Päivän meemi: Kannatat siis miesten asevelvollisuutta, koska valtiolla ei ole varaa maksaa palkkaa sotilaille

Päivän meemi:

Kannatat siis miesten asevelvollisuutta, koska valtiolla ei ole varaa maksaa palkkaa sotilaille

Naistenlehtien logiikkaa

Kauppalehti:

Naisen euro Kauniaisissa 60 senttiä, Kemijärvellä 95 senttiä

Keskiviikko 21.03.2012

Olisitko arvannut, mitkä kolme kaupunkia nousevat kärkeen, kun selvitetään, missä kolmikymppisen naisen on paras asua? Kristiinankaupunki, Mänttä-Vilppula ja Närpiö. Tämä selviää tuoreen Olivia-lehden kyselystä.

Lehti on selvittänyt asian erilaisia tilastoja tutkimalla. Selvityksessä on otettu huomioon muun muassa naisten palkkatulot, naisten osuus kaupungin johdossa, kampaamoiden määrä naisasukasta kohti ja masennuslääkkeitä syövien naisten määrä.

- Halusimme herättää keskustelua siitä, millaisessa kaupungissa lukijamme, kolmekymppisen naisen, on hyvä asua, sanoo Olivian päätoimittaja Mari Paalosalo-Jussinmäki.

Peräpäätä pitävät Ulvila, Nokia ja Orimattila.

Kauniainen ja Espoo peränpitäjinä kahdessa tilastossa

Naisen euro on korkein Kemijärvellä 95,1 senttiä. Kauniaisissa nainen puolestaan tienaa vähiten suhteessa miehiin - naisen euro on vain 59,9 senttiä.

Naisten osuus kaupunginvaltuutetuista on korkein Helsingissä: lähes 58 prosenttia. Suhteellisesti vähiten naisia on Loimaan ja Kauhavan valtuustoissa, vajaat 19 prosenttia.

Kaupunginhallituksissa Helsinki on jälleen kärjessä. Naisten osuus Helsingin kaupunginhallituksesta on 60 prosenttia. Peränpitäjissä on muun muassa Espoo: 40 prosenttia. Saman verran naisia on myös Virtain, Paimion, Uusikaarlepyyn, Loviisan, Kuhmon, Kouvolan, Kiuruveden, Alavuden ja Haapaveden kaupunginhallituksissa.

Paras työllisyystilanne Maarianhaminassa

Olivian tutkimuksessa paras työllisyystilanne oli Ahvenanmaalla. Maarianhaminassa 25-45-vuotiaiden naisten työttömyys oli vain kolme prosenttia. Korkein työttömyysprosentti tämänikäisten naisten joukosta oli Kemissä, 19,6 prosenttia.

Maarianhaminassa myös päivähoidon kustannukset olivat suurimmat - Olivia on tulkinnut Tilastokeskusta niin, että mitä suurempi kustannus, sitä suurempi panostus lasten hoitoon. Heikoin tilanne oli Pudasjärvellä.

Vähiten velkaa oli kemijärveläisillä naisilla, 32 prosenttia bruttotuloista. Ylöjärvellä velkaantuneisuus sen sijaan on muuta maata suurempaa, naisten velkaantumisaste on peräti 111 prosenttia.

”Kampaamoindeksillä” mitattuna paras tilanne oli somerolaisnaisilla. Olivian mukaan: mitä pienempi joukko asiakkaita per kampaamo, sen parempi paikkakunnan naisille.

Somerolla yhtä kampaamoa kohti oli 152 naista, kun taas Kaarinassa vastaava luku on 564.Masennuslääkkeitä syödään eniten eniten Torniossa, vähiten Kuopiossa.

Leena Laakso
leena.laakso@kauppalehti.fi
+358-10 665 2439

Naistenlehtien toimittajat ovat imbesillejä, MOT.

Olisitko arvannut, mitkä kolme kaupunkia nousevat kärkeen, kun selvitetään, missä kolmikymppisen naisen on paras asua? Kristiinankaupunki, Mänttä-Vilppula ja Närpiö. Tämä selviää tuoreen Olivia-lehden kyselystä.

Lehti on selvittänyt asian erilaisia tilastoja tutkimalla. Selvityksessä on otettu huomioon muun muassa naisten palkkatulot, naisten osuus kaupungin johdossa, kampaamoiden määrä naisasukasta kohti ja masennuslääkkeitä syövien naisten määrä.

Naisten osuus kaupunginvaltuutetuista ei millään tavalla kerro, miten hyvä naisten on asua ko. kaupungissa.

KAMPAAMOIDEN MÄÄRÄN pitäminen indikaattorina naisten hyvinvoinnista on loukkaus naisia kohtaan.

Naisen euro on korkein Kemijärvellä 95,1 senttiä. Kauniaisissa nainen puolestaan tienaa vähiten suhteessa miehiin - naisen euro on vain 59,9 senttiä.

Naisten tulot siis mitattiin SUHTEESSA miesten tuloihin. Kauniaisissa naisten keskitulot ovat kuitenkin varmasti korkeammat kuin Kemijärvellä. Toimittajan mielestä on kuitenkin kivempaa olla köyhä nainen Kemijärvellä kuin hyvintoimeentuleva nainen Kauniaisissa.

Naisten tulojen pienuus Kauniaisissa SUHTEESSA miesten tuloihin johtuu siitä, että Kauniaisissa on paljon hyvintoimeentulevien miesten vaimoja. Tämä yksinkertainen ja yleisesti tunnettu tosiasia ei tämän Olivia-nimisen naistenlehden toimittajille juolahtanut mieleen. Kyllä on idioottimaista uutisointia.

‎Maarianhaminassa myös päivähoidon kustannukset olivat suurimmat - Olivia on tulkinnut Tilastokeskusta niin, että mitä suurempi kustannus, sitä suurempi panostus lasten hoitoon.

Jumalauta kun on idioottimaista logiikkaa. Kustannuksethan voivat olla suuria palvelujen järjestämisen tehottomuuden vuoksi, esim. liian suuren byrokraattimäärän vuoksi. Rahan tuhlaaminen ei ole mikään hyvä asia. Ilmeisesti Olivia-lehden mielestä on sitä parempi, mitä suurempia julkiset menot ovat.

Vähiten velkaa oli kemijärveläisillä naisilla, 32 prosenttia bruttotuloista.

Ehkä he ovat köyhiä ja heillä on siksi vaikeuksia saada lainaa. Hyvintoimeentulevillehan myönnetään helpommin lainaa kuin pienituloisille. Kemijärvellä työttömyys on suurta eikä työttömille yleensä anneta esim. asuntolainaa lainkaan. Niinpä kemijärveläisten vähäinen velkaantuminen voi johtua heidän huonosta luottokelpoisuudestaan. Olivia-lehden mielestä tämä on hyvä asia.

Katja Kettu haluaa leikata miehiltä peniksiä irti

Katja Kettu, militantti feministi, joka haluaa leikellä miesten peniksiä

Voima:

Pienoisgiljotiini

Katja Kettu Toisinajattelija

Jo toinen ystäväni joutui vuoden sisällä raiskauksen uhriksi. Jossain on kovasti vialla, mutta missä? Virkavallassa vai ihmiskunnassa yleensä?

Giljotiinilla töitä ois. Jo toinen ystäväni joutui vuoden sisällä raiskauksen uhriksi. Samalla ajanjaksolla kimppuuni on käyty kaksi kertaa. Jossain on kovasti vialla, mutta missä? Virkavallassa vai ihmiskunnassa yleensä?

Asenteissa ainakin on. Osaan nimittäin jo vastata tapauksiani koskeviin kysymyksiin: Ei, kumpikaan kerta ei ollut omaa syytäni. Ja kyllä, kumpikin on tapahtunut julkisella paikalla. Toisella kerralla olin humalassa, toisella en. Minä, kuten kumpikaan ystäväni, emme ole huoria, hutsuja tahi minkäänsortin lutkia. Emme käyttäydy holtittomasti ja itsetuhoisesti – ja mitä sitten vaikka käyttäytyisimmekin.

Jostain syystä raiskatun tai raiskausyrityksen kohteeksi joutuneen täytyy yhä vakuutella omaa viattomuuttaan tapahtumassa. Suomessa julkisessa keskustelussakin elää myytti, jonka mukaan humalainen nainen on itse syypää raiskaukseen. Saman logiikan mukaan vanhuksia ja vammaisia suorastaan pitää potkia, mitäs ovat niin ankean vähäväkisiä.

Naisen asema väkivaltarikoksissa on sitä paitsi surkea. Henkistä painetta lisää tieto, että raiskaaja selviää luultavasti ehdonalaisella, jos lievän raiskauksen tapauksissa saa sitäkään (L563/1998). Tilastokeskus kertoo myös karua tarinaa: esimerkiksi vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista 456 raiskauksesta syytteeseen johti 44. Itä-Suomen hovioikeudessa pohditaan mahdollisuutta poistaa koko ikävä väkisinmakaamisen käsite lainsäädännöstä ja korvata se sanalla yllätysseksi. Siitähän ei tarvitsisi edes ehdonalaista antaa.

Sain itse marraskuussa tuta, kuinka vähäinen ruumiini autonomian suoja lain edessä on. Olin tulossa kotiin helsinkiläisestä kulttuuriravintola Manalasta. Luokseni saapasteli mies pyytämään tupakkaa. Paikalle kurvasi auto, josta loikkasi pari kaveria lisää. Minut koetettiin raahata autoon. Maihareitteni teräskärkien ansiosta vapaudenriisto jäi yritykseksi.

Sain muistoksi aivotärähdyksen ja armottoman vitutuksen. Poliisia ei tapaus kiinnostanut, silminnäkijöitä ei ollut. Kysymys palautui yhä uudestaan alkoholinkäyttööni eli siihen, olenko implisiittisesti itse syyllinen tapahtumaan. Ilmeisesti raiskaustapauksissa tilaisuus tekee edelleenkin varkaan.

Kehotankin teitä, siskot, puolustamaan itseänne. Otetaan yö takaisin! Niin kauan kun lainsäädäntöelimet suhtautuvat raiskailuun kuin mihin tahansa kansanhuviin, on naisten puolustettava itseään. Jokainen valitkoon aseensa.

Päätin hankkia pippurisumuttimen sen jälkeen, kun jouduin huhtikuussa juoksemaan pakoon metroasemalla päälle käynyttä hyypiötä. Hienoinen ongelma tietysti on, että sumutteen hallussapito ja käyttö on Suomessa laitonta. Tulee syyllistyneeksi aselain (1/1998) 11 §:n mukaan ampuma-aserikokseen, josta joutuu oikeusistuimeen – tämä siis maassa, jossa jokainen avohoitopotilas saa aseenkantoluvan.

On olematon riski jäädä kiinni hallussapidosta. Mutta hyötysuhde on ilmeinen, jos sumutteen ansiosta välttyy elinikäiseltä traumatisoitumiselta. Sumutteen voi ostaa vaikkapa Tallinnan Mustamäeltä tai Berliinin-reissullaan. Pietarista sumutetta ei kannata hankkia, sillä sanktiot salakuljetuksesta ovat kohtuuttomat.

Kannattaa myös muistaa, ettei sumutetta tule testata kehen tahansa epäkelpoon baarituttavuuteen.

Seksuaalirikoksien kohdalla Suomen lainsäädäntö on auttamattoman vanhanaikainen ja kansalaisen oikeustajun vastainen. Lainsäädännön on muututtava niin, että rikoksesta seuraava rangaistus toimii rikoksia ennaltaehkäisevästi. Lievää raiskausta ei ole, eikä itsepuolustus voi olla rikos.

Niin kauan, kun poliisi ei voi taata kansalaisten turvallisuutta ja oikeuslaitos kohtelee ketä tahansa graffitimaalaria suurempana rikollisena kuin raiskaajaa, ei voida puhua oikeusvaltiosta. Kehotankin päättäjiä astumaan keskiajalta valistuksen valoon.

Ehdotukseni on, että ottaisimme uudelleen käyttöön tohtori Joseph-Ignace Guillotinen 1700-luvulla keksimän kätevän leikkurin, tosin pienempänä versiona. Sen avulla voitaisiin ikään kuin takavarikoida rikoksentekovälineet valtion haltuun. Alkaisi se raiskaamisen ilokin laantua, kun vaarana olisi menettää se kaikkein kallein lelu.

Nips naps vain! Ja heti on kaduilla turvallisempaa.

Sivun artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 8/2009 s. 14a.

Jotenkin tästä tulee etsimättä mieleen Anne Moilanen:

Anne Moilanen haluaa ampua miehiä kiveksiin ja penikseen

Mistä näistä aggressiivisia, murhanhimoisia feministejä tulee?

BTW:

Helsingin Sanomien mukaan kirjailija selvittää parhaillaan poliisin kanssa, miksi sieppausyrityksestä ei ole merkintää rekistereissä.

Ylikomisario Juha Hakolan mukaan Ketun yhteydenottoa odotellaan kuitenkin edelleen.

- Hän ei ole ollut yhteydessä allekirjoittaneeseen. Olen tiedustellut hänen mahdollisesta yhteydenotostaan myös muista yksiköistä, mutta mitään ei ole kuulunut. Pidän loogisena sitä, että Kettu haluaa selvittää asian, koska tässä on myös syytetty poliisia välinpitämättömyydestä, Hakola kommentoi perjantaiaamuna Iltalehdelle.

Kettu on useassa mediassa kertonut, että hänet yritettiin siepata ravintolan edustalta Helsingin keskustassa vuonna 2008. Kirjailijan mukaan mies oli pyytänyt häneltä tupakkaa, jonka jälkeen paikalle oli kaartanut valkoinen pakettiauto.

Ketun mukaan yhteensä kolme miestä oli yrittänyt raahata häntä autoon, mutta kovan kamppailun ja huutamisen takia teko jäi yritykseksi. Julkisuudessa Kettu on ollut pahoillaan siitä, että poliisia ei ole "tapaus kiinnostanut".

- Suhtaudumme tällaisiin sieppausyrityksiin äärimmäisellä vakavuudella ja haluaisimme käynnistää kyllä tutkinnan, ylikomisario sanoo.

- Mutta poliisi ei edelleenkään tutki asiaa, koska tämä henkilö (Kettu) ei ole tehnyt asiasta ilmoitusta.

Aamulehti:

Päivitetty 8.3.2012 16:35, julkaistu 8.3.2012 16:34

”Niilinkäiset anaalikasvaimistot”, haukkuu yksi pimppikirjan kirjoittajista Katja Ketun epäilijöitä

Naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta kertovan kirjan Pimppini on valloillaan kirjoittajat ovat käyneet raivokkaaseen vastahyökkäykseen. Eilisessä Iltalehden jutussa kirjan päätoimittajan Katja Ketun kertomukset häneen kohdistuneesta sieppausyrityksestä kyseenalaistetaan. Jutun otsikko kysyy: "Sieppausyritys olikin vain mainostemppu?"

Antologian kirjoittajat tuomitsevat jutun ja puolustavat kirjailija, elokuvaohjaaja Katja Kettua.

– V***n Iltalehti. Haistakaa p**se p**kat lööppilehdet ja niiden iilimatotoimittajat. Miksi kukaan ees lukee niitä. Sopivia lähinnä lukutaidottomille. Hyi helvetti mitä p**kaa p**kaa p**kaa. V***n iiliäiset niilinkäiset anaalikasvaimistot, kirjoittaa Finlandia-ehdokkaanakin tänä vuonna ollut kirjailija Laura Gustafsson blogissaan.

Tässä näemme jälleen suomalaisten feministien sivistystason ja rehellisyyden.

Aamulehden yleisönosastokommentteja:

(Tuntematon)8.3.2012 18:29

"V***n Iltalehti. Haistakaa p**se p**kat lööppilehdet ja niiden iilimatotoimittajat. Miksi kukaan ees lukee niitä. Sopivia lähinnä lukutaidottomille. Hyi helvetti mitä p**kaa p**kaa p**kaa. V***n iiliäiset niilinkäiset anaalikasvaimistot..."

Ja tälläisen tekstin myötä Finlandia-ehdokas kehtaa krisoida jonkin muun tahon juttujen tasoa.

Jomppa

(Tuntematon)8.3.2012 19:32

Nämä lauragustafssonit ja vastaavat ovat niin valmiiksi täynnä miesvihaa, että kaikki mitä joku nainen on joskus väittänyt pitää ottaa ehdottomana totuutena. Ja jos joku vähänkin epäilee ristiriitaisiksi osoittautuneita kertomuksia, siitä seuraa tällaisia lapsellisia ja naurettavia purkauksia. Tiedoksi vain Gustafssonillekin, että on tapauksia joissa uhriksi oletettu nainen onkin sepittänyt jutun ja motiivihan voi olla vaikka taloudellinen, rasistinen tai mikä hyvänsä.

(Tuntematon)8.3.2012 19:42

"ei kukaan sellaista sano, jos se ei oo totta"

Seksuaalisen väkivallan kohdalla sepittely on ihan normaalia. Joka viides poliisille esitetty raiskausväite on täysin perätön, totesi näitä raiskausväitteitä käsittelevä naispoliisi.

(Tuntematon)9.3.2012 07:15

Jos, sanotaan vaikkapa Perussuomalaisten kansanedustaja, olisi antanut tällaisen lausunnon, niin sen idioottimaisuudella mässäilisi koko media koko viikon mällit onnesta housuissaan. Nytpä sen sanoikin älykköfeministi, jonka suusta se oli kipeän osuva sivallus rakenteellisesti patriarkaalista sortoyhteiskuntaa vastaan.

(Tuntematon)9.3.2012 10:36

Kettu valitteli että poliisi ei halua tutkia väittämäänsä sieppaus/raiskausyritystä(Siis sieppausta ja raiskausta yritettiin samanaikaisesti kolmen miehen toimesta ja ei onnistunut).
Sittemmin Ketun väittämän mukaan kavereitaankin on on yritetty siepata? (Samat asialla?)

Ketun tarina asiasta on vaihdellut ja tapauksen vuodeajastakaan ei ole oikein selvyyttä, tämä on erittäin outoa noinkin poikkeuksellisen jutun kohdalla.

Kettu valitti että poliisi ei tutki ja nyt on ilmennyt että poliisille ei ole tehty edes ilmoitusta...

Kettu kavereineen teki karhunpalveluksen todellisia raiskauksen uhreja kohtaan ja nyt vika Ketun ja kavereidensa mielestä onkin toimittajien.
Voi hyvää päivää sentään näitä "Wannabe-älyköitä".

Naisten väkivaltaisuudesta

Juuso Erno, Pasi Malmi, Jarmo Lius:

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan 17 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä on joutunut nykyisessä suhteessaan parisuhdeväkivallan kohteeksi (Markku Heiskanen & Elina Ruuskanen). Tulos on yhtäpitävä poliisitilastojen kanssa, joiden mukaan noin puolet törkeästä parisuhdeväkivallasta on naisten tekemää. Voidaan siis varsin luotettavasti todeta, että miehiin ja naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on Suomessa yhtä yleistä.

Tämä tieto olisi tärkeää saada menemään perille sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehille sekä seuraavan hallituksen tasa-arvopoliittisen ohjelman laatijoille. Nykyisen hallituksen tasa-arvopoliittisessa ohjelmassa katsottiin aiheelliseksi torjua ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Myös neuvolajärjestelmää on korjattava. Neuvoloissa kysytään järjestelmällisesti äideiltä, ovatko he joutuneet kokemaan parisuhdeväkivaltaa. Miehiltä ei kysytä mitään, vaikka olisi lasten edun kannalta tärkeää saada selville myös äidin väkivaltaisuus.

Poliisit soveltavat laajalti käytäntöä, jossa rajut perheriidat selvitetään viemällä putkaan automaattisesti mies. Riitakumppaneita ei edes puhalluteta sen selvittämiseksi, kumpi oli enemmän humalassa. Hätäkeskuksessa miestä on jopa pilkattu, kun hän on soittanut pyytääkseen apua väkivaltaista vaimoaan vastaan. Syynä voi olla uskomus, jonka mukaan miehet ovat vahvempia kuin naiset ja siksi uhreina olisivat lähes aina vain naiset.

Heiskasen ja Ruuskasen tutkimus osoittaa myös, että alle 20-vuotiaiden keskuudessa mieheen kohdistuva parisuhdeväkivalta on huomattavasti yleisempää kuin naiseen kohdistuva. Tulos on yhtäpitävä asevelvollisille pari vuotta sitten suunnatun kyselyn kanssa (Juuso Nieminen, Antero Heloma & Harri Pihlajamäki, 2008).

Nyt tarvittaisiin voimakasta tyttöihin ja nuoriin naisiin kohdistuvaa asennekasvatusta. Tulisi korostaa, että myös poikiin sattuu, jos heitä lyödään, ja että "tosimiehen" ei tarvitse olla kivestä tehty.

Tämä saattaisi vähentää naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa. Yleisimpiä syitä miehen väkivallalle nuorehkoa naista kohtaan näyttäisi olevan se, että nainen aloitti väkivallan läimäyttämällä miestä (Follingstad, Wright & Sebastian 1991).

Myös pojille ja miehille tulee suunnata asennekasvatusta. Sen mukaan miehen rooliin ei kuulu väkivalta eikä myöskään itseensä kohdistuvan väkivallan sietäminen. Nollatoleranssi olisi kaikkien etu.

Tuoretta tutkimusta uutisoitaessa on korostettu, että naisilla on kaksi kertaa suurempi riski saada parisuhdeväkivallasta vammoja kuin miehillä. Miehet kuitenkin pelkäävät parisuhdeväkivaltaa lähes kaksi kertaa useammin kuin naiset (STM:n tasaarvobarometri). Stakesin hoitoilmoitusrekisterin mukaan sairaaloissa myös hoidetaan useammin parisuhdeväkivallan uhriksi joutuneiden miesten kuin naisten vammoja.

Vaikuttaa siis siltä, että naiset saavat miehiä useammin lieviä vammoja.

Miehet saavat naisia useammin vakavia, sairaalahoitoa vaativia vammoja. Tulos saattaa selittyä sillä, että miesten yleisin väkivallan muoto naisia kohtaan on kiinnipitäminen, josta naisille aiheutuu melko helposti mustelmia.

Jos taas tarkastellaan parisuhdeväkivaltaa, joka on naisille tyypillisempää kuin miehille, huomio kiinnittyy aseelliseen väkivaltaan sekä "kovalla esineellä heittämiseen". On selvää, että ne aiheuttavat pelon tunteita. Tämä selittäisi sen, miksi parisuhdeväkivallasta vammoja saaneista on 67 prosenttia naisia, mutta silti lähes kaksi kolmasosaa parisuhdeväkivaltaa vakavissaan pelkäävistä on miehiä.

Jotta parisuhdeväkivallan tieteellisessä tutkimuksessa ja tasa-arvopoliittisessa keskustelussa päästäisiin eteenpäin, parisuhdeväkivaltaa koskeva keskustelu tulisi laajentaa naistutkimuksen piirissä kehitetyn "sukupuolittuneen väkivallan" teorian ulkopuolelle.

(lihavoinnit M.E.)



Antropologian, evoluution ja taloustieteen harrastaja Jukka kommentoi:

Nuoret naiset ovat koko ikänsä olleet sellaisen propagandan kohteita, että he ovat jonkinlaisia yli-ihmisiä ("hyvinkoulutettuja, ihania ja kauniita suomalaisia naisia"), joiden täydellisen menestyksen este on miesten sorto. He ovat siis samankaltaisen propagandan kohteena kuin saksalainen nuori vuonna 1936. Saksalaisten menestyksen ainoa este oli muka juutalaisten salaliitto.

Naisen ongelma ei ole miesten ("patriarkaatin") sorto vaan toisten naisten naiseen kohdistama paine.

...

Jotkut naiset ovat kuin isoja lapsi. Saadessaan valtaa (=joutuessaan tekemään päätöksiä) hän alkaa stressata, huutaa, öykkäröidä ja hermoilla. Hän kaipaa todellisuudessa turvallista syliä ja mies on usein kykenemätöntä sitä hänellä antamaan. Parisuhde muuttuu kilpailuksi naisten ja miesten välillä. (Toki hyvin moni mieskin on kuin iso lapsi, mutta se on toisen tarinan paikka.)

Akuliina Saarikosken vihapropaganda

Akuliina Saarikoski:

Miehet ovat kykenemättömiä sympatiaan

1968 ampui miesvihaaja, kyltymätön feministi Valerie Jean Solanas Andy Warholin. Hän ei osunut tarpeeksi hyvin. ”Teko oli moraalinen” Solanas sanoi myöhemmin. ”Oli moraalitonta etten osunut.”

Siinä se on. Teko, jolla ei oikeastaan ollut merkitystä. Ja teko, jolla on kaikki merkitykset mitä mikään teko voi saada.

Tämä kirjoitus ei ole miehille.

Älkää lukeko, älkää kommentoiko, älkää edes ajatelko sitä mitä kirjoitan. Te ette ole kiinnostavia millään tavalla. Ja nyt puhun mies-miehistä. Jos Valerie Solanas eläisi tänään, hän olisi transmies.

Miehet ovat Solanaksen sanoin itsekeskeisiä, kykenemättömiä empatiaan, rakkauteen, ystävyyteen ja huolenpitoon. Miehet ovat sivuseikka. Miesten aika on ohitse.

Solanas puhuu meille. Hän kirjoittaa SCUM-manifeston vuonna 1967. SCUM tulee sanoista society for cutting up men. Se on metaforinen kirjoitus maailmanhistoriasta. Se on feministinen painajainen. Se on totta.

Scum-manifeston keskeinen opetus on tämä.

Suurin vaara on kiltteys. Kiltit isän tytöt ovat muutoksen suurin este. Siksi tämä teksti on kirjoitettu heille.

Kiltteyttä palkitaan murusilla. Tee tutkinto, saat kympin. Odota palkankorotusta. Äänestä fiksusti.
Osallistu kulttuurikeskusteluun. Vaadi pieniä muutoksia. Nyökyttele. Valitse meikit sävy sävyyn. Ole haluttava. Ole daddy’s girl ja istu isän polvelle. Äiti sanoo älä istu, isä sanoo istu tai sinut tuhotaan.

Valerie tietää, että on olemassa toinen tie. Valerie valitsee toisin. Hän opastaa meitä.

Konflikti ei ole naisten ja miesten välinen. Konfliktin osapuolet ovat SCUM ja Daddy’s Girls. Miehet eivät ole pääosassa. Miehet ovat abstraktio.

SCUM on ryhmä naisia, jotka ovat dominoivia, itsevarmoja, väkivaltaisia ja riippumattomia. SCUM on ryhmä naisia, jotka ovat tietoisia omasta ylivertaisuudestaan ja vallastaan. He ovat valmiina johtamaan universumia.

Eletään kuusikymmentäluvun loppua.

Entä tänään? Feminismin aallot ovat vyöryneet ylitsemme ja muuttuneet uusiksi taisteluiksi, joita yhdistävät seksuaalisuus, etninen tausta, vammaisuus ja luokka.

SCUM ei ole kadonnut maailmasta. Se on täällä ja nyt se on puhdasta vastarintaa. SCUM kävelee keskellä tietä, eikä koskaan väistä. SCUM on kokonainen ihmisjoukko yhdessä ihmisessä. SCUM muuttaa pelon voimaksi. SCUM on asenne.

Se joka luulee, että manifesti oli opas feministiselle liikkeelle osuu harhaan.

Valerie Solanas ei koskaan ollut aktiivinen missään liikkeessä. Häntä kiinnosti vallassa olevan järjestