Näytetään tekstit, joissa on tunniste toiseuden ihailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toiseuden ihailu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Viittomakieli ei ole kieli



Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP) sanoi äskettäin tv-uutisissa olevansa sitä mieltä, että viittomakieliset ovat samanlainen kielivähemmistö kuin suomenruotsalaiset.

Tämähän on täysin järjetön väite. Suomi, ruotsi, saksa, englanti, ranska, espanja, italia, venäjä jne. ovat normaaleja kieliä, joita puhutaan ja kirjoitetaan. Viittomakieli on kuulovammaisille eli kuuroille kehitetty kommunikointimetodi samalla tavalla kuin pistekirjoitus on sokeille eli näkövammaisille kehitetty erityinen luku- ja kirjoitusmetodi. Viittomakieli ei ole mikään KIELI aivan kuten pistekirjoituskaan ei ole kieli vaan sokeille tarkoitettu luku- ja kirjoitusmetodi.

Vastaavasti esim. pyörätuolissa istuminen ei ole kävelytyyli, vaan pyörätuoli on kävelykyvyttömille eli vammaisille kehitetty, nimenomaan kävelyä KORVAAMAAN tarkoitettu liikkumiskeino. Viittomakielen kutsuminen kieleksi on samanlainen virhe kuin pyörätuolin kutsuminen kävelytyyliksi. Viittomakieli on kehitetty puheen korvikkeeksi samalla tavalla kuin pyörätuoli on keksitty kävelyn korvikkeeksi.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ksenofobian vastustajat käyttäytyvät ksenofobisesti



Perinteisen homofobian, antisemitismin ym. ksenofobian eli toiseuden pelkäämisen ja vihaamisen lisäksi nykyään on olemassa korkeasti koulutettujen länsimaisten ihmisten keskuudessa sellainen mielenkiintoinen ja varsin yleinen psykologinen ilmiö, että vihataan ja halveksutaan näitä toiseuden vihaajia ja pelkääjiä. Tällainen ilmiö ei välttämättä perustu edes aitoon ksenofiliaan eli toiseuden ihailuun, vaan eräänlaiseen ksenofobiseen suhtautumiseen näitä ksenofoobikoiksi leimattuja ihmisiä kohtaan.

Nykyaikana länsimaissa korkeasti koulutetut nuoret ja keski-ikäiset kaupunkilaiset haluavat erottua vähemmän koulutetuista ihmisistä, maalaisjunteista ja vanhuksista olemalla kaikissa asioissa eri mieltä kuin he. Nämä korkeasti koulutetut nuorehkot kaupunkilaiset siis kokevat ksenofobista vihaa vähemmän koulutettuja, vanhuksia ja maalaisia kohtaan, ja haluavat korostaa omaa erinomaisuuttaan ja yhteiskunnassa yleisesti vallitsevien poliittisesti korrektien normien omaksumistaan vastustamalla näiden "tyhmien", "sivistymättömien" ihmisten mielipiteitä.

Tämä psykologinen ilmiö esiintyi mm. 1970-luvulla Suomessa siinä muodossa, että itseään eliittinä pitävä kulttuuriväki kannatti yleisesti taistolaisuutta eli Neuvostoliittoa ja paheksui taantumuksellisina juntteina kaikkia, jotka suhtautuivat Neuvostoliittoon edes jossain määrin kriittisesti. Sama ilmiö näkyy nykyajan Suomessa siten, että omahyväisyyteensä pakahtuvat, fiksuina itseään pitävät ihmiset kokevat fanaattista ksenofobista vihaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät valtavasti ihaile esim. homoseksuaalisuutta, sadomasokismia, huumeidenkäyttöä, islamia jne. Tällaisia "ahdasmielisiä", "vanhanaikaisia", "suvaitsemattomia" ihmisiä vihataan sivistyneenä itseään pitävien punavihreiden pseudointellektuellien keskuudessa samanlaisella vimmalla kuin taistolaiset vihasivat niitä, joiden mielestä Neuvostoliiton järjestelmässä ehkä saattaisi olla jotain epäkohtia.


torstai 4. marraskuuta 2010

Homojen ihailu on kuin YYA-liturgiaa

Uuden Suomen keskustelupalstalta:

Suomettuneisuus Kekkosesta kakkoseen

2.11.2010 11:01 Jukka Relander

Suomettuneisuudella tarkoitetaan nöyristelevää idänpolitiikkaa, ja sen myötä maan tavaksi vakiintunutta sisäistä tutkainta, jolla yritettiin paikantaa neuvostovastaisia kansalaisia ja ajatuksia keskuudestamme.

Luulisi paikantamisen olleen helppoa, melkein kaikki kun olivat, innokkaimpia taistolaisia lukuun ottamatta, enemmän tai vähemmän neuvostovastaisia. Suomettuneisuuden toinen muoto näet oli, että virallisesti ylistettiin ystävyyttä, mutta yksityisesti pelättiin löysät housuissa että Ne jyrää meitin. Suomettuneisuuden ajan virallinen ystävyyspuhe ilmaisi usein enemmän harrasta toivetta kuin aitoa tunnetta.

Kolikolla oli tosin kolmaskin puolensa.

Virallisen ja yksityisen totuuden erkaantuessa vaarana on näet aina se, että ihmiset alkavat uskoa sitä virallista. Juuri tästä Paasikivi avautui päiväkirjalleen, pelätessään että pakotettua ystävyyttä näyttelevä kansa menettää sielunsa. Osalle niin kävikin.


Blogin kirjoittaja rinnastaa TV2:n homokeskustelun ja suomettumisen aika mielenkiintoisella tavalla toisiinsa. Mielestäni ilmassa on samoja piirteitä kuin 70-luvun kommunismin palvonnassa. Nyt homoista on tehty lähes yli-ihmisiä; tämän ajan Juri Gagarinejä, jotka ovat siis kerrassaan niin mainioita ihmisiä kuin vain olla voivat. Ja uutisointikin on sen mukaista; tässä taannoin kun joku kähvelsi koko Helsingin SETA:n kassan - useita kymmeniä tuhansia euroja siis - täytyi tekijän pakostakin olla homo, koska poislukien Tarja Halonen, ei SETAan kuulu yhtäkään ainoata heteroa. Tietääkseni. Uutisessa valiteltiin vain sitä, kun SETA joutuu nyt etsimään pienemmät tilat itselleen ja koko toiminta on vaarassa. Uutisessa ei vahingossakaan mainittu sitä, että SETA:n pääasiallinen tulonlähde on VALTION TUKI.



Niin. Pentti Holappa oli tässä suhteessa paljon rehellisempi, sillä hän avoimesti totesi millaisia törkimyksiä, sadisteja ja alistajia homoissa löytyy siinä kuin heteroissakin. Vallitseva "virallinen totuus" julistaa taas homot ja lesbot aivan uskomattoman "puhdassydämiseksi ihmisiksi", joiden "intelligenssi" on äärettömän korkealle kehittynyt.

Ja jostain käsittämättömästä syystä ns. edistyksellisten vimma "sateenkaariajatteluun" pohjaa epäloogisuuteen jolla saman katon alle tungetaan afrikkalaiset, muslimit ml sen jyrkin siipi, vegaanit, kommunistit, vihreät, lesbot, homot, maahanmuuttajat, naiset, Linux-käyttäjät, USA:n politiikan vastustajat, ei-autoilijat, talonvaltaajat ja ties mitkä ryhmät. Ajattelutapa lähtee varmaankin siitä, että olemme historiassa siirtyneet siihen vaiheeseen, jossa leijona ja lammas voivat käyskennellä yhdessä laitumella rauhanomaisen rinnakkaiselon hengessä.

Järkevä ihminen tajuaa tosin heti, että tämä onnistuu ainoastaan vaihtamalla välillä lammasta.




keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Homoseksuaalisuus ei ole kehityshäiriö, vaan synnynnäinen vamma


Ilta-Sanomat:


Kirkon erokohun keskiöön joutunut kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen on kirjoittanut homoseksuaalisuudesta opetusvihkosen, jossa hän määrittelee homouden "psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi".

- Homoseksuaalisuuden harjoittaminen myös pysyvässä parisuhteessa on vahingollista oman itsensä, kumppanin ja ehkä myös muiden läheisten ihmisten kannalta, Räsänen muun muassa kirjoittaa.

Hän kirjoittaa myös, että "mitä varhaisemmassa vaiheessa nuorella on homoseksuaalisia kokemuksia, sitä vaikeampaa on tutkimusten mukaan tästä taipumuksesta myöhemmin päästä eroon".

...

MTV3:n Huomenta Suomessa tiistaiaamuna vieraillut Räsänen myöntää kirjoittaneensa Luther-säätiön julkaiseman pamfletin, mutta kiistää kuuluvansa vanhoilliseen säätiöön.

- Minulla on siellä hyviä ystäviä. Esimerkiksi säätiön piispa Matti Väisänen vihki minut ja mieheni, Räsänen vahvisti Huomenta Suomessa.

Hän vahvisti myös uskovansa, että homoseksuaalisuus johtuu ihmisen kehityksen häiriöistä lapsuudessa tai nuoruudessa.

- On paljon ihmisiä, jotka kokevat, että esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö tai koulukiusaaminen voivat vaikuttaa kehitykseen näin. Nyt en enää muista, mitä tutkimuksia minulla oli käsissäni, kun tekstin kirjoitin, Räsänen sanoi Huomenta Suomessa.


Räsänen on väärässä. Homoseksuaalisuus ei ole kehityshäiriö, vaan synnynnäinen vamma. Homoseksuaalisuus on samanlainen synnynnäinen neurologinen poikkeavuus kuin esim. ADHD, epilepsia tai autismi.

Homoseksuaalisuuden luuleminen lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneiden psyykkisen kehityksen häiriöiden aiheuttamaksi traumaattiseksi reaktioksi on samanlainen virhearvio kuin esim. epilepsian, autismin tai ADHD:n luuleminen huonosta kasvatuksesta johtuvaksi.

Synnynnäinen neurologinen vamma ei riipu kasvatuksesta tai muista lapsuudenaikaisista elämänkokemuksista.



Ilta-Sanomat:


Psykologi tyrmää Räsäsen väitteet kiusaamisen aiheuttamasta homoudesta

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) nuorisopsykologi tyrmää kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) väitteet, että koulukiusaaminen voisi aiheuttaa homoseksuaalisuutta.

Räsänen esitti näkemyksensä tiistaiaamuna MTV3:n haastattelussa.

Räsänen selitti kommentillaan aiempia kirjoituksiaan uskonnollisen ääriliikkeen julkaisemassa pamfletissa, jonka sisällöstä IS kertoi tiistaina. Räsänen kirjoitti pamfletissa, että homoseksuaalisuus on "psyykkinen häiriö".

- On paljon ihmisiä, jotka kokevat, että esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö tai koulukiusaaminen voivat vaikuttaa kehitykseen näin. Nyt en enää muista, mitä tutkimuksia minulla oli käsissäni, kun tekstin kirjoitin, Räsänen totesi ohjelmassa.

Husin nuorisopsykologi suhtautuu Räsäsen näkemykseen huvittuneesti.

- Ei sellaista ainakaan ole nuorisopsykologiassa tullut esiin. Aika kaukainen ajatus, hän toteaa.

Psykologi haluaa kommentoida asiaa nimettömänä.

Hänen mukaansa syy-seuraussuhteet saattavat mennä toisin päin.

- Homoseksuaalisilla pojilla voi olla esimerkiksi feminiinisiä piirteitä, ja heitä saatetaan kiusata sen takia.

Juuri näin. Homoseksuaalisuus on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus, joka saa ihmisen käyttäytymään sukupuolelleen epätyypillisellä, epänormaalilla tavalla. Tämä poikkeava käyttäytyminen johtaa lapsuudessa ja nuoruudessa helposti sosiaaliseen eristyneisyyteen ja koulukiusaamiseen, koska lasten ja murrosikäisten on hankala sietää erilaisuutta.

Käytännössä kaikki homot ja lesbot kertovat aikuisena kokeneensa itsensä jo lapsina jollain tavalla poikkeaviksi, siis jo ennen seksuaalisen identiteetin selkiytymistä. Homot ja lesbot kokevat yleensä saaneensa murrosiässä selvinneestä seksuaalisesta suuntautumisestaan eräänlaisen selityksen jo aiemmin kokemalleen erilaisuudelle.

Räsänen siis sekoittaa korrelaation ja kausaliteetin. Homoja kiusataan lapsena ja nuorena enemmän kuin muita. He eivät kuitenkaan ole homoja siksi, että heitä on kiusattu. Heitä on kiusattu siksi, että homoina he ovat olleet erilaisia kuin muut. Homoseksuaalisuus ei siis ole kiusaamisen seuraus, vaan synnynnäisen homoseksuaalisuuden ilmeneminen epätavallisena käyttäytymisenä on kiusaamisen syy.

Koulukiusaamista ei tietenkään pidä hyväksyä, vaikka se johtuisi lapsen/nuoren homoseksuaalisuudesta tms. poikkeavuudesta. On kuitenkin elämän realiteetti, että koulukiusaamista esiintyy jossain määrin. Sitä voidaan pyrkiä ehkäisemään, mutta kokonaan sitä ei saada koskaan kitkettyä pois. Eihän rikollisuuttakaan voida koskaan hävittää kokonaan. Olisi täysin utopistista kuvitella, että mitään kiusaamista tai rikoksia ei koskaan tapahtuisi. Tämä ei ole syy hyväksyä kiusaamista tai muuta häiriökäyttäytymistä tai rikollisuutta, mutta tällaisten ongelmien olemassaolo on otettava huomioon.

Ajankohtaisen kakkosen suurta huomiota herättäneessä homokeskusteluohjelmassa sanottiin, että homoilla on nelinkertaisesti suurempi itsemurhariski kuin heteroilla. Tätä käytettiin keskustelussa osoituksena siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa yleinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on yhä hyvin vihamielinen. Mielestäni tämä on virheellistä päättelyä.

Homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan suomalaisessa yhteiskunnassa nykyään mielestäni erittäin suvaitsevasti. Homojen suuri itsemurhariski ei johdu siitä, että yhteiskunnassa yleisesti jotenkin vastustettaisiin homoseksuaalisuutta. Syynä lienee pikemminkin homojen synnynnäisestä erilaisuudesta johtuvan epätavallisen käyttäytymisen aiheuttama koulu- ja työpaikkakiusaaminen ja sosiaalinen eristäminen.

Tämä koskee niitäkin homoja ja lesboja, joiden suuntautuminen ei lainkaan ole ko. kiusaajien tiedossa. Homoja ei kiusata siksi, että he ovat homoja; heitä kiusataan siksi, että he käyttäytyvät epätavallisesti.

Homojen ja lesbojen yleisesti kokema erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne ei sitä paitsi välttämättä johdu edes suoranaisesta kiusaamisesta. Se voi johtua yksinkertaisesti siitä, että he vain itse kokevat itsensä ratkaisevasti erilaisiksi. Näin on jo lapsuudessa, jolloin tuleva seksuaalinen suuntautuminen ei ole vielä lapselle itselleen selvä. Homoseksuaalisen suuntautumisen aiheuttava neurologinen poikkeavuus aiheuttaa jo lapsuudessa, seksuaalisuuden latenssivaiheen aikana, tunteen perustavanlaatuisesta psyykkisestä erilaisuudesta. Vaikka tämä erilaisuus ei johtaisi kiusatuksi tulemiseen, homo/lesbo voi itse eristää itsensä kaveripiiristään oman erilaisuutensa vuoksi.

Homot ja lesbot eivät ole ns. samalla aaltopituudella kuin neurologisesti normaalit heteroseksuaaliset ihmiset. He eivät ole kiinnostuneita samoista asioista, he eivät keskustele samalla tavalla, he eivät ajattele samalla tavalla, heillä on erilainen huumorintaju, heillä on erilainen tyylitaju jne. Tämä erilaisuus johtaa siihen, että homot ja lesbot eivät välttämättä halua kaveerata tavallisten ihmisten kanssa. Tämä sosiaalisten kontaktien vähäisyys ja erakoituminen, eristäytyminen, syrjäytyminen johtavat helposti mielenterveysongelmiin, jotka näkyvät homojen itsemurhatilastoissa.

On myös täysin mahdollista, että homoseksuaalisuus itsessään liittyy muihin mielenterveysongelmiin. Homoseksuaalisuus johtuu neurologisesti epänormaaleista aivoista ja mahdollisesti sikiövaiheen hormonihäiriöistä. Tällaiset poikkeavuudet voivat aiheuttaa muitakin mielenterveysongelmia kuin pelkän homoseksuaalisuuden.

Tässä vaiheessa moni varmasti sanoo, että homoseksuaalisuus itsessään ei ole mielenterveysongelma. Tämä on kuitenkin silkkaa semantiikkaa. Ihminen on nisäkäslaji, joka lisääntyy suvullisesti eli heteroseksuaalisen parittelun kautta. Henkilö, joka ei ole sukukypsässä iässä halukas parittelemaan kenenkään vastakkaista sukupuolta edustavan sukukypsässä iässä olevan yksilön kanssa, on kyvytön tai haluton lajityypilliseen käytökseen. Yleensä kaikki lajityypillisestä käytöksestä poikkeavat ominaisuudet luokitellaan sairauksiksi tai vammoiksi. Jos esimerkiksi kissa tai koira ei halua syödä lihaa, se ei ole terve. Vastaavasti, jos suvullisesti lisääntyvän eläinlajin sukukypsä yksilö ei halua koskaan paritella vastakkaista sukupuolta edustavan sukukypsässä iässä olevan yksilön kanssa, kyseessä on sairas, poikkeava, lajityypilliseen käytökseen kykenemätön yksilö.

Ei ole mitään perustetta, miksi homoseksuaalisuutta ei olisi pidettävä sairautena tai vammana. Jos homoseksuaalisuutta pidetään normaalina, ei ole mitään perustetta olla pitämättä normaalina esim. pedofiliaa, sadomasokismia, nekrofiliaa, zoofiliaa tai koprofiliaa. Mikä looginen peruste erottaa homoseksuaalisuuden näistä muista? Ne kaikki ovat tavallisesta seksuaalisuudesta poikkeavia seksuaalisia suuntautumisia.

Joku voisi tietysti sanoa, että kahden aikuisen ihmisen välinen vapaaehtoinen homoseksuaalinen suhde on haitaton, pedofilia ei ole. Kuitenkin myös kahden aikuisen ihmisen välinen vapaaehtoinen sadomasokismi, esim. kahlehtiminen ja piiskaaminen, on haitatonta ja täysin laillista. Silti sadomasokismia pidetään perversiona eli parafiliana.

Homoseksuaalisuus ei ole seksuaalisuuden muotona sen normaalimpi kuin sadomasokismi, itse asiassa mielestäni jopa vähemmän normaali. Homoseksuaalisuus on samanlainen synnynnäinen neurologinen poikkeavuus kuin esim. ADHD, epilepsia tai autismi. Ei ole mitään syytä olla pitämättä homoseksuaalisuutta sairautena, jos ADHD, epilepsia ja autismi ovat sairauksia.

Se on sitten pelkkää semantiikkaa, että halutaanko synnynnäisistä neurologisista vammoista käyttää sanaa sairaus. Yleisesti kuitenkin esim. ADHD:tä kutsutaan sairaudeksi, vaikka se on synnynnäinen aivovamma. Homoseksuaalisuus voi vaikuttaa ihmisen elämään suunnilleen yhtä paljon kuin ADHD, joten miksi homoseksuaalisuutta ei olisi pidettävä neurologisena sairautena?

Jotkut autistit, erityisesti Asperger-syndroomaiset, ovat yrittäneet viime aikoina määritellä itsensä normaaleiksi ja terveiksi. Miten tämä eroaa siitä, että jotkut homot ja homomyönteiset tahot haluavat määritellä homoseksuaalisuuden normaaliksi?

Mitä merkitystä on sanalla normaali, jos kuka tahansa invalidi voi sanoa olevansa terve ja normaali?

Homoseksuaalisuuden määritteleminen normaaliksi on samanlaista semantiikkaa kuin se, että kuuroja ei saa sanoa kuulovammaisiksi tai down-syndroomaisia kehitysvammaisiksi.

Normaalille on tietyt rajat. On olemassa tiettyjä lajityypillisiä normaaleja, terveitä ominaisuuksia. Ne, jotka poikkeavat lajityypillisistä normaaleista ominaisuuksista, ovat epänormaaleja.

Homojen itsensäkin pitäisi tajuta olevansa yksilöitä, jotka ovat syntyneet poikkeaviksi. Heidän ei pitäisi yrittää väkisin inttää olevansa normaaleja eikä heidän pitäisi vaatia normaaleja ihmisiä sopeutumaan heidän poikkeavuuksiinsa.

Lapsia ei pitäisi antaa homojen ja lesbojen kasvatettavaksi, koska lapsella pitää olla isä ja äiti. Kaksi homoa tai kaksi lesboa eivät ole isä ja äiti.

Homot ja lesbot itse ovat lapsena kasvaneet perheissä, joissa heillä on ollut isä ja äiti. He eivät itsekään varmaan olisi halunneet olla kahden lesbon tai kahden homon kasvatettavana.

Pyrkimykset homoseksuaalisuuden keinotekoiseen normalisointiin ja homoseksuaalisuuden hehkuttamiseen joka paikassa jonain ihanana asiana eivät ole hyväksi edes homoille ja lesboille itselleen. Eiväthän esimerkiksi kuurot yleensä pyri siihen, että joka paikassa kehuttaisiin kuuroutta ihanana asiana. Täysjärkiset kuurot eivät halua, että kuuroutta pidetäisiin normaalina. Eihän kuulovammoja edes tarvitsisi parantaa kuulolaitteilla tai implanteilla, jos kuulovammaisuus ei olisi ongelma. Lähes kaikki kuulovammaiset ymmärtävät itse, että se on ongelma.

