Näytetään tekstit, joissa on tunniste sensuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sensuuri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Päivän meemi: Johanna Korhonen vaatii kristityille rangaistuksia vihapuheesta

MTV3:



Johanna Korhonen teki tutkintapyynnön vihapuheesta

Toimittaja Johanna Korhonen jätti maanantaina Vantaan poliisille tutkintapyynnön uskonnollisesta vihapuheesta.
Korhosen mukaan hänestä käyty keskustelu Seurakuntalainen.fi-sivustolla saattoi olla rikollisen loukkaavaa.
Korhonen otti julkisuudessa kantaa kirkon johtamiseen Pirkko Jalovaara -jupakan yhteydessä. Tämä kirvoitti nettikeskustelua, jossa paheksuttiin muun muassa tilan antamista Korhosen "henkilökohtaiselle lesbous-ongelman ratkaisulle".
Korhonen elää rekisteröidyssä parisuhteessa naisen kanssa.
– Kristillisille vihakirjoittajille tyypillistä on ”syntisyyteni” paheksunta, ”parannuksenteon” vaatiminen ja eräänlainen uhkailu: ”Teidän tulevaisuutenne ei ole helppo Jumalan tuomiolla", Korhonen kertoo tiedotteessaan.
Korhosesta uskonnolliselle vihapuheelle pitäisi saada rajat.
(MTV3 - STT)
Johanna Korhonen


Johanna Korhonen siis vaatii kristityille rangaistuksia vihapuheesta, koska kristittyjen mielestä homoseksuaalisuus on syntiä.

Otapa Johanna selvää, mitä mieltä muslimit ovat homoseksuaalisuudesta.




tiistai 15. kesäkuuta 2010

Vapaa-ajattelijoiden pornokampanjasta


Helsingin vapaa-ajattelijain Raamattu-tempaus poiki tutkintapyynnön ja tappouhkauksia


8. kesäkuuta 2010



Helsingin vapaa-ajattelijat järjesti 4.6.2010 Helsingissä kampanjan, jossa se tarjosi Raamatun vaihtoehdoksi pornolehtiä. Tempauksen tavoitteena oli tiedotteen mukaan arvostella erityisesti kristinuskon ja islamin seksuaalikielteisyyttä.

Aloitteentekijänä oli Sexpo-säätiön puheenjohtaja ja Seksualistin päiväkirja -blogin pitäjä Tommi Paalanen. Paalanen kopioi tempauksen ajatuksen Teksasin ateistiopiskelijoilta. Heidän tunnuslauseensa oli kuitenkin ”vaihda roskasi roskaan”. Perustelujen mukaan Raamattu on ikivanhoihin uskomuksiin perustuva tekstikokoelma, joka sisältää runsaasti väkivaltaa ja vihaa, epäeettisiä elämänohjeita ja naisten alistamista. Porno on näistä kahdesta pienempi paha. Paalasen perusteluissa porno oli käännetty myönteiseksi asiaksi.

Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä piti ala-arvoisena mielenilmaisua, jossa Raamattuja pilkataan. Kristillisdemokraattinen eduskunta-avustaja Säde-Johanna Westerlund ja keskustalainen eduskunta-avustaja Cata Mansikka-aho tekivät vapaa-ajattelijoiden tempauksesta poliisille tutkintapyynnön. Ilkka-lehden kolumnistin mielestä perustelut vaihtopöydän järjestämiselle olivat suloinen sekamelska kirjavia asioita ja käsitteitä.

Helsingin vapaa-ajattelijoiden hallituksen jäsenet saivat tempauksen jälkeen tekstiviesteinä tappouhkauksia. Poliisi tutkii asiaa.




Vapaa-ajattelijoiden kampanjassa kerättiin myös Koraaneja. Valitettavasti vain yksi ihminen toi Koraanin vaihdettavaksi pornolehteen. Tämän yhden Koraanin symbolinen polttaminen olisi ollut todella hyvä ele.

Vapaa-ajattelijoiden kannattaisi järjestää julkiset koraaninpolttajaiset jossakin. Koraania voitaisiin käyttää esim. grillin sytykkeenä. Grillissä voitaisiin sitten paistaa esim. porsaankyljyksiä. Tämä pitäisi luonnollisesti kuvata niin, että videolla näkyisi sianrasvan tippuminen palavan Koraanin päälle.


Anu Silfverberg:


Häpeä. Se oli ensimmäinen tunne, kun luin "vapaa-ajattelijoiden" vaihtavan Raamattuja pornoon. Tuntui niin kuin joku olisi käynyt paskomassa kirjaston lattialle ja jättänyt viereen käyntikorttini. Ei se ollut jumalanpilkkaa. Se loukkasi ateisteja.

Sivuillaan vapaa-ajattelijat intoilivat harjoittaneensa sananvapautta. Epäilemättä. Mutta olennaista onkin, mitä ihminen valitsee ollessaan vapaa.


Yleisönosastokommentti:



Ei oikein pointtia
kova oikeistolainen 11.6.2010 9:48

Tässä kolumnissa ei oikein ollut mitään pointtia. Ei kolumnistin tarvitse identifioitua mihinkään sellaiseen ryhmään kuin "ateistit" ja sitten hävetä ryhmän jäsenten tekoja. Itse sanon ateistina, että Vapaa-ajattelijat ei ole mielestäni muutenkaan mitenkään vakavasti otettava järjestö, mutta eipä siitä merkittävää haittaakaan ole. Tällaiset mediatemput suututtavat jotkut tiukkapipot, mutta he suuttuvat kaikesta. Kirkosta sen sijaan on todellista haittaa.

Retorisesti voitaisiin kysyä, kuinkakohan moni kristillisen kirkonkaan jäsenistöstä häpeää kirkkonsa historiaa ja sen yhä jatkuvia rikoksia ja moraalittomuuksia?

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Päivän laulu: Vitun teinit


Vihreiden kaupunginvaltuutettu, elokuvaohjaaja Kaisa Rastimo haluaa sensuroida McMane-nimisen suomalaisen artistin lyriikat pois internetistä käyttäen argumenttina jopa YK-sopimuksia:

Mc Manen toinen biisi “Vitun teinit” kertoo nuoren miehen seksuaalisesta himosta ja halveksunnasta ala-ikäisiä tyttöjä kohtaan selkein sanoin: “Ei oo kyllä teineihin karvoihin katsomista, sillä eihän niillä karvojakaan oo“ .

Tätä koululaisten suosikkibiisiä kuunnellessa herää kysymys, miten lapsi käsittää sen sanat. Tunnustan, että olisin itse 12-vuotiaana nauranut kippurassa riimeille: “tule tänne horo, niin saat poskeesi letkua” tai “istu hiljaa lutka ja levitä tänne tussupuskas”, koska en olisi täysin tajunnut niitä. Vielä vähemmän olisin ymmärtänyt, mitä “kisakireetä teiniä, posliinista herkkua” tarkoittaa? Enhän edes siinä iässä tiennyt, mitä sana “pedofilia” merkitsee?

Nettisensuurista käydään kiihkeää keskustelua puolesta ja vastaan. Sen vastustajat väittävät nettisensuurin loukkaavan sananvapautta. Tällä hetkellä Suomen keskusrikos-poliisilla on oikeus sensuroida ainoastaan lapsipornoa sisältäviä sivustoja lapsipornografian levittämisen estotoimista vuonna 2007 säädetyn lain perusteella.

Entä tämä Mc Manen -tapaus? Saako taiteen nimissä kuvailla yksityiskohtaisesti ala-ikäisen tytön sukupuolielintä julkisessa mediassa? Saako taidetta sensuroida netissä, jos sen katsotaan vahingoittavan lapsia?

Suomi on sitoutunut noudattaamaan YK:n lastenoikeuksien sopimusta. Siinä sanotaan näin: “Lapsella on oikeus saada tietoa esim. television, radion ja lehtien välityksellä. Valtiolla on velvollisuus rohkaista tiedotusvälineitä tuottamaan lapsen hyvinvointia ja kehitystä tukevaa aineistoa. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta aineistolta.”



Kaisa Rastimo on paitsi sensuuria kannattava, valheellista ihmisoikeusretoriikkaa käyttävä ("YK:n lastenoikeuksien sopimus", "lasta tulee suojella") totalitaristi, myös ihmiskuvaltaan epärealistinen (luulee, että murrosikäiset eivät tiedä seksuaalisuudesta mitään) ja lukutaidoltaan keskivertoa heikompi.

Hänen kauhistelemansa laulun sanoituksissa nimittäin kritisoidaan teini-ikäisten holtitonta seksikäyttäytymistä, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia jne.:


Puhumattakaan susta sua en panis muuta ku halvalla
Tollaset teinilutkat pitäs pyyhkii maailman kartalta
Ota tosta sidukka tai ottakaa vaik pari
pusi pusi hali hali pojat tykkää nami nami
Maine jakarin hmm "mennäänkö makkariin?"
Ei ny vittu mäkin sentää johki vedän mun rajani
Ai saitko sä taas pakit pikku lutka horo teinix
Iteppähän säädät kaikkien kaa ja paat leikiks
Naama täytee meikkii "en voi kulkee niitä ilman
Muuten pojat kohtelee mua ku oisin vaa ilmaa"

Etsit sopivan uhrin ja sen maineen lutka tuhrit
Yhtäkkii sukupuolitauti sitten iskee hupsis
On mulki klamydiaa cd hylly varmaan täynnä
Mutta yhtä henkilökohtasesti en sitä käytä
Kehut muille siitä kuinka sit sairastit tautii
Ja kuinka elämäsi loistaa täysil siitä nautit
Käytät muita hyväkses ja puhut kaikist paskaa
"Pakko saada joltain, jätkä ei kännyyn vastaa"

Sitten ihmetellään kun taas jälleen ollaan paksuna
Teiniäiti eikä osaa ottaa vastuuta
Ainoo ratkasu on tehdä taas kerran abortti
Eikä teitä kiinnosta vaik äiti teitä varotti
Mut kai se lutkaaminen kuuluu osaks teinin elämää
Et kunhan munaa saa niin ihan sama kuka selättää
Tai mistä aamul herätään niin suorin tie vie kotiin
Takas huoneeseensa poraan "mihin viina pakotti"
Viikon kaikki panos ei ees mahdu viiden käden sormiin
Ja joka jätkän nimi kantautuu kaikkiin korvii
Kännin piikkin kaikki se oli vaan pintakiiltoo
Ja käsivarres huomenna on lisää pari viiltoo

Naama täyteen xanoreita yritetään itsaria
Mut ei ite huomaa kaiken saat poskelles litsaria
Karkaat kaupunkiin ja etsit uutta narrii vedettäväks
Mutta miksei kukaan suostukaan tuleen sun pelleks tänään
Kiskot röökii vedit jo kymmenkesäsest asti
Ja nyt kiskot ku ammattilainen päiväs pari askii
Sit kaupungissa sheikkaat bootyy katselet ympärilles
Päälläs ihq toppi vissiin sekin pinkin värinen
Mini hame vilkkuu alla ihQt pinkit stringit
Ilman rintsikoita hinkit naamas peitetyt finnit
"Heruux boizu" no miten ihkuu
Sun ihana teineys koko kaupungille tihkuu
viiltelette kaiken lisäks kädet auki tahallanne
Sitten yöllä itkette kun kipeä on ranne
tepu tepu tipu ja askel toisen eteen
perse heiluu tissit roikkuu näin se homma etenee
Mikä vittu teitä vaivaa vittu omg ja lol
Lutka se on totuus mikä teidän ryhmä oikeen on
Ymmärtäkää lutkat nyt on aika teidän katsoo peiliin
Mikä vittu teitä kaikkii oikeen vaivaa VITUN TEINIT



Kaisa Rastimo luulee tämän laulun glorifioivan aikuisten miesten ja murrosikäisten tyttöjen välisiä seksisuhteita, vaikka sanoma on täsmälleen päinvastainen eli murrosikäisten promiskuiteettia paheksuva, suorastaan moralisoiva.

