa.
Tällä tavalla lietsotaan tyttöjen anoreksiaa. Samalla saadaan poikien vatsat kurnimaan nälästä.
Tämä on miessukupuolta vihaavien lesbofeministien ja heitä nuoleskelevien kastroitujen, suisidaalisten idioottimiesten tapa edistää muutenkin laihojen nuorten tyttöjen anoreksiaa ja potkia poikia päähän.
Käykää te vegefasistit kysymässä esim. peruskoulun yläasteiden, ammattikoulujen ja lukioiden poikaoppilailta, tulevatko he kylläiseksi kasvisruoasta. Voin sanoa suoralta kädeltä, että yli 95 % sanoo jäävänsä nälkäiseksi syötyään pelkkää kasvisruokaa.
Miksi haluatte, että kasvavat pojat näkisivät nälkää? Tätä lesbofeministien ehdotusta tukeneet punavihreät miehenkuvatukset: miksi vihaatte koulupoikia? Miksi vihaatte nuoria miehenalkuja eli poikia? Miksi vihaatte omaa sukupuoltanne? Oletteko eunukkeja tai transseksuaaleja?
Tämä kasvisfasismi on mielestäni nimenomaan väkivaltaa poikia vastaan. Poikien keskuudessa anoreksiaa tai vegetarismia ei esiinny juuri lainkaan. Sen sijaan tyttöjen keskuudessa anoreksia on yleistä. Myös vegetarismi on mielestäni eräänlainen anoreksian muoto. Vegetarismi on paljon yleisempää tytöillä kuin pojilla, joten fasistinen pakkovegetarismi on hyökkäys nimenomaan poikia vastaan. Nuorten tyttöjen kulttuurissa vegetarismi on sen verran normaalia, että myös lihansyöjätytöt yleensä hyväksyvät yhden kasvisruokapäivän viikossa kokematta sitä erityisen omituiseksi. Sen sijaan pojille pakollinen kasvisruokapäivä merkitsee nälkää ja nöyryytystä ja vihaa ja väsymystä ja huonoa keskittymiskykyä koulupäivän aikana.
Kasvissyöjien on käytännössä mahdotonta saada riittävästi kaikenlaisia ravinteita ilman lihaa, kalaa ja maitotuotteita. Kasvissyöjät väittävät voivansa saada riittävästi proteiineja ja esim. kalsiumia tietyistä kasviksista, mutta käytännössä kasvissyöjät eivät syö ko. kasviksia riittävästi. Niinpä kasvissyöjät väistämättä kärsivät aliravitsemuksesta, mikä on syynä kasvissyöjille yleisiin luunmurtumiin, anemiaan, krooniseen väsymykseen, flegmaattisuuteen jne.
Näin ollen vegetarismi on anoreksian muoto. Kaikki kasvissyöjät ovat aliravittuja. Jos ihminen vapaaehtoisesti, tahallaan, kärsii aliravitsemuksesta, hän on syömishäiriöinen. Vegetarismi on siis syömishäiriö.
Koska tytöillä syömishäiriöt ovat yleisiä, tytöt eivät koe pakollista kasvisruokapäivää niin erikoisena kuin pojat. Tämä kasvisruokafasismi on hyökkäys nimenomaan poikia vastaan. Tämä on osa yleistä lesbofeminististä vihanlietsontaa miessukupuolta vastaan.
Vegetarismi on osa sitä ajatusmaailmaa, että valkoinen lihaasyövä heteromies on kaiken pahan alku ja juuri. Jostain syystä nämä eläinoikeuksista vaahtoavat punavihreät lesbofeministit eivät koskaan puhu esim. halal-teurastuksista tai ylipäätään keidenkään muiden kuin valkoisten heteromiesten lihansyönnistä.
Muslimit ja neekerit ovat punavihreiden lesbofeministien mielestä ihqdaa, vaikka he söisivät lihaa miten paljon tahansa. Sen sijaan valkoinen heteromies on maailman kaiken pahuuden syntipukki. Siksi punavihreät lesbofeministit raivoavat juuri valkoisten heteromiesten lihansyönnistä eivätkä muslimien tai neekerien lihansyönnistä.
Tämä punaviherfasistinen pakkokasvissyönti on osa lesbofeministien sotaa miessukupuolta vastaan. Koulutyttöjen keskuudesta ei kuulu protesteja kasvisruokapäiviä vastaan; monet tytöt ovat muutenkin kasvissyöjiä tms. syömishäiriöisiä ja loputkin hyväksyvät kasvissyönnin osana tyttökulttuuria, osana naissukupuolen identiteettiin kuuluvaa elämäntapaa.
Sensijaan koulupojista taatusti yli 95 % sanoo tuntevansa itsensä nälkäiseksi kasvisruoan jälkeen. Tämä ei lesbofeministejä haittaa. Lesbofeministit haluavat hyökätä miessukupuolta vastaan kaikin keinoin. Jos he voivat purkaa vihaansa miessukupuolta kohtaan nälkiinnyttämällä koulupoikia, he tekevät sen.
Lesbofeministit ovat tunnetusti mm. sitä mieltä, että naisten ei pitäisi edes synnyttää poikalapsia. Lesbofeministit lietsovat sellaista sukupuolten välistä sotaa, jossa jokainen miespuolinen henkilö nähdään jokaisen naispuolisen henkilön vihollisena. Tähän lesbofeministien miesvihamielisyyteen sopii miespuolisten lasten eli poikien heikentäminen ja emaskuloiminen pakottamalla heidät kasvisdieetille.
Lesbofeministit kannattavat yleisesti esim. poikien pakottamista pukeutumaan tyttöjen vaatteisiin "heteronormatiivisen paradigman purkamiseksi" tai poikien pakottamista leikkimään nukeilla tai tyttöjen pakottamista leikkimään poikien leluilla (ei toki leikkiautoilla tai -aseilla, koska autot ja aseet "uusintavat fallosentristä paradigmaa"). Lesbofeministit kuvittelevat, että sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat sosiokulturaalisia konstruktioita. Tämä on suunnilleen sama asia kuin jos joku väittäisi painovoimaa pelkäksi kuvitelmaksi. Tällaiseen mielisairaaseen todellisuudenkieltämiseen perustuu mm. Vihreiden ideologia. Tästä syystä kannatan Akuliina Saarikoskea Vihreiden puheenjohtajaksi.