Vastaavasti homojen ja lesbojen pitäisi tajuta, että homoseksuaalisuuden hehkuttamisesta normaalina, hyvänä ja ihanana asiana ei ole mitään hyötyä heille itselleenkään. Homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä on vain pari prosenttia väestöstä ja homo- ja biseksuaaleja yhteensäkin vain viitisen prosenttia. Yli 95 % väestöstä on heteroseksuaalisia ja hyvä niin. Heteroseksuaalisten ihmisten määrä ei ole pienenemässä eikä homoseksuaalien kasvamassa. On ihan turha teeskennellä, että neurologisesti normaalista poikkeava vähemmistö olisi jotenkin valtavan merkittävä ihmisryhmä koko yhteiskunnan kannalta. Yhteiskunnalliset asiat, kuten avioliittoinstituutio ja lasten huoltajuus, on järjestettävä normaalien, terveiden ihmisten mukaan. 95-prosenttisen enemmistön ei pidä tanssia pienen vähemmistön pillin mukaan.

Tämä ei tarkoita sitä, että homoja ja lesboja pitäisi jotenkin erityisesti vainota tai syrjiä. Homoseksuaalisuuteen pitäisi suhtautua samalla tavalla asiallisesti kuin nykyään suhtaudutaan esim. autismiin. Ei pidä teeskennellä, että he olisivat jotenkin normaaleja tai jopa tavallista parempia, fiksumpia ihmisiä. Toisaalta heitä ei pidä myöskään mitenkään kiusata tai häiritä. Homoihin ja lesboihin pitää suhtautua samalla tavalla kohteliaasti ja asiallisesti kuin autisteihin tai epileptikkoihin.

Ennen muinoin epileptikkoja inhottiin ja pelättiin taikauskoisesti. Tämä oli samanlaista ahdasmielistä ja foobista ajattelua kuin homojen ja lesbojen vainoaminen. Nykyään epileptikkoihin suhtaudutaan asiallisesti. Kukaan ei kiusaa tai vainoa heitä. Kukaan ei toisaalta myöskään yritä väittää, että epilepsia olisi ihan normaali ja hyvä asia. Kukaan ei sano, että epileptikot olisivat yhtä terveitä kuin kaikki muutkin. Kukaan ei sano, että epilepsia ei olisi sairaus tai neurologinen vamma. Homoseksuaalisuuteen pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin epilepsiaan tai autismiin: se on neurologinen vamma, mutta siihen pitää suhtautua asiallisesti.

On hyvä, että homojen vainoaminen on loppunut länsimaissa. Valitettavasti länsimaihin tulvii kaiken aikaa miljoonia muslimeja, joiden mielestä kaikki homot pitää tappaa. Homomyönteisten tahojen pitäisi keskittyä valistamaan muslimeja siitä, että homoseksuaalisuus on länsimaissa laillista. Homomyönteisten tahojen pitäisi vaatia, että homoja vainoavat muslimit karkotettaisiin pois Euroopasta.

Homomyönteisten tahojen ei pitäisi vaatia, että homoseksuaalisuutta pidettäisiin normaalina ja terveenä. Useimmat heterot eivät koskaan ryhdy suhtautumaan homoseksuaalisuuteen positiivisesti. Siihen ei edes pitäisi suhtautua sen positiivisemmin kuin epilepsiaan. Homojen pitäisi vaatia itselleen lähinnä samanlaista asiallista ja kohteliasta kohtelua, jota epileptikot, autistit ja kehitysvammaiset saavat osakseen.



keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Paleface hourailee, osa IV

Karri Miettinen, a.k.a. Paleface

Maahanmuuttokriittisyys on vuoden trendi. Millaisena näet perussuomalaisten touhun?

"Taantuneena.


Onpa tosi fiksua. Todella originelli haukkumasana. 1970-luvulla taistolaiset sanoivat kaikkia ei-kommunisteja taantumuksellisiksi.


Miettinen:

Tuomaroimissani runonlausuntakisoissa oli mukana kahtakymmentä eri kansallisuutta.


So?


Miettinen:

Lapset eivät erottele toisiaan.

Lasten kyky arvioida kulttuurien välisiä eroja tai esim. rotujen välisiä mediaani-ÄO:n eroja ei ole järkevä peruste yhteiskunnalliselle päätöksenteolle.

Meidän ei pidä ottaa Suomeen miljoonia neekereitä vain siksi, että jonkun lapsen mielestä "Abdullah on mun kamu".


Miettinen:

Shiia peseytyy eri tavalla kuin sunni. Siinä kaikki.

Miettisen mielestä siis shiamuslimien ja sunnimuslimien välisten erojen vähäisyys jotenkin osoittaa, että esim. somalien ja suomalaisten välillä ei ole mitään merkittävää eroa.

Ihmettelen, minkä aineiden vaikutuksen alaisena Miettinen vuodattaa tuota tajunnanvirtaansa.


Miettinen:

Joku tarttui siihen, että levylläni on maailmanmusiikkimakua. Ei se sitä ole. Se on uusisuomalaista fleivoria.

Suomen väestöstä onneksi sentään 96 % on etnisiä suomalaisia, koska ulkomaalaistaustaisia (muita kieliä kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia) on n. 4 % väestöstä. Vastoin Miettisen kuvitelmaa suomalainen kulttuuri ei siis sentään vielä ole mikään globaali tilkkutäkki. Suomalaista kulttuuria ovat edelleen esim. Lauri Tähkä, Maija Vilkkumaa, Anna Eriksson, Paula Koivuniemi jne. eivätkä esim. Youssou N'Dour, Khaled tai Oum Khaltoum.

Arabien, somalien ym. vierasperäisten aineksien kutsuminen "uussuomalaisiksi" on perverssiä orwellilaista retoriikkaa.


Miettinen:

Ei sellaista maata enää ole kuin Suomi vuonna 1978!

Niin, valitettavasti Suomi ei ole enää niin rotupuhdas maa kuin silloin.


Miettinen:

Muistan venepakolaisten tulon, mutta somalit tulivat jo 1990-luvun alussa. Faijan ikäpolvi matkusti Lahdesta Helsinkiin katsomaan neekeriä olympiavuonna 1952."

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa? Ns. venepakolaiset eli vietnamilaiset tulivat 1980-luvulla, somalit 1990-luvun alussa. 1950-luvulla Suomessa ei nähty neekereitä muuten kuin Helsingin olympialaisissa. Mitä sitten? Oliko Suomi Miettisen mielestä ennen jotenkin köyhempi maa, kun täällä ei ollut neekereitä? Millä tavalla neekereiden läsnäolo jotenkin rikastuttaa Suomea?


Miettisen haastattelu City-lehdessä:

Aikaan kuuluu luksuksen tasa-arvoistuminen. Mistä on kyse?

"Heikoimmin toimeentuleva väki on päässyt kiinni hyvinvoinnin symboleihin. Jokaisella ansiosidonnaisella nuorella jätkällä on himassa flat screen ja Ikean huonekaluja. Sosiaaliturvalla pärjää ihan hyvin. Ne, jotka mun sukupolvesta käyvät työssä, kuuluvat prekariaattiin. Pätkätyötä tekevät kaikki äideistä äijiin. Überiksi mennyt hyvinvointi tukineen ei ole ratkaisu. Se ei ole tehnyt onnelliseksi. 40 vuotta työelämässä olleella fatsillani on vain yksi neuvo löysäilijöille: ryhdistäytykää!


Miettisen mielestä siis työttömillä ja muilla sosiaalietuuksien varassa elävillä on liian korkea elintaso, kun taas työssäkäyvät ovat liian epävarmoja omasta toimeentulostaan. Tämä ei oikein näytä olevan konsistenttia Miettisen yleisen punaviherideologian kanssa.


Miettinen:

Olin keväällä Länsi-Afrikassa tekemässä biisejä. Ei siellä ollut kenelläkään allergioita tai depressiota.


Allergiat johtuvat usein liian korkeasta hygieniatasosta, joten länsimaissa on tietysti enemmän allergioita kuin kehitysmaissa.

Miettinen ei tietenkään pysty arvioimaan allergioiden tai depression yleisyyttä jossain maassa X lyhyellä biisintekomatkallaan eikä Miettisellä muutenkaan ole mitään kompetenssia minkään taudin prevalenssin arvioimiseen väestötasolla. Miettinenhän väitti aiemmin tässä haastattelussa, että puolet ala-asteen oppilaista syö amfetamiinia ADHD-lääkkeenä; todellisuudessa ADHD:sta ei todellakaan kärsi puolet eli 50 % lapsista, vaan 3-6 %. Miettisen lausuntoa, että Afrikassa ei lainkaan esiinny allergioita eikä depressiota, voidaan arvioida tätä taustaa vasten.

Afrikassa ihmisten yleinen hyvinvointi on paljon matalammalla tasolla kuin Euroopassa, joten todennäköisesti mielenterveyden ongelmat, mm. depressio, ovat Afrikassa paljon yleisempiä kuin Euroopassa. Niitä vain ei diagnosoida, koska kehitysmaissa ei ole korkeatasoista terveydenhoitojärjestelmää.


Miettinen:

Laiskanpulskea länkkäri itkee ja valittaa.


Miettinen käyttää typerää slangisanaa "länkkäri" merkityksessä länsimaalainen ihminen eli valkoinen ihminen. Tämähän on rasismia. Aiemmin samassa haastattelussa Miettinen on urputtanut amerikkalaisten rasismista ja nyt Miettinen itse solvaa valkoisia ihmisiä rasistisesti. Miltä kuulostaisi "laiskanpulskea neekeri itkee ja valittaa"? Veikkaan, että sellaisen mielipiteen esittämisestä voisi saada syytteen ajatusrikoksesta eli kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Miettinen kuitenkin tässä katsoo voivansa kiihottaa kansanryhmää vastaan eli valkoisia ihmisiä vastaan täysin ongelmitta.


Miettinen:

Samaan aikaan näkee, miten jatkuva puute tekee ihmisestä kekseliään, yhteisöllisen ja joviaalin.


Tässä on kyseessä klassinen jalo villi-myytti:

Kulttuurillisen itseinhon vallassa oleva suisidaalinen länsimainen ihminen ryhtyy ihailemaan kehitysmaiden primitiivisiä kulttuureita, koska ne ovat mahdollisimman toisenlaisia kuin länsimaisen ihmisen oma kulttuuri.

Suisidaalinen länsimainen ihminen inhoaa omaa kulttuuria eli modernia kulttuuria. Siksi hän ihailee modernin kulttuurin vastakohtaa eli primitiivisyyttä. Tämä modernin vihaaminen on ollut muodissa länsimaisten pseudointellektuellien keskuudessa 1700-luvun "jalo villi"-mytologiasta asti.

Ks.

Nykyaikana modernin kulttuurin vastaisuus näkyy mm. siinä ajatuksessa, että kehitysmaiden kulttuurit ovat muka jotenkin luonnon kanssa harmoniassa olevia kulttuureja. Vihreät ja muut hörhöt ihailevat ja idealisoivat mm. Amerikan intiaanikulttuureita ja Australian alkuasukkaiden kulttuuria. Todellisuudessa tällaiset primitiiviset kulttuurit ovat kaikilla mittapuilla huonompia kuin moderni länsimainen kulttuuri.

Edes näiden kulttuurien "luonnonmukaisuus" tai luonnon kanssa harmoniassa eläminen ei ole todellisuudessa mikään hyve, koska näiden kulttuurien vähäinen vaikutus ympäristöön johtuu niiden teknologian alkeellisuudesta ja väestön vähäisyydestä, ei mistään korkeasta ekologisesta moraalista. Jos primitiivikulttuureilla olisi suuri väestönkasvu, ne tuhoaisivat luontoa nopeasti. Näinhän on käynyt mm. Afrikassa, jossa masai-heimon ym. primitiiviheimojen väestönkasvu on johtanut klassiseen yhteismaan ongelmaan eli liikalaiduntamiseen ja maaperän köyhtymiseen ja sitä myötä nälänhätään.



Miettinen:

Olemme ylpeitä pullojen kierrätysjärjestelmästä, mutta Afrikassa jätteet seulotaan läpi ja kierrätetään sataprosenttisesti. Mitään ei jää!

Tämän väitteen sataprosenttisesta kierrätyksestä siis esittää henkilö, jonka mukaan 3-6 % ikäluokasta on yhtä kuin "puolet".


Miettinen:

On erhe puskea länsimallia sinne, missä moni asia on vielä terveellä mallilla."

Jaa. Miettisen mielestä siis Afrikassa asiat ovat "terveellä mallilla". Miettinen on idiootti. Miettisen kannattaisi tutustua Afrikan maiden lapsikuolleisuuteen, väestön keskimääräiseen eliniänodotteeseen, tautien (mm. kolera ja malaria) yleisyyteen, sotiin ym. levottomuuksiin, valtioiden diktatorisuuteen ja viranomaisten korruptoituneisuuteen, murhien, raiskauksien ja aseellisten ryöstöjen yleisyyteen, keskimääräiseen koulutus- ja yleissivistystasoon jne.





torstai 7. lokakuuta 2010

Paleface hourailee, osa III





Hiphop-artisti Palefacen (a.k.a. Karri Miettinen) haastattelu City-lehdessä:
(jatkoa)

Mitä mieltä Alexander Stubbista?

"Me näemme Alexin uutisissa heittämässä läppää EU:n ulkoministeri Catherine Ashtonin kanssa. Alex on aina in control, mutta ei hänellä taida olla kovin paljoa tekemistä kansan enemmistön realiteettien kanssa. Yläluokkaisen taustansa takia kutsumme häntä kavereiden kesken Rolexanderiksi.


Olen samaa mieltä, että Stubb on irrallaan normaalien ihmisten elämästä. Stubb esimerkiksi väittää maahanmuuttokriittisyyden kannatuksen olevan Kokoomuksessa vain promillen luokkaa.

Stubb ei kuitenkaan ole taustaltaan yläluokkainen, kuten Miettinen väittää. Stubbin isä on jääkiekkovalmentaja. Stubb on siis taustaltaan alempaa keskiluokkaa.

Miettinen itse on kotitaustaltaan ylempää keskiluokkaa. Hänen isänsä oli pankinjohtaja, ilmeisesti kuitenkin vain pienen paikalliskonttorin päällikkö, joten kyseessä ei ole yläluokkainen tausta. Miettinen itsekin sanoo haastattelussaan lapsuudenperheensä olleen hyvintoimeentulevaa keskiluokkaa.

Joka tapauksessa Stubbin vanhempien tulotaso Stubbin lapsuudessa on todennäköisesti ollut matalampi kuin Miettisen vanhempien tulotaso Miettisen lapsuudessa. Niinpä on hieman omituista, että Miettinen sanoo Stubbin perhetaustaa yläluokkaiseksi.


Miettinen:

On ihmeellistä, miten yltäkylläisyyden passivoima kansa saa photoshopattuja triatlonisti-poliitikkoja.

En ymmärrä, miten Stubbin valinta europarlamenttiin ja sittemmin ulkoministeriksi olisi osoitus "yltäkylläisyyden" eli korkean elintason passivoivasta vaikutuksesta.

Sinänsä olen Miettisen kanssa samaa mieltä, että Stubb on Marco Bjurströmin kaltainen mediapelle.


Miettinen:

Sitten on Nato. Minun maailmassani Nato on Pohjois-Atlantin, eikä Itämeren puolustusliitto."

On aika heikko argumentti Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan, että Nato on lyhennys sanoista North Atlantic Treaty Organization. Miettisen mielestä puolustusliiton tai muun kansainvälisen järjestön nimi kuitenkin ratkaisee, mitkä maat siihen voivat liittyä ja mitkä eivät. Tämä on aika köykäistä logiikkaa. Itse en tosin kannata Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta en pidä Miettisen harrastamaa näsäviisasta sananvääntelyä mielekkäänä.


Miettinen:

Millainen olisi sinun Shangri-Lasi eli suomalainen onnela?

"Monikulttuurinen, suvaitsevainen ja kokeileva.

Miksi monikulttuurinen? Miksi Suomi ei kelpaa Suomena? Miksi samassa maassa täytyisi olla monia eri kulttuureita? Miksi maailma ei voi olla monikulttuurinen siten, että eri maissa on eri kulttuureita, kussakin omansa?


Miettinen:

Minun Shangri-Lani ytimessä on koulujärjestelmä. Sosiaalisten innovaatioiden Suomessa voitaisiin kokeilla uusia näkökulmia oppimiseen. Olen ollut vuoden tekemässä Harvialan koulukodin jätkien kanssa rap-juttuja.
Siis se on joku hieno sosiaalinen innovaatio, että kasvatuslaitoksen ongelmanuoret laitetaan huutamaan räppiä?

No, rap, hiphop ym. paska on tunnetusti käytöshäiriöisten ihmisten kulttuurinen, ehkä peräti geneettinen erityispiirre.


Miettinen:

Puolet niistä ei pysty olemaan paikoillaan, mutta musta se ei ole ongelma. Ne värähtelevät kuin rocktähdet ja näyttelijät.

Ongelmanuorten kyvyttömyys normaaliin koulunkäyntiin ei siis Miettisen mielestä ole ongelma, koska häiriköt "värähtelevät" (=riehuvat) kuin rocktähdet ja näyttelijät. Onko Miettiselle oikeasti maksettu veronmaksajien kukkarosta palkkaakin tästä "sosiaalisesta innovaatiosta", joka tuo "uusia näkökulmia oppimiseen"?


Miettinen:

Yhteiskunnalla on outo vimma kaiken diagnosoimiseen. ADHD diagnosoitiin aikoinaan aivovammaksi!

ADHD nimenomaan on geneettinen aivovamma:

Brittitutkijat ovat löytäneet todisteita sille, että tarkkaavaisuushäiriö ADHD selittyisi geeniperimällä.

Tutkijat kävivät läpi lähes 1 400 lapsen geenikartat ja havaitsivat samankaltaisuuksia ylivilkkaiden ADHD-lapsien DNA:ssa.

Tutkimusta johtanut psykiatrian professori Anita Thapar sanoo, että tulosten perusteella voidaan luotettavasti todeta ADHD:n olevan geneettinen sairaus. ADHD-lasten aivot ovat Thaparin mukaan kehittyneet eri tavalla kuin muiden.

Maailman lapsista noin 3-5 prosenttia kärsii tarkkaavaisuushäiriö ADHD:stä. Keskittymisvaikeuksien ja levottomuuden takia ADHD-lapsilla on usein vaikeaa koulussa.


Miksi Miettinen yrittää kiistää tieteellisiä tutkimustuloksia?


Miettinen:

Nyt puolet ala-asteen oppilaista syö samaa amfetamiinia, jolla aikoinaan sodittiin!"

Enpä oikein usko, että puolet ala-asteen oppilaista saisi amfetamiinia ADHD-lääkkeenä.

Todellisuudessa ADHD esiintyy 3-6 prosentilla suomalaisista lapsista.

Miksi Miettinen sanoo "puolet", kun tarkoittaa 3-6 prosenttia? Samalla logiikalla Miettinen voisi väittää esimerkiksi, että puolet ihmisistä on homo- tai biseksuaaleja. ADHD on nimittän suunnilleen yhtä yleistä kuin homo- ja biseksuaalisuus yhteensä.

Miettisen mielestä ADHD-lapsille ei pitäisi amfetamiinia lääkkeenä, koska sodan aikana suomalaisille sotilaille annettiin amfetamiinia piristeenä. En ymmärrä, mitä logiikkaa tässä on.

ADHD-ihmisten aivot ovat erilaisia kuin terveiden ihmisten aivot. Sama aine voi vaikuttaa terveisiin, normaaleihin ihmisiin eri tavalla kuin sairaisiin. Toisin kuin Miettinen väittää, ADHD nimenomaan on aivosairaus. Dekstroamfetamiini on toimiva lääke siihen. Miksi Miettinen vastustaa lääketiedettä? Pitäisikö sairaiden ihmisten Miettisen mielestä olla ilman lääkkeitä?

Sivumennen sanottuna ADHD-lääkkeenä käytetty dekstroamfetamiini on eri aine kuin sodan aikana piristeenä käytetty metamfetamiini eli pervitiini, mutta tämä ei tietenkään estä Miettistä vetämästä yhtäläisyysmerkkejä sodanaikaisen amfetamiininkäytön ja nykyaikaisen ADHD-lääkityksen välille.


maanantai 4. lokakuuta 2010

Paleface hourailee


Paleface


Paleface (a.k.a. Karri Miettinen) City-lehden haastattelussa:

Rundilla ollessamme bongasin äärioikeiston vihreitä nuolilogoja huoltoasemien ja ravintoloiden vessoista.

Tämä tarkoittaa ilmeisesti patriootti.com-sivuston logoja, koska tietääkseni kukaan muu ei Suomessa käytä vihreitä nuolilogoja. On huvittavaa, että yhteiskunnallisesti valveutuneena aktivistina itseään pitävä Karri Miettinen luulee noiden logojen olevan joku yleinen äärioikeiston tunnus. Olisi kiva tietää, missä se äärioikeisto luuraa. Käsittääkseni Suomessa ei ole mitään järjestäytynyttä äärioikeistoa. Jos äärioikeistolla tarkoitetaan jotain skinejä tms. hörhöjä, aika köykäisissä kantimissa on äärioikeistolaisuus tässä maassa. Koko Suomessa lienee alle 50 skiniä.


Miettinen kuitenkin maalailee uhkakuvia ikään kuin Sturmabteilung marssisi joka päivä Suomen kaduilla liput liehuen:

Joensuun ja Kuopion seuduilla oli taas liimailtu liikuttavalla tarmolla Maahanmuutto vaarantaa terveytesi -tarroja. Suurtyöttömyyttä hoidetaan huolestuttavilla keinoilla.


Miettinen siis väittää, että natsit jotenkin "hoitavat" työttömyyttä kampanjoimalla maahanmuuttoa vastaan. Miettinen luulee, että patriootti.com-sivuston taustalla oleva arviolta noin kymmenhenkinen skinijengi jotenkin heijastaa Suomen yleistä yhteiskunnallista ilmapiiriä. Miettinen siis luulee suomalaisen yhteiskunnan "hoitavan" työttömyyttä maahanmuuttovastaisuudella.

Hipeille tyypilliseen tapaan Miettinen vähättelee kannabiksen haittoja ja kauhistelee alkoholinkäyttöä muka kannabista paljon pahempana asiana:

Alkoholi on hauska aine. Voit käyttäytyä vitun huonosti, vetää jengiä pataan ja ahdistella naisia. Suomessa saa kaiken anteeksi, jos on kännissä. Alkoholi on läsnä kaikessa kanssakäymisessä. En väitä, ettenkö olisi viettänyt alkoholin kanssa hyviä vuosia, mutta tämä on ollut hyvä vuosi ilman viinaa! On käsittämätöntä, että rikospoliisi käyttää kohtuuttomia summia perjantaipössyttelijöiden jahtaamiseen, kun maassa kuolee viinaan 3 500 ihmistä vuodessa.


Tosin hipeistä poiketen Miettinen harrastaa metsästystä:

Metsästäminen on Suomessa aika sofistikoitunutta. Jotkut pitävät tätä huvittavana kiertoilmauksena, mutta pohjimmiltaan metsästäminen on kannan valvontaa. Ellei hirviä ammuttaisi, hirvikolarit lisääntyisivät. Yksikään ukko ei saa metsästyslupaa ilman todisteita kannan huolellisesta monitoroimisesta.


Käyttäen metsästystä aasinsiltana Miettinen ryhtyy hourailemaan itsemurhista ja eutanasiasta:

Olemme jutelleen isän kanssa metsästämisen merkityksestä. Metsästys on osa ihmisen kulttuuria ja luontoa. Sata vuotta sitten eläimet teurastettiin pihapiirissä ja kuolema oli muutenkin läsnä. Sukunuija oli vielä käytössä. Mummot heittäytyivät jyrkänteeltä alas ja joku kävi nuijalla varmistamassa menehtymisen.


Siis mitä vittua?

Yleisönosastokommentti:


"Sata vuotta sitten eläimet teurastettiin pihapiirissä ja kuolema oli muutenkin läsnä. Sukunuija oli vielä käytössä. Mummot heittäytyivät jyrkänteeltä alas ja joku kävi nuijalla varmistamassa menehtymisen."

Pitäisikö siis uskoa, että 1910 tällainen toiminta oli ihan tavanomaista suomalaisten / eurooppalaisten / maailman ihmisten elämässä? Miltä jyrkänteeltä? Miten tällainen perinne on hukattu? Ymmärrän, että vaikkapa kaupungistuminen ja lisääntynyt mukavuudenhalu vähentävät tarvetta metsästykseen.. mutta mites tuo jyrkänteiltä hyppäily?


Niin. Siis mitä vittua? Milloin Suomessa muka mummot ovat rutiininomaisesti tehneet itsemurhia hyppimällä jyrkänteiltä? Suomessa ei edes ole sellaisia jyrkänteitä, joilta alas hyppäämällä ihminen voisi helposti tappaa itsensä. Miettinen on ilmeisesti lukenut jotain juttua jonkun primitiiviheimon harrastamasta rituaali-itsemurhaperinteestä ja tyypillisen vasemmistolaisen pseudointellektuellin tapaan luullut jotain primitiivistä barbaariperinnettä myös Suomessa joskus lähimenneisyydessä esiintyneeksi käytännöksi.

Miettisen mukaan "mummot heittäytyivät jyrkänteeltä alas ja joku kävi nuijalla varmistamassa menehtymisen". Siis Suomessa on muka ollut tapana kalauttaa itsemurhayrityksen tehneiltä ihmisiltä kallo halki puunuijalla? Mitä vittua? Mitä tämä Miettinen hourailee? Onko hän ollut huumeiden vaikutuksen alaisena antaessaan tätä haastattelua? Normaali ihminen ei selvinpäin houraile tuollaista. Miettinen ei enää juo alkoholia, joten tuollainen delirium saattaisi johtua nimenomaan huumeidenkäytöstä. Sama mieshän oli samassa haastattelussa paheksunut sitä, että poliisit jahtaavat huumeidenkäyttäjiä.

Miettinen jatkaa:

Se, että luonnollinen yhteys kuolemiseen ja teurastamiseen on yhteiskunnasta kadonnut, voi pahimmillaan synnyttää kouluampujan. Auvisen teon yhtenä vaikuttimena olivat ihan varmasti Disney-elokuvat.

Hieman kaukaa haettu selitys. Minun mielestäni kyseisen idiootin syynä hänen tekemäänsä joukkomurhaan olivat a) hänen oma henk.koht. mielisairautensa ja b) hänen tapansa hautoa yksin oman päänsä sisällä kaikenlaisten viherfasistien ym. häiriintyneiden runkkarien kirjoittamia elämälle vieraita, ihmisvihamielisiä ajatuksia.

Sivumennen sanottuna Akuliina Saarikosken kehuma hullu murhaaja Valerie Solanas on kirjoittanut juuri sellaisen ihmisvihaa huokuvan manifestin, joka olisi omiaan jonkun hullun kouluammuskelijan inspiraatioksi. Jos Suomessa tapahtuu lähiaikoina uusi koulujoukkomurha, Akuliina Saarikosken voidaan sanoa yllyttäneen siihen mainostamalla ja kehumalla mielisairaan prostituoidun ja murhaajan väkivaltaisia houreita.

Kirjoitin Jokelan kouluammuskelusta tuoreeltaan näin:

Päivän parhaat kommentit tulivat Sami Holmströmiltä (Tapahtuman johdosta degeneroitunut roskasakki (tässä tapauksessa itsemurhaa hautova) pullahtaa pinnalle kuin paskakokkare. Selitykset ovat sitten sitä normaalia amerikkaa, elokuvia ja heviä.) ja nimimerkki Tupla-J:ltä (Hyödyllinen idiootti jokaiselle, jonka mielestä yhteiskunnassamme on liikaa vapauksia.).

Kaikenmaailman idiootit rupeavat lähiaikoina taatusti käyttämään tätä kusipäätä tekosyynä ihmisoikeuksien kaventamiseen.

Hyödyllinen idiootti oli Leninin lanseeraama käsite; Lenin tarkoitti sillä länsieurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia idiootteja, jotka tietämättään työskentelivät venäläisten bolshevikkien hyväksi. Ampujapeelo oli juuri tällainen kukkahattutätien hyväksi tietämättään työskentellyt hyväksikäytettävä hölmö.

Kaikenmaailman tanjakarpelat, astridthorsit, kirsipihat, mirjapyyköt, maarittastulat, satuhassit, annelijäätteenmäet ja tarjahaloset aikovat taatusti käyttää tätä hemmoa Troijan hevosena, jonka avulla eduskunnassa saadaan ajettua läpi lakiesityksiä mm. internetin sensuroimiseksi, keskustelupalstojen valvonnan lisäämiseksi jne.


Nyt sitten Paleface a.k.a. Karri Miettinen syyttää tästä kouluammuskelusta jopa Disney-elokuvia. Jäämme odottelemaan, että kunnon kommunistina Miettinen vaatii Disney-elokuvien kriminalisointia.





maanantai 17. toukokuuta 2010

Vihreät: Mies on oikeasti nainen

Kirkon toiminta Marja-Sisko Aaltoa kohtaan on epäreilua ja tekopyhää

13.5.2010 22.56 | Vesa Hack | Yleinen

13.5.2010

Niin kauan kuin Imatran entinen kirkkoherra Marja-Sisko Aalto teeskenteli olevansa mies ja piti suunsa supussa todellisesta sukupuolestaan, hänen kirkkoherruutensa ei ollut ongelma Suomen luterilaiselle kirkolle. Se ei olisi varmaankaan ollut ongelma, vaikka Marja-Sisko olisi kertonut asiasta yksityisesti kollegoilleen tai esimiehilleen. Kirkolle nimittäin tuntuu riittävän se, että julkikuva on kunnossa, vaikka todellisuus olisikin toinen. Tässä eivät edes lasten oikeudet paljon paina. Lukuisat uutiset kirkon sisällä tapahtuneista, visusti vaietuista lasten hyväksikäytöstä osoittavat tämän.

Mutta auta armias, jos joku kirkon työntekijä kertoo avoimesti olevansa nainen miehen ruumissa ja lähtee sukupuolenkorjausprosessiin. Tällöin asiasta tulee ongelma, kuten Marja-Sisko Aallon tapaus osoittaa. Hänhän joutui jättämään työnsä, jota oli pitkään hoitanut naisena miehen ruumiissa.

Mikä kirkkoa riivaa? Vanhassa lasten virressäkin lauletaan, että Jumalan kämmenellä riittää kaikille paikkoja ja kaikille on tilaa. Ilmeisesti tämä lupaus kuitenkin koskee vain niitä, jotka rajoittavat minuutensa kirkolle sopiviin raameihin. Esimerkiksi transsukupuolisuus ei mahdu niihin, naiseuskin on mahtunut vain rajoitetun ajan.

Marja-Sisko Aallon tapaus on erinomainen osoitus siitä, missä kirkko todella seisoo ja miten se suhtautuu erilaisuuteen. Vaikka kyseessä olisi niinkin harmiton erilaisuus kuin kirkkoherran transsukupuolisuus, armoa ei heru. Kämmenellä on rajoitetusti paikkoja.



Vittu joo.

Tämä on "you can't make this shit up"-osastoa.

Vihreät ovat niin pellejä, että heitä ei voi parodioida. Edes minunkaltaiseni lihaasyövä heteromies ei olisi voinut keksiä niin naurettavaa väitettä, että vihreiden mielestä mies on oikeasti nainen.

Vihreän kaikensuvaitsijan ja toiseudenihailijan Vesa Hackin mielestä Olli-Veikko Aalto "teeskenteli olevansa mies" (yleensä Olli-nimiset ja Veikko-nimiset ihmiset pruukaavat olla miehiä) ja "piti suunsa supussa todellisesta sukupuolestaan" (=nainen; Vesa Hackin mielestä Olli-Veikko Aalto oli siis "oikeasti" nainen).

Rautalankaa: ihmisen sukupuoli määräytyy hedelmöityshetkellä. Munasolussa on aina X-kromosomi ja siittiössä joko X- tai Y-kromosomi. Alkio saa toisen kromosomin munasolusta ja toisen siittiösolusta. Jos ihmisellä on X- ja Y-kromosomi, hän on m espuolinen. Jos ihmisellä on X- ja X-kromosomit, hän on naispuolinen.

Jos Olli-Veikko Aalto-nimisellä ihmisellä on syntymästä asti tai oikeastaan hedelmöityshetkestä asti ollut X- ja Y-kromosomit, hän on miespuolinen. Jos joku Vesa Hack-niminen ihminen väittää tämän ihmisen olevan "oikeasti" nainen, hän on väärässä.

Esimerkiksi minä olen mies. Jos joku Vesa Hack-niminen henkilö väittäisi minun olevan nainen, hän olisi väärässä. En näe mitään syytä olettaa, että tämä Olli-Veikko Aalto-niminen ihminen ei olisi kromosomien mukaan mies. En siis ymmärrä, miten tämä herra Hack voi väittää tämän herra Aallon olevan "oikeasti" nainen. Herra Aalto ei ole kromosomaalisesti vähemmän mies kuin minä. Herra Hackilla ei ole sen enempää syytä väittää herra Aaltoa naiseksi kuin väittää minua naiseksi.

Sukupuoli määräytyy hedelmöityshetkellä sen perusteella, onko munasolun hedelmöittävässä siittiösolussa X- vai Y-kromosomi. Jos joku mies leikkauttaa sukupuolielimensä pois, hän on silti yhä kromosomaalisesti mies. Jos nainen menettää rintansa esim. rintasyövän vuoksi, hän on silti yhtä kromosomaalisesti nainen.

Näin ollen Vesa Hack on väärässä väittäessään, että X- ja Y-kromosomit omaava Olli-Veikko Aalto-niminen henkilö olisi muuttunut naiseksi leikkauttamalla sukupuolielimensä pois.

Rautalankaa vihreille:

  • Tämä on nainen

  • Tämä on mies


Mies ei muutu naiseksi, vaikka mieheltä leikattaisiin munat pois.

On vihreille tyypillistä orwellilaista kielenkäyttöä, että Vesa Hack kutsuu miehen sukupuolielimien amputoimista "sukupuolenkorjausprosessiksi".

Vesa Hack pitää papin "transsukupuolisuutta" eli halukkuutta leikkauttaa sukupuolielimensä pois "harmittomana erilaisuutena", johon kirkon pitäisi suhtautua suvaitsevasti. Hack arvostelee jyrkästi kirkkoa siitä, että sukupuolielimensä pois leikkauttanut ja naiseksi pukeutunut mies ei voi työskennellä pappina.

Hack ei ilmeisesti tajua, että kirkko edustaa kristinuskoa. Kristinuskon mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi. Kristinuskon mukaan on jumalanpilkkaa, että joku mies on omasta mielestään "oikeasti" nainen. "Transsukupuolisuus" on puuttumista Jumalan luomistyöhön. Näin ollen kirkko ei voi pitää palkkalistoillaan pappia, joka leikkauttaa sukupuolielimensä pois "vaihtaakseen sukupuoltaan".

Hack on kuitenkin niin poliittisen korrektiuden aivopesemä, että ei tajua tällaista asiaa. Hackin mielestä kirkon pitäisi olla poliittisesti korrekti ja suvaitsevainen ja pitää kirkkoherran virassa "sukupuoltaan vaihtanutta" ihmistä kristinuskon vastaisesti.

Seuraavaksi Hack varmaan vaatii, että kirkon pitäisi suvaitsevuuden nimissä hyväksyä papeiksi muslimeja tai vaikka satanisteja. Hackin mielestähän kirkon ei tarvitse noudattaa kristinuskon oppia, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi; vastaavasti kirkon ei tietenkään tarvitsisi noudattaa mitään muitakaan kristinuskon periaatteita. Näin ollen ei ole mitään estettä sille, että kristinuskon vastaisia uskontoja (islam, juutalaisuus, hindulaisuus, buddhalaisuus, satanismi, skandinaavinen aasauskonto, muinaissuomalainen kansanperinne jne.) edustavat ihmiset voisivat toimia kristillisen kirkon pappeina.



tiistai 20. huhtikuuta 2010

Sairaalloinen toiseuden ihailu

Turun kaupunginkirjasto:

Erilaisten ihmisten Turku

20.4.2010 klo 18.00–19.30

Kukaan meistä ei ole samanlainen kuin joku toinen. Toinen meistä on tummempi, toinen tuhdimpi, toinen puhuu käsin ja toinen suulla, toinen toista kieltä ja on toista mieltä… Meidän ja muiden kulttuuria sekä yhdenvertaisia oikeuksia ovat pohtimassa Kynnys ry:n aluesihteeri Olli Nordbergin kanssa romanikulttuurin edustaja Katja Hagert, tämän vuoden Turun monikulttuurisuusvaikuttajat Turun naiskeskuksen edustajat Siina Siltanen ja Edvina Hafizovic sekä viittomakielisen kulttuurin edustaja Helena Tanskanen.

Tässä siis esitetään mm. kuurot eli kuulovammaiset (siis kuuloVAMMAISET) "viittomakielisen kulttuurin edustajina".

Samalla logiikalla Down-syndroomaiset kehitysvammaiset ovat "Down-kulttuurin edustajia".

Tämä vammaisuuden ihailu tai sairauksien ja vammojen esittäminen terveyden kanssa tasavertaisina, ihan hyvinä asioina on sairaalloista toiseuden ihailu. Relativistit ja egalitaristit väittävät, että kaikki ihmiset ovat yhtä hyviä kaikissa asioissa, kukaan ei ole millään mittapuulla huonompi kuin toinen, "kaikki erilaisia - kaikki samanarvoisia" jne.

Tämä relativistinen näkemys on täysin väärä. Terve on parempi kuin sairas. Älykäs on parempi kuin tyhmä.

Tämän blogin nimi on Sound System eli terve systeemi, luonnollinen järjestys, normaali järjestelmä. Nimi ilmentää sitä, että on olemassa hyvä ja paha, oikea ja väärä, terve ja sairas, älykäs ja tyhmä, kaunis ja ruma jne.

Olen aina vastustanut tuollaista sairasta ajattelua, että on yhtä hyvä olla vammainen kuin terve. Kuurojen eli kuulovammaisten apuvälineeksi tarkoitetun viittomakielen esittäminen yhtenä kielenä muiden joukossa ja jopa yhtenä kulttuurina muiden joukossa on sairasta.

Samalla logiikalla pyörätuoli ei ole invalidien liikkumiseen tarkoitettu apuväline, vaan jotain hienoa alakulttuuria, pyörätuolikulttuuria, edustava asia.

Tämä vammaisuuden ihailu tai vammojen ja sairauksien pitäminen terveyden kanssa tasavertaisina asioina on samanlaista ajattelua kuin nykyinen kulttuurirelativistinen monikulttuurisuusideologia. Suomea monikulttuuristavien maanpettureiden ideologia on nimenomaan samanlaista relativismia kuin se, että kuurous eli kuulovammaisuus on yhtä hyvä asia kuin normaali kuulo.

Monikulttuurisuusideologiaan kuuluu, että esimerkiksi islam on ihan yhtä hyvä asia kuin moderni länsimainen kulttuuri. Tämä on täsmälleen samanlainen ajatus kuin se, että Down-syndrooma on yhtä hyvä asia kuin normaali älykkyys, rullatuolissa kulkeminen yhtä hyvä kuin omilla jaloilla käveleminen, kuurous yhtä hyvä kuin normaali kuulo ja sokeus yhtä hyvä kuin normaali näkö.

tiistai 26. tammikuuta 2010

Jarkko Pesonen kulttuurimme rappiosta




Latvasta laho yhteiskunta

Ennen 1960-luvun vasemmistolaista opiskelijaradikalismia akateeminen sivistys tarkoitti sitä, että ihminen saavutti aseman, jossa hän saattoi rakentaa yhteiskuntaa tuoden jotain uutta kansansa sivistystasoon. Sivitys tarkoitti vastakohtaa barbarismille, joka pyrkii hajoittamaan rakennetun yhteiskunnan arvoja ja perusteita. Vaikka vuoden 1968 mielipuolisuus menikin lopulta ohitse, ovat tänä päivänä kuitenkin yhteiskunnassa vallassa juurikin tuon aikakauden nuorison edustajat ja vaikka heidän radikalisminsa onkin taantunut, ovat he edelleen lähtökohdiltaan päinvastaisella kannalla suhteessa niihin ihanteisiin ja arvoihin, joita klassinen sivistys edusti.

Esimerkkinä mainitakseni V. A. Koskenniemi edusti valtavirtana viimeisiä klassisen sivistyksen akateemikkoja, ennen kuin rajojen rikkomisesta tuli niin taiteessa kuin humanistisissa tieteissäkin arvo sinänsä. Vaikka Suomen tilanteella toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa on syynsä siihen, miten Koskenniemeen suhtauduttiin, kuvaa hänen henkilöhistoriansa laajempaa aikakautensa murrosta. Oulusta kotoisin ollut Koskenniemi valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1907 ja toimi tämän jälkeen kirjallisuuskriitikkona ja vapaana kirjoittajana. Hänellä oli professuuri Turun yliopistossa, jonka rehtorinä hän toimi vuosina 1924-1932. Hänet oli tunnettu isänmaallisuudestaan, mutta hän oli erittäin pessimistinen länsimaiden tulevaisuudesta. Hän uskoi, että länsimainen sivilisaatio on rappeutumassa menettäen arvokkuutensa ja elinvoimaisuutensa. Hän saattoi olla pelottavankin oikeassa. Toisen maailmansodan jälkeisenä aikana Koskenniemi menetti arvostuksen ja hänestä tuli "venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja", kuten sosialisti Raoul Palmgren hänestä kirjoitti. Tuo aika merkitsi alkua kansalliselle itsettömyydelle ja kansalliselle itseinholle, jonka hedelmät roikkuvat tänä päivänä kansakuntamme johtavilla kerroksilla.

Poliittinen eliittimme on sen aikakauden tuotosta, jolloin muotiin tuli kaikkien vanhojen arvojen murskaaminen - eräänlainen kulttuurivallankumous. Siksi he suhtautuvat ylimielisisti omaan kansakuntaansa, nöyristelevät muiden kulttuurien edessä silloin, kun heidän pitäisi seistä suorana oman kansakuntansa olemassaolon oikeuden ja arvojen takana. Sen sijaan he jatkuvasti nostavat suomalaisesta kulttuurista esiin negatiivisia puolia ja korostavat sitä, kuinka meillä olisi muilta kansoilta opittavaa.

Mikäli kaikki heidän pilkkansa olisi perusteltua, olisin suuresti hämmentynyt siitä, kuinka tällainen rupusakki on onnistunut luomaan vauraan ja menestyvän valtion maassa, joka on kylmä ja vailla merkittäviä luonnonrikkauksia.

Lopulta tässä pilkassa ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että kansallisella itseinholla pyritään noustamaan itsensä muita ihmisiä paremmaksi ja edistyksellisemmäksi henkilöksi. Opiskelijaradikaalit eivät olleet radikaaleja siksi, että he olisivat kuuluneet johonkin sorrettuun joukkoon. Päinvastoin, heistä lähes kaikki olivat keski- tai yläluokkaa edustavien vanhempien lapsia. Radikalismi oli heille kapinaa ja egotrippiä vanhempiaan vastaan. Voidaankin sanoa, että suomalaisella perheellä tuohon aikaan oli todellista elintasoa vasta sitten, kun Westendissä sijaitsevan omakotitalon seinällä oli Särestöniemeä ja vähintään yksi lapsista oli taistolainen kommunisti.

Yhä tänäänkin on helppoa saavuttaa hyvän ihmisen status ja mahdollisesti suojatyöpaikka valtiolla tai vaikkapa YLE:llä vastustamalla perinteisiä arvoja, asevelvollisuutta, ydinperherakennetta, kansallisvaltiota ja klassisia kauneusihanteita.

Samoin on helppoa saavuttaa pahan ihmisen status kannattamalla aseellista maanpuolustusta, ydinperhettä, kansallisvaltiota ja klassisia kauneusihanteita.

Minä kuitenkin pidän näitä asioita merkityksellisinä ja säilyttämisen arvoisina asioina ja näen niille rationaaliset perusteet. Siksi minä olen mieluummin paha ihminen kuin kollektiivisessa itseinhossa rypevä rappionrakastaja.

Se, kuinka näin pääsi käymään on liian suuri aihe perattavaksi minun perehtyneisyydelläni. Yksi asia kuitenkin on ilmeistä: Yhteiskuntamme on latvastaan laho. Siksi olisi lahonneet kasvustot karsittava, jotta yhteiskunta voisi olla jälleen menestyvä ja elinvoimainen. Muutoin kansakunta lakkaa olemasta, mikäli se ei edes halua olla olemassa.

tiistai 22. joulukuuta 2009

Amerikkalaisten arroganssista ja eurooppalaisten Amerikka-vihasta

Andrea Ostrov Letania:
How American Exceptionalism Invites Anti-Americanism


Good many conservatives promote the idea of American Exceptionalism as a hallmark of what America is all about. Our nation is supposed to be a ‘City on a Hill’ and a beacon of freedom to all other peoples around the world. US is supposed to stand for progress and human rights, and so forth and so on. They mention the Founding Fathers and Ronald Reagan. Didn’t the Founders establish a new kind of country, one where all people were equal and free. Didn’t Reagan speak of the struggle between Freedom and the Evil of Communism?

As ideas go, American Exceptionalism isn’t necessarily bad, at least in its moderate form. Yes, America has much that is unique and worthy of respect and emulation. There has never been a nation quite like the United States. And, US had probably has done more good for the world as a whole than any other country as a model, defender of freedom–against Nazism and communism–, and even as an interventionist. But, all ideas turn nasty and harmful when it becomes either dogmatic/fundamentalist or radical. Neocons took American Exceptionalism to absurd heights, whereby America could invade and rebuild other nations. One could argue that neoconservative foreign policy was really Zionism-by-other-means than a true Wilsonian policy of spreading democracy around the world–after all, no neocon ever argued for invading Sudan or Nepal. However, there have been neocons–especially the non-Jewish ones–who sincerely believed in some Messianic role America must play in order to spread human rights and democracy. They often invoke the name of Reagan, but I’m not sure Reagan would have been flattered. Though Reagan took the Cold War very seriously, what he meant by the ‘city on a hill’ metaphor was that US should try to be the best it can be; let other nations look to America as a model if they wish, but do not force the American way or system on other peoples. So, Reagan pulled out of Lebanon when things got hairy. When Asian nations like South Korea, Taiwan, and Philippines were ripe for democracy, Reagan didn’t stand in their way. But, at no point did Reagan say US should actively intervene to promote democracy in those countries. His policy was keep them as close allies, and when the people over there demand freedom, let things work out according to the inner dynamic within those countries.

Many of today’s American conservatives promote a rather arrogant and contemptuous–triumphalist–kind of American Exceptionalism. They constantly point to how US won the Cold War as if that has somehow vindicated American superiority for all time. They rest on their laurels and take American greatness for granted. They are blind to the dangers of this kind of dogmatic American Exceptionalism.

For starters, more one brags about oneself, the more one opens oneself to scrutiny–moral, ethical, legal, economic, political, etc. What is the biggest danger in politics? Hypocrisy. With American Exceptionalism blaring from the loudspeakers, many conservatives have become drowned in their own excessive pride. So, Americans brag that only they truly understand freedom, liberty, human rights, progress, decency, rule of law, and etc. Somehow, we are better than other peoples and nations. Naturally, this kind of attitude fills non-Americans with resentment. They understandably want to scrutinize everything about America to see if indeed America is such a great utopia of freedom, liberty, human rights, and rule of law. Even if the evidence shows America to be better than most countries, the reality is bound to fall far short of what is trumpeted by American Exceptionalists. A person calling himself a saint is stained more by a simple infraction than someone who admits he’s not perfect and commits a more grievous wrong.

When George W. Bush and his neoconservative buddies went around telling the world how great and decent America is–enough to play God in whether to invade and rebuild other countries–, most of the world was intimidated and offended. When US bombed Iraq with ‘shock and awe’, it was as if Dubya was playing righteous and almighty Jehovah or Jehubya smiting Saddam and Gomorrah. Since Americans made such a big deal of how good and decent they were, scandals such as those at Abu Gharib were bound to send shockwaves all over the world. American treatment of Iraqi POWs may not have been much worse than how other countries treat prisoners, but abuses at Abu Gharid were committed by a nation that elevated itself as a shining CITY ON A HILL. We all love to prick the self-righteous balloon with needles to see how many of its contentions are true convictions or false concoctions. The more George W. Bush and his supporters insisted on their goodness and nobility of intentions, the more their enemies at home and abroad pointed to and exposed all the things that had gone wrong in Iraq and Guantanamo. Conservatives were saying, ‘we can do whatever we want because we are so good and special’, and the rest of the world held a mirror up to them and said, ‘if you’re so good, why do you do such nasty shit?’ Thus, American Exceptionalism invites Anti-Americanism.

This is why we need America to be NORMAL country. This isn’t to say US is just like any other nation nor that there aren’t things about the US which are indeed admirable and even exceptional. It is rather an admittance and realization that, all said and done, Americans are people too and, as such, often fallible, foolish, deluded, and limited in what they can do. Americans should see themselves and exert themselves around the world as normal people trying to be better than as an exceptional people who can arrogantly rest on their laurels.

Also, we must keep in mind that American Exceptionalism today isn’t what it was long ago. Long ago, AE was displayed and practiced from a position of power. When the white man said America was a damn great country, he sure meant it and damn well intended to make sure everyone else in America agreed, whether they belonged to a minority group or recently arrived as immigrants. Back then, AE was a judgment on non-whites and newcomers, not on whites themselves. It was as if Anglo- and Northern European whites had built a great nation and had every right to ask non-whites and newcomers, ‘are you good enough to enjoy the freedom, rights, and opportunity of this great exceptional country?’ So, blacks, Asians, and Hispanics all sought to prove themselves as worthy of being good Americans. So, newly arrived immigrants from Eastern and Southern Europe also sought to assimilate into the new nation by proving themselves worthy. As the traditional white elite and masses held most of the cards in the moral equation, American Exceptionalism was indeed a potent weapon for settled white Americans.

But, what has happened to America since the 60s? America went through a great crisis of identity, confidence, unity, and continuity. The Black Power Movement–aka Civil Rights Movement–, the hellishness of Vietnam War, the rise of youth rebellion and hedonistic nihilism, and myriad other social upheavals threw a monkey wrench–or several of them–into the fan of American Exceptionalism. AE no longer was an issue of “are non-whites and new arrivals good enough for America the Beautiful and Exceptional” but rather, “are whites good enough for the ideals they’ve been trumpeting since the founding of this country?” What had once been an offensive weapon for white America turned into a defensive shield, and the shield has been getting battered more and more every year.

Blacks began to aks, “if you honkeys be so good and noble, why you done use us as slaves, mothafucka?” Non-white immigrants began asking, “if America for no discrimination by race, creed, or color, why white people favor white immigrant over non-white immigrant?” Mexican-Americans began to ask, “hey gringo, if America no imperialismo, why you take Mexican land?” Much the same happened with Christianity. One time, it had served as the offensive weapon that justified Western domination of the world–to spread the word of God and Christian civilization. But, as time went by, the conquered peoples and liberal elements among the whites began to ask, “if Christianity is all about love and sharing, how come white Christians conquerored, raped, pillaged, murdered, and exploited so many people?” Thus, Christianity eventually became a moral liability for Western civilization.

The lesson to draw from this is moral HUBRIS is a bad bad thing. Eventually, it begins to undermine one’s own power by raising questions among the oppressed or less fortunate, among the conscientious of your own kind, and even among neutral observers. If you tell oppressed peoples that they are living in a wonderful and exceptional society where all are equal and free, they will one day ask, “if that’s so, how come we are not free as you are?” And, if you raise your own children with the idea that they are living in the most wonderful country in the world, there will come a day when the kids–if they are conscientious–will look around at all the bullshit, imperfections, and hypocrisies and ask, “if our country is SO GOOD, how come there’s so much that is BAD?”

Consider the issue of American slavery. All societies practiced slavery through the ages, and American form of slavery was actually milder and humane than most. But, why does American slavery get more negative attention than all the other kinds in Africa, Asia, Middle East, Latin America, etc. A major reason is because Americans have been telling the world that United States has always been an exceptionally free, equal, and progressive country. Now, it may well have been true that, relatively speaking, America had always been freer and more progressive than most nations–even during the time of American slavery, as rest of the world also practiced slavery, often far worse forms. But, when Americans deliriously brag about American history and society as if America had been 99% good and 1% bad, they invite the rest of the world and anti-American critics at home to dig up all the dirt about how America was no Promised Land.

Finally, can we really say United States today uniquely stands for human rights, freedom, and equality? There are other democracies in the world, and many happen to be more obsessed with human rights and do-goody-ism than America. Sweden and Norway, for instance, give far more in foreign aid in per capita terms than does the United States. European Human Rights commissions are busy 24/7 in trying to resolve problems around the world. European nations are more committed to the idea of egalitarianism than America is–though Americans can argue that America has always been for political and legal equality, not economic equality. (But, in a nation where lawyers who are bought and sold make the laws, can we really say everyone is equal under the law in America?)

On the subject of freedom–especially in speech and expression–, America is indeed the exception as even Western democracies like Canada and Europe now have extensive laws censoring what goes by ‘hate speech’. But, American freedom in this area is not respected around the world but increasingly regarded in the same manner as Death Penalty–as something excessive, barbaric, uncouth, and regressive. Modern concept of human rights has gone from freedom to correctness, and supposedly the most progressive countries in the world now restrict freedom of speech for the sake of human rights. Indeed, Canadians often say such nonsense as, ‘we respect freedom of speech, we don’t worship it.’ What they worship is political correctness, and much the same can be said of most of Europe.

Does this mean that EU is now being inflated with its own moral Hubris, what with all the human rights commissions, all the save-the-world mantras, and PC formulations for multiculturalism and ‘gay rights’? Perhaps, but EU can get away with this stuff more than Americans. Why? Because US is the premier military power in the world, thus seen as a not just a moral bully but a military bully. In the context of American world hegemony, many nations are likely to view European moral righteousness as a necessary–if sometimes unpleasant–counterbalance against American domination through business, pop culture, and the military.

Posted by Andrea Ostrov Letania

torstai 26. marraskuuta 2009

1960-lukulaisten vasemmistoradikaalien sokeudesta

M.K.Korpela hommaforumilla:

Vuoden 1968 ja koko 60-luvun (vasemmiston mielestä) kovanaamaiset tapahtumat asettuvat islamin maihinnousun myötä käsittääkseni oikeisiin mittasuhteisiinsa. Loppujen lopuksi , kun vanhoja radikaaleja kuunnellaan, kuulostaa siltä kuin kapinallinen nuoriso nousi barrikaadeille suurinpiirten kolmannen valtakunnan Tiger-panssareita vastaan - niin kovanaamaista tuo sukupolvi uskoo olleensa.

Mutta on vain koko ajan huomattava, että kaikki tapahtui aika turvallisesti länsimaisen oikeusvaltion sisällä. Vanha homekorvainen toisaalta kreikkalais-roomalainen ja toisaalta kristillinen länsimaa kohteli runtelijoitaan suorastaan leväperäisesti, sillä on turha väittää hullun 1968 olleen mikään verilöyly. Tämä asettaa jonkinlaista perspektiiviä noille tapahtumille, sillä vaikkapa Hannu Salama paskoisi pitkin reisiään Geert Wildersin asemassa.

Vanhat radikaalit eivät ymmärrä mitä pitäisi tehdä siinä tilanteessa jossa osa maahanmuuttajista on suoraan vihamielistä uutta kotimaataan kohtaan ja jossa tuo vuorenvarma oikeusvaltion platformi ei enää ole varma. On siis tänään helppo nähdä, että tuolloiset kulttuuriradikaalit eivät suinkaan ole mitään kovanaamoja, sillä nämä eivät voi käsittää kuinka esim Theo Van Goghin tapaus on mahdollinen. Tai käsittävät kyllä; aika moni on uskoakseni vihdoin tajunnut että islam todella on uusille kotimailleen vihamielinen. Mutta pyörittävät edelleen samaa kultturineutraalia levyä ja pseudo-antirasistista nauhaa sanavapauden sijasta kun eivät muuta uskalla.

Ja siinäpä nämä kovanaamat 1968 sitten seisovat ilman vaatteita - tässä nämä sankarit sitten ovat aivan oikean vihamielisen teokratian edessä. Toista oli 1968 kun kulttuuripolitiikassa vastassa oli joko kohtalaisen lauhkean tai kuitenkin hallittavissa luterilainen/ katolinen kirkko.

Agnostikkona en mitenkään ota kantaa sellaisenaan kristillisten katsomusten puolesta, enkä väitä etteikö yhteiskunnalla ollut puutteita ennen 1968 - en sano että kaikki olisi ollut huonoa ja että pitäisi täysin palata vuoden 1968 takaiseen tilanteeseen. Mutta mitä teokratioihin tulee, agnostikkona vain totean tilanteen : vuoden 1968 kristilliset teokratiat olivat kyllä Euroopassa täysin hallittavissa olevia toisin kuin islam vuonna 2009, ja vuoden 1968 sukupolvi saa kyllä devalvoida omaa kovanaamaisuuttaan olennaisessa määrin.

Sanoisin itse, että 1960-lukulaiset vasemmistoradikaalien inhoavat länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. He taistelivat omaa kulttuuriaan vastaan - eivät niinkään kristinuskoa vastaan, vaan yleisesti länsimaista kulttuuria vastaan eli rationaalisuutta, tiedettä, teknologiaa, modernismia ja markkinataloutta vastaan.

Koska muslimit ovat länsimaiden vihollisia, 1960-lukulaiset vasemmistoradikaalit (tyyliin Pierre Bourdieu, Hannu Salama, Pentti Saarikoski, Leif Salmén) ja heidän henkiset (tai joissakin tapauksissa jopa fyysiset) jälkeläisensä (Timo Harakka, Reetta Räty, Jarkko Tontti, Sofi Oksanen, Katariina Lillqvist, Jukka Relander, Anni Sinnemäki, Rosa Meriläinen, Paavo Arhinmäki jne.) liittoutuvat muslimien kanssa länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa vastaan.

Se ei ole länsimaiselle vasemmistolle mitenkään käsittämätöntä, että muslimit haluavat murhata Geert Wildersin tai Theo Van Goghin kaltaisia ihmisiä. He käsittävät sen hyvin. Se ei ole heille mikään ongelma. Vasemmistolaiset eivät vastusta sitä, että muslimit murhaavat ihmisiä. He hyväksyvät sen.

Vasemmistolaiset vihaavat länsimaista kulttuuria ja yhteiskuntaa. Siksi he ovat kaikkien niiden puolella, jotka ovat länsimaiden vihollisia.

Länsimaiset vasemmistolaiset inhoavat omaa kulttuuriaan ja siksi ihailevat kaikkia toiseuden edustajia, mm. muslimeja, afrikkalaisia, Borneon viidakoiden primitiiviheimoja jne. Tässä on kyseessä klassinen jalon villin myytti (noble savage). Eurooppalainen vasemmistolainen pseudointelligentsia on 1700-luvun romantiikan ajalta asti ilmaissut kulttuurillista itseinhoaan palvomalla toiseutta, kuten muslimeja ym. barbaareja.

Vasemmistolaisille ei ole ongelma, että muslimit uhkaavat murhata ihmisiä heidän mielipiteidensä tähden. Vasemmistolaiset haluaisivat itsekin tehdä niin. Kylmän sodan aikana länsimaiden vasemmisto halusi sensuroida länsimaiden sanomalehtiä ja radio- ja tv-uutisia niin, että niissä ei esitettäisi mitään kriittisiä näkemyksiä Neuvostoliitosta. Nykyään länsimaiden vasemmisto suhtautuu islamiin samalla tavalla kuin kylmän sodan aikana Neuvostoliittoon.

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

George Orwell kommunismista ja toiseuden ihailusta nationalismin muotoina

George Orwell

Notes on Nationalism

Nationalism is not to be confused with patriotism. Both words are normally used in so vague a way that any definition is liable to be challenged, but one must draw a distinction between them, since two different and even opposing ideas are involved.

By ‘patriotism’ I mean devotion to a particular place and a particular way of life, which one believes to be the best in the world but has no wish to force on other people. Patriotism is of its nature defensive, both militarily and culturally.

Nationalism, on the other hand, is inseparable from the desire for power. The abiding purpose of every nationalist is to secure more power and more prestige, not for himself but for the nation or other unit in which he has chosen to sink his own individuality.

So long as it is applied merely to the more notorious and identifiable nationalist movements in Germany, Japan, and other countries, all this is obvious enough. Confronted with a phenomenon like Nazism, which we can observe from the outside, nearly all of us would say much the same things about it. But here I must repeat what I said above, that I am only using the word ‘nationalism’ for lack of a better. Nationalism, in the extended sense in which I am using the word, includes such movements and tendencies as Communism, political Catholicism, Zionism, Antisemitism, Trotskyism and Pacifism. It does not necessarily mean loyalty to a government or a country, still less to one's own country, and it is not even strictly necessary that the units in which it deals should actually exist. To name a few obvious examples, Jewry, Islam, Christendom, the Proletariat and the White Race are all of them objects of passionate nationalistic feeling: but their existence can be seriously questioned, and there is no definition of any one of them that would be universally accepted.

It is also worth emphasising once again that nationalist feeling can be purely negative. There are, for example, Trotskyists who have become simply enemies of the U.S.S.R. without developing a corresponding loyalty to any other unit. When one grasps the implications of this, the nature of what I mean by nationalism becomes a good deal clearer. A nationalist is one who thinks solely, or mainly, in terms of competitive prestige. He may be a positive or a negative nationalist — that is, he may use his mental energy either in boosting or in denigrating — but at any rate his thoughts always turn on victories, defeats, triumphs and humiliations. He sees history, especially contemporary history, as the endless rise and decline of great power units, and every event that happens seems to him a demonstration that his own side is on the upgrade and some hated rival is on the downgrade. But finally, it is important not to confuse nationalism with mere worship of success. The nationalist does not go on the principle of simply ganging up with the strongest side. On the contrary, having picked his side, he persuades himself that it is the strongest, and is able to stick to his belief even when the facts are overwhelmingly against him. Nationalism is power-hunger tempered by self-deception. Every nationalist is capable of the most flagrant dishonesty, but he is also — since he is conscious of serving something bigger than himself — unshakeably certain of being in the right.

...

In England, if one simply considers the number of people involved, it is probable that the dominant form of nationalism is old-fashioned British jingoism. It is certain that this is still widespread, and much more so than most observers would have believed a dozen years ago. However, in this essay I am concerned chiefly with the reactions of the intelligentsia, among whom jingoism and even patriotism of the old kind are almost dead, though they now seem to be reviving among a minority.

Among the intelligentsia, it hardly needs saying that the dominant form of nationalism is Communism
— using this word in a very loose sense, to include not merely Communist Party members, but ‘fellow travellers’ and russophiles generally. A Communist, for my purpose here, is one who looks upon the U.S.S.R. as his Fatherland and feels it his duty to justify Russian policy and advance Russian interests at all costs. Obviously such people abound in England today, and their direct and indirect influence is very great.
...
In societies such as ours, it is unusual for anyone describable as an intellectual to feel a very deep attachment to his own country.

Public opinion — that is, the section of public opinion of which he as an intellectual is aware — will not allow him to do so.

Most of the people surrounding him are sceptical and disaffected, and he may adopt the same attitude from imitativeness or sheer cowardice: in that case he will have abandoned the form of nationalism that lies nearest to hand without getting any closer to a genuinely internationalist outlook. He still feels the need for a Fatherland, and it is natural to look for one somewhere abroad. Having found it, he can wallow unrestrainedly in exactly those emotions from which he believes that he has emancipated himself. God, the King, the Empire, the Union Jack — all the overthrown idols can reappear under different names, and because they are not recognised for what they are they can be worshipped with a good conscience. Transferred nationalism, like the use of scapegoats, is a way of attaining salvation without altering one's conduct.
...
And those who are loudest in denouncing the German concentration camps are often quite unaware, or only very dimly aware, that there are also concentration camps in Russia.

Huge events like the Ukraine famine of 1933, involving the deaths of millions of people, have actually escaped the attention of the majority of English russophiles.
...
Much of the propagandist writing of our time amounts to plain forgery. Material facts are suppressed, dates altered, quotations removed from their context and doctored so as to change their meaning. Events which it is felt ought not to have happened are left unmentioned and ultimately denied.
...
Among the intelligentsia, colour feeling only occurs in the transposed form, that is, as a belief in the innate superiority of the coloured races.

This is now increasingly common among English intellectuals, probably resulting more often from masochism and sexual frustration than from contact with the Oriental and Negro nationalist movements.

Even among those who do not feel strongly on the colour question, snobbery and imitation have a powerful influence.

Almost any English intellectual would be scandalised by the claim that the white races are superior to the coloured, whereas the opposite claim would seem to him unexceptionable even if he disagreed with it.

Nationalistic attachment to the coloured races is usually mixed up with the belief that their sex lives are superior, and there is a large underground mythology about the sexual prowess of Negroes.
...
But there is a minority of intellectual pacifists whose real though unadmitted motive appears to be hatred of western democracy and admiration of totalitarianism.

Pacifist propaganda usually boils down to saying that one side is as bad as the other, but if one looks closely at the writings of younger intellectual pacifists, one finds that they do not by any means express impartial disapproval but are directed almost entirely against Britain and the United States.

Moreover they do not as a rule condemn violence as such, but only violence used in defence of western countries.

The Russians, unlike the British, are not blamed for defending themselves by warlike means, and indeed all pacifist propaganda of this type avoids mention of Russia or China.


(kaikki lihavoinnit minun)