Kaisa Rastimo siis näyttää olevan lukutaidoltaan pari keskihajontaluokkaa normaalia huonompi.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Amerikkalaisten arroganssista ja eurooppalaisten Amerikka-vihasta

Andrea Ostrov Letania:
How American Exceptionalism Invites Anti-Americanism


Good many conservatives promote the idea of American Exceptionalism as a hallmark of what America is all about. Our nation is supposed to be a ‘City on a Hill’ and a beacon of freedom to all other peoples around the world. US is supposed to stand for progress and human rights, and so forth and so on. They mention the Founding Fathers and Ronald Reagan. Didn’t the Founders establish a new kind of country, one where all people were equal and free. Didn’t Reagan speak of the struggle between Freedom and the Evil of Communism?

As ideas go, American Exceptionalism isn’t necessarily bad, at least in its moderate form. Yes, America has much that is unique and worthy of respect and emulation. There has never been a nation quite like the United States. And, US had probably has done more good for the world as a whole than any other country as a model, defender of freedom–against Nazism and communism–, and even as an interventionist. But, all ideas turn nasty and harmful when it becomes either dogmatic/fundamentalist or radical. Neocons took American Exceptionalism to absurd heights, whereby America could invade and rebuild other nations. One could argue that neoconservative foreign policy was really Zionism-by-other-means than a true Wilsonian policy of spreading democracy around the world–after all, no neocon ever argued for invading Sudan or Nepal. However, there have been neocons–especially the non-Jewish ones–who sincerely believed in some Messianic role America must play in order to spread human rights and democracy. They often invoke the name of Reagan, but I’m not sure Reagan would have been flattered. Though Reagan took the Cold War very seriously, what he meant by the ‘city on a hill’ metaphor was that US should try to be the best it can be; let other nations look to America as a model if they wish, but do not force the American way or system on other peoples. So, Reagan pulled out of Lebanon when things got hairy. When Asian nations like South Korea, Taiwan, and Philippines were ripe for democracy, Reagan didn’t stand in their way. But, at no point did Reagan say US should actively intervene to promote democracy in those countries. His policy was keep them as close allies, and when the people over there demand freedom, let things work out according to the inner dynamic within those countries.

Many of today’s American conservatives promote a rather arrogant and contemptuous–triumphalist–kind of American Exceptionalism. They constantly point to how US won the Cold War as if that has somehow vindicated American superiority for all time. They rest on their laurels and take American greatness for granted. They are blind to the dangers of this kind of dogmatic American Exceptionalism.

For starters, more one brags about oneself, the more one opens oneself to scrutiny–moral, ethical, legal, economic, political, etc. What is the biggest danger in politics? Hypocrisy. With American Exceptionalism blaring from the loudspeakers, many conservatives have become drowned in their own excessive pride. So, Americans brag that only they truly understand freedom, liberty, human rights, progress, decency, rule of law, and etc. Somehow, we are better than other peoples and nations. Naturally, this kind of attitude fills non-Americans with resentment. They understandably want to scrutinize everything about America to see if indeed America is such a great utopia of freedom, liberty, human rights, and rule of law. Even if the evidence shows America to be better than most countries, the reality is bound to fall far short of what is trumpeted by American Exceptionalists. A person calling himself a saint is stained more by a simple infraction than someone who admits he’s not perfect and commits a more grievous wrong.

When George W. Bush and his neoconservative buddies went around telling the world how great and decent America is–enough to play God in whether to invade and rebuild other countries–, most of the world was intimidated and offended. When US bombed Iraq with ‘shock and awe’, it was as if Dubya was playing righteous and almighty Jehovah or Jehubya smiting Saddam and Gomorrah. Since Americans made such a big deal of how good and decent they were, scandals such as those at Abu Gharib were bound to send shockwaves all over the world. American treatment of Iraqi POWs may not have been much worse than how other countries treat prisoners, but abuses at Abu Gharid were committed by a nation that elevated itself as a shining CITY ON A HILL. We all love to prick the self-righteous balloon with needles to see how many of its contentions are true convictions or false concoctions. The more George W. Bush and his supporters insisted on their goodness and nobility of intentions, the more their enemies at home and abroad pointed to and exposed all the things that had gone wrong in Iraq and Guantanamo. Conservatives were saying, ‘we can do whatever we want because we are so good and special’, and the rest of the world held a mirror up to them and said, ‘if you’re so good, why do you do such nasty shit?’ Thus, American Exceptionalism invites Anti-Americanism.

This is why we need America to be NORMAL country. This isn’t to say US is just like any other nation nor that there aren’t things about the US which are indeed admirable and even exceptional. It is rather an admittance and realization that, all said and done, Americans are people too and, as such, often fallible, foolish, deluded, and limited in what they can do. Americans should see themselves and exert themselves around the world as normal people trying to be better than as an exceptional people who can arrogantly rest on their laurels.

Also, we must keep in mind that American Exceptionalism today isn’t what it was long ago. Long ago, AE was displayed and practiced from a position of power. When the white man said America was a damn great country, he sure meant it and damn well intended to make sure everyone else in America agreed, whether they belonged to a minority group or recently arrived as immigrants. Back then, AE was a judgment on non-whites and newcomers, not on whites themselves. It was as if Anglo- and Northern European whites had built a great nation and had every right to ask non-whites and newcomers, ‘are you good enough to enjoy the freedom, rights, and opportunity of this great exceptional country?’ So, blacks, Asians, and Hispanics all sought to prove themselves as worthy of being good Americans. So, newly arrived immigrants from Eastern and Southern Europe also sought to assimilate into the new nation by proving themselves worthy. As the traditional white elite and masses held most of the cards in the moral equation, American Exceptionalism was indeed a potent weapon for settled white Americans.

But, what has happened to America since the 60s? America went through a great crisis of identity, confidence, unity, and continuity. The Black Power Movement–aka Civil Rights Movement–, the hellishness of Vietnam War, the rise of youth rebellion and hedonistic nihilism, and myriad other social upheavals threw a monkey wrench–or several of them–into the fan of American Exceptionalism. AE no longer was an issue of “are non-whites and new arrivals good enough for America the Beautiful and Exceptional” but rather, “are whites good enough for the ideals they’ve been trumpeting since the founding of this country?” What had once been an offensive weapon for white America turned into a defensive shield, and the shield has been getting battered more and more every year.

Blacks began to aks, “if you honkeys be so good and noble, why you done use us as slaves, mothafucka?” Non-white immigrants began asking, “if America for no discrimination by race, creed, or color, why white people favor white immigrant over non-white immigrant?” Mexican-Americans began to ask, “hey gringo, if America no imperialismo, why you take Mexican land?” Much the same happened with Christianity. One time, it had served as the offensive weapon that justified Western domination of the world–to spread the word of God and Christian civilization. But, as time went by, the conquered peoples and liberal elements among the whites began to ask, “if Christianity is all about love and sharing, how come white Christians conquerored, raped, pillaged, murdered, and exploited so many people?” Thus, Christianity eventually became a moral liability for Western civilization.

The lesson to draw from this is moral HUBRIS is a bad bad thing. Eventually, it begins to undermine one’s own power by raising questions among the oppressed or less fortunate, among the conscientious of your own kind, and even among neutral observers. If you tell oppressed peoples that they are living in a wonderful and exceptional society where all are equal and free, they will one day ask, “if that’s so, how come we are not free as you are?” And, if you raise your own children with the idea that they are living in the most wonderful country in the world, there will come a day when the kids–if they are conscientious–will look around at all the bullshit, imperfections, and hypocrisies and ask, “if our country is SO GOOD, how come there’s so much that is BAD?”

Consider the issue of American slavery. All societies practiced slavery through the ages, and American form of slavery was actually milder and humane than most. But, why does American slavery get more negative attention than all the other kinds in Africa, Asia, Middle East, Latin America, etc. A major reason is because Americans have been telling the world that United States has always been an exceptionally free, equal, and progressive country. Now, it may well have been true that, relatively speaking, America had always been freer and more progressive than most nations–even during the time of American slavery, as rest of the world also practiced slavery, often far worse forms. But, when Americans deliriously brag about American history and society as if America had been 99% good and 1% bad, they invite the rest of the world and anti-American critics at home to dig up all the dirt about how America was no Promised Land.

Finally, can we really say United States today uniquely stands for human rights, freedom, and equality? There are other democracies in the world, and many happen to be more obsessed with human rights and do-goody-ism than America. Sweden and Norway, for instance, give far more in foreign aid in per capita terms than does the United States. European Human Rights commissions are busy 24/7 in trying to resolve problems around the world. European nations are more committed to the idea of egalitarianism than America is–though Americans can argue that America has always been for political and legal equality, not economic equality. (But, in a nation where lawyers who are bought and sold make the laws, can we really say everyone is equal under the law in America?)

On the subject of freedom–especially in speech and expression–, America is indeed the exception as even Western democracies like Canada and Europe now have extensive laws censoring what goes by ‘hate speech’. But, American freedom in this area is not respected around the world but increasingly regarded in the same manner as Death Penalty–as something excessive, barbaric, uncouth, and regressive. Modern concept of human rights has gone from freedom to correctness, and supposedly the most progressive countries in the world now restrict freedom of speech for the sake of human rights. Indeed, Canadians often say such nonsense as, ‘we respect freedom of speech, we don’t worship it.’ What they worship is political correctness, and much the same can be said of most of Europe.

Does this mean that EU is now being inflated with its own moral Hubris, what with all the human rights commissions, all the save-the-world mantras, and PC formulations for multiculturalism and ‘gay rights’? Perhaps, but EU can get away with this stuff more than Americans. Why? Because US is the premier military power in the world, thus seen as a not just a moral bully but a military bully. In the context of American world hegemony, many nations are likely to view European moral righteousness as a necessary–if sometimes unpleasant–counterbalance against American domination through business, pop culture, and the military.

Posted by Andrea Ostrov Letania

torstai 26. marraskuuta 2009

1960-lukulaisten vasemmistoradikaalien sokeudesta

M.K.Korpela hommaforumilla:

Vuoden 1968 ja koko 60-luvun (vasemmiston mielestä) kovanaamaiset tapahtumat asettuvat islamin maihinnousun myötä käsittääkseni oikeisiin mittasuhteisiinsa. Loppujen lopuksi , kun vanhoja radikaaleja kuunnellaan, kuulostaa siltä kuin kapinallinen nuoriso nousi barrikaadeille suurinpiirten kolmannen valtakunnan Tiger-panssareita vastaan - niin kovanaamaista tuo sukupolvi uskoo olleensa.

Mutta on vain koko ajan huomattava, että kaikki tapahtui aika turvallisesti länsimaisen oikeusvaltion sisällä. Vanha homekorvainen toisaalta kreikkalais-roomalainen ja toisaalta kristillinen länsimaa kohteli runtelijoitaan suorastaan leväperäisesti, sillä on turha väittää hullun 1968 olleen mikään verilöyly. Tämä asettaa jonkinlaista perspektiiviä noille tapahtumille, sillä vaikkapa Hannu Salama paskoisi pitkin reisiään Geert Wildersin asemassa.

Vanhat radikaalit eivät ymmärrä mitä pitäisi tehdä siinä tilanteessa jossa osa maahanmuuttajista on suoraan vihamielistä uutta kotimaataan kohtaan ja jossa tuo vuorenvarma oikeusvaltion platformi ei enää ole varma. On siis tänään helppo nähdä, että tuolloiset kulttuuriradikaalit eivät suinkaan ole mitään kovanaamoja, sillä nämä eivät voi käsittää kuinka esim Theo Van Goghin tapaus on mahdollinen. Tai käsittävät kyllä; aika moni on uskoakseni vihdoin tajunnut että islam todella on uusille kotimailleen vihamielinen. Mutta pyörittävät edelleen samaa kultturineutraalia levyä ja pseudo-antirasistista nauhaa sanavapauden sijasta kun eivät muuta uskalla.

Ja siinäpä nämä kovanaamat 1968 sitten seisovat ilman vaatteita - tässä nämä sankarit sitten ovat aivan oikean vihamielisen teokratian edessä. Toista oli 1968 kun kulttuuripolitiikassa vastassa oli joko kohtalaisen lauhkean tai kuitenkin hallittavissa luterilainen/ katolinen kirkko.

Agnostikkona en mitenkään ota kantaa sellaisenaan kristillisten katsomusten puolesta, enkä väitä etteikö yhteiskunnalla ollut puutteita ennen 1968 - en sano että kaikki olisi ollut huonoa ja että pitäisi täysin palata vuoden 1968 takaiseen tilanteeseen. Mutta mitä teokratioihin tulee, agnostikkona vain totean tilanteen : vuoden 1968 kristilliset teokratiat olivat kyllä Euroopassa täysin hallittavissa olevia toisin kuin islam vuonna 2009, ja vuoden 1968 sukupolvi saa kyllä devalvoida omaa kovanaamaisuuttaan olennaisessa määrin.

Sanoisin itse, että 1960-lukulaiset vasemmistoradikaalien inhoavat länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. He taistelivat omaa kulttuuriaan vastaan - eivät niinkään kristinuskoa vastaan, vaan yleisesti länsimaista kulttuuria vastaan eli rationaalisuutta, tiedettä, teknologiaa, modernismia ja markkinataloutta vastaan.

Koska muslimit ovat länsimaiden vihollisia, 1960-lukulaiset vasemmistoradikaalit (tyyliin Pierre Bourdieu, Hannu Salama, Pentti Saarikoski, Leif Salmén) ja heidän henkiset (tai joissakin tapauksissa jopa fyysiset) jälkeläisensä (Timo Harakka, Reetta Räty, Jarkko Tontti, Sofi Oksanen, Katariina Lillqvist, Jukka Relander, Anni Sinnemäki, Rosa Meriläinen, Paavo Arhinmäki jne.) liittoutuvat muslimien kanssa länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa vastaan.

Se ei ole länsimaiselle vasemmistolle mitenkään käsittämätöntä, että muslimit haluavat murhata Geert Wildersin tai Theo Van Goghin kaltaisia ihmisiä. He käsittävät sen hyvin. Se ei ole heille mikään ongelma. Vasemmistolaiset eivät vastusta sitä, että muslimit murhaavat ihmisiä. He hyväksyvät sen.

Vasemmistolaiset vihaavat länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Siksi he ovat kaikkien niiden puolella, jotka ovat länsimaiden vihollisia.

Länsimaiset vasemmistolaiset inhoavat omaa kulttuuriaan ja siksi ihailevat kaikkia toiseuden edustajia, mm. muslimeja, afrikkalaisia, Borneon viidakoiden primitiiviheimoja jne. Tässä on kyseessä klassinen jalon villin myytti (noble savage). Eurooppalainen vasemmistolainen pseudointelligentsia on 1700-luvun romantiikan ajalta asti ilmaissut kulttuurillista itseinhoaan palvomalla toiseutta, kuten muslimeja ym. barbaareja.

Vasemmistolaisille ei ole ongelma, että muslimit uhkaavat murhata ihmisiä heidän mielipiteidensä tähden. Vasemmistolaiset haluaisivat itsekin tehdä niin. Kylmän sodan aikana länsimaiden vasemmisto halusi sensuroida länsimaiden sanomalehtiä ja radio- ja tv-uutisia niin, että niissä ei esitettäisi mitään kriittisiä näkemyksiä Neuvostoliitosta. Nykyään länsimaiden vasemmisto suhtautuu islamiin samalla tavalla kuin kylmän sodan aikana Neuvostoliittoon.

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Heli Järvinen (vihr): Puheenjohtajat valittava sen perusteella, onko niillä vittu vai kyrpä


kansanedustaja Heli Järvisen puoluekanta lienee arvattavissa jo hänen habituksensa perusteella



Vihreiden naisten puheenjohtajan, kansanedustaja Heli Järvisen mielestä kunnanvaltuustojen, kunnanhallitusten ja lautakuntien puheenjohtajat pitäisi valita sen perusteella, onko niillä vittu vai kyrpä:

Kansanedustaja Heli Järvinen (vihr.) vaatii kiintiöitä kunnallisten toimielimien puheenjohtajatehtäviin. Myös työryhmiä ja ohjausryhmiä perustettaessa on Järvisen mielestä huomioitava sukupuolten välinen tasa-arvo.

Järvisen mukaan on korkea aika toteuttaa 40 prosentin kiintiöt molemmille sukupuolille kunnanhallitusten, valtuustojen ja lautakuntien puheenjohtajatehtäviin.


On perverssiä kutsua tätä sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi.

Tasa-arvo on sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla riippumatta sukupuolesta.

Heli Järvinen kääntää asian täysin päälaelleen: hänen mielestään se on tasa-arvoa, että ihminen valitaan johonkin virkaan yksinomaan sukupuolensa perusteella. Tämä on orwellilaista newspeakia, jossa asiat käännetään ylösalaisin: sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, vittu- ja kyrpäkiintiöt ovat tasa-arvoa.

Heli Järvinen on hullu.

Sama Heli Järvinen kannattaa islamilaiseen diktatuuriin kuuluvaa sensuuria:

Halla-ahon blogikirjoitukset tarttuivat syyttäjän haaviin Vihreiden naisten tehtyä niistä tutkintapyynnön. Syyte tuli lopulta eri kirjoituksesta, kuin mihin tutkintapyyntö kohdistui. Järjestö on kuitenkin tyytyväinen oikeuden päätökseen.

”Olemme hirveän tyytyväisiä, että oikeudessa on nyt määritelty ne rajat, joiden puitteissa ihmiset voivat kirjoittaa”, sanoo puheenjohtaja Heli Järvinen.



Heli Järvinen (vihr) on siis tyytyväinen siihen, että Suomessa kielletään islamin arvostelu.

Tällainen ihminen sitten kannattaa sukupuolikiintiöitä kunnanvaltuustojen, kunnanhallitusten ja lautakuntien puheenjohtajien valinnassa. Tämä kertoo siitä, millaiset mielipuolet ovat sukupuolikiintiöiden kannattajia.


keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Uskonto on kaiken pahan alku ja juuri

Inkvisiittori Jussi Sippola:

Uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä.

Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista.

Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.


Uskontoon liittyvien pyhäksi määriteltyjen instituutioiden riitauttaminen ja halventaminen johtavat tämän vuoksi helposti enemmän tai vähemmän vakavaan kiistaan osapuolten välillä riippuen siitä, miten voimakas uskonnon asema henkilölle tai uskonnolliselle yhdyskunnalle on.







Uskonto on kaiken pahan alku ja juuri. Suomen tuomioistuinlaitos edustaa keskiaikaista uskonnollista tyranniaa kieltämällä uskonnon kritisoinnin.

Käräjäoikeuden tuomari Jussi Sippola on keskiaikainen inkvisiittori. Suomi on taantunut pimeälle keskiajalle.

Tätä barbaarimaista tyranniaa on ehdottomasti vastustettava kaikin keinoin. Jokainen sensuurin kannattaja on ihmiskunnan vihollinen.

Sensuuri on kaiken sivistyksen vastaista. Sensuurin kannattajat ovat ali-inhimillistä saastaa, liejua, mutaa.



Johannes Däner:

Sensuuri on autoritaaristen ja auktoriteettiuskoisten sääliöiden paras kamu. Melkein yhtä hyviä kamuja heille ovat erilaiset ismit, uskonnot ja filosofiat, etenkin jos ne vaativat kannattajiltaan alistumista, kyseenalaistamattomuutta ja sitoutumista.

Uskonto on aina paha asia - siinä ei ole mitään hyvää!

Ajatellaanpa esim. rukoilemista; uskovainen mielellään väittää tällöin "keskustelevansa" jumalan kanssa, mutta näinhän asia ei ole. Rukoilu nimenomaan on anomista, alistumista, nöyristelyä. Se on aivan helvetin kaukana keskustelusta.

Entäpä sitten rukoilevan kehon kieli; pää painetaan alas, kädet ristitään ja ollaan kaikin tavoin niin kuin ensimmäistä kertaa pornolehden kanssa vessasta kalu kädessä yllätetty pikkupoika tai piesty koira.

Hyi hitto!

Äbälät menevät tietysti vielä pitemmälle satuhahmonsa kanssa "jutellessaan", kuten tiedämme. Kaikille uskonnoille yhteinen piirre on, että ne eivät kestä kriittistä tarkastelua - se saa niiden kannattajat hyppimään aina pitkin seiniä. Monikulttuurisuus ja islam ovat tästä tyyppiesimerkkejä.