Vuoden 1968 ja koko 60-luvun (vasemmiston mielestä) kovanaamaiset tapahtumat asettuvat islamin maihinnousun myötä käsittääkseni oikeisiin mittasuhteisiinsa. Loppujen lopuksi , kun vanhoja radikaaleja kuunnellaan, kuulostaa siltä kuin kapinallinen nuoriso nousi barrikaadeille suurinpiirten kolmannen valtakunnan Tiger-panssareita vastaan - niin kovanaamaista tuo sukupolvi uskoo olleensa.
Mutta on vain koko ajan huomattava, että kaikki tapahtui aika turvallisesti länsimaisen oikeusvaltion sisällä. Vanha homekorvainen toisaalta kreikkalais-roomalainen ja toisaalta kristillinen länsimaa kohteli runtelijoitaan suorastaan leväperäisesti, sillä on turha väittää hullun 1968 olleen mikään verilöyly. Tämä asettaa jonkinlaista perspektiiviä noille tapahtumille, sillä vaikkapa Hannu Salama paskoisi pitkin reisiään Geert Wildersin asemassa.
Vanhat radikaalit eivät ymmärrä mitä pitäisi tehdä siinä tilanteessa jossa osa maahanmuuttajista on suoraan vihamielistä uutta kotimaataan kohtaan ja jossa tuo vuorenvarma oikeusvaltion platformi ei enää ole varma. On siis tänään helppo nähdä, että tuolloiset kulttuuriradikaalit eivät suinkaan ole mitään kovanaamoja, sillä nämä eivät voi käsittää kuinka esim Theo Van Goghin tapaus on mahdollinen. Tai käsittävät kyllä; aika moni on uskoakseni vihdoin tajunnut että islam todella on uusille kotimailleen vihamielinen. Mutta pyörittävät edelleen samaa kultturineutraalia levyä ja pseudo-antirasistista nauhaa sanavapauden sijasta kun eivät muuta uskalla.
Ja siinäpä nämä kovanaamat 1968 sitten seisovat ilman vaatteita - tässä nämä sankarit sitten ovat aivan oikean vihamielisen teokratian edessä. Toista oli 1968 kun kulttuuripolitiikassa vastassa oli joko kohtalaisen lauhkean tai kuitenkin hallittavissa luterilainen/ katolinen kirkko.
Agnostikkona en mitenkään ota kantaa sellaisenaan kristillisten katsomusten puolesta, enkä väitä etteikö yhteiskunnalla ollut puutteita ennen 1968 - en sano että kaikki olisi ollut huonoa ja että pitäisi täysin palata vuoden 1968 takaiseen tilanteeseen. Mutta mitä teokratioihin tulee, agnostikkona vain totean tilanteen : vuoden 1968 kristilliset teokratiat olivat kyllä Euroopassa täysin hallittavissa olevia toisin kuin islam vuonna 2009, ja vuoden 1968 sukupolvi saa kyllä devalvoida omaa kovanaamaisuuttaan olennaisessa määrin.
Sanoisin itse, että 1960-lukulaiset vasemmistoradikaalien inhoavat länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. He taistelivat omaa kulttuuriaan vastaan - eivät niinkään kristinuskoa vastaan, vaan yleisesti länsimaista kulttuuria vastaan eli rationaalisuutta, tiedettä, teknologiaa, modernismia ja markkinataloutta vastaan.
Koska muslimit ovat länsimaiden vihollisia, 1960-lukulaiset vasemmistoradikaalit (tyyliin Pierre Bourdieu, Hannu Salama, Pentti Saarikoski, Leif Salmén) ja heidän henkiset (tai joissakin tapauksissa jopa fyysiset) jälkeläisensä (Timo Harakka, Reetta Räty, Jarkko Tontti, Sofi Oksanen, Katariina Lillqvist, Jukka Relander, Anni Sinnemäki, Rosa Meriläinen, Paavo Arhinmäki jne.) liittoutuvat muslimien kanssa länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa vastaan.
Se ei ole länsimaiselle vasemmistolle mitenkään käsittämätöntä, että muslimit haluavat murhata Geert Wildersin tai Theo Van Goghin kaltaisia ihmisiä. He käsittävät sen hyvin. Se ei ole heille mikään ongelma. Vasemmistolaiset eivät vastusta sitä, että muslimit murhaavat ihmisiä. He hyväksyvät sen.
Vasemmistolaiset vihaavat länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Siksi he ovat kaikkien niiden puolella, jotka ovat länsimaiden vihollisia.
Länsimaiset vasemmistolaiset inhoavat omaa kulttuuriaan ja siksi ihailevat kaikkia toiseuden edustajia, mm. muslimeja, afrikkalaisia, Borneon viidakoiden primitiiviheimoja jne. Tässä on kyseessä klassinen jalon villin myytti (noble savage). Eurooppalainen vasemmistolainen pseudointelligentsia on 1700-luvun romantiikan ajalta asti ilmaissut kulttuurillista itseinhoaan palvomalla toiseutta, kuten muslimeja ym. barbaareja.
Vasemmistolaisille ei ole ongelma, että muslimit uhkaavat murhata ihmisiä heidän mielipiteidensä tähden. Vasemmistolaiset haluaisivat itsekin tehdä niin. Kylmän sodan aikana länsimaiden vasemmisto halusi sensuroida länsimaiden sanomalehtiä ja radio- ja tv-uutisia niin, että niissä ei esitettäisi mitään kriittisiä näkemyksiä Neuvostoliitosta. Nykyään länsimaiden vasemmisto suhtautuu islamiin samalla tavalla kuin kylmän sodan aikana Neuvostoliittoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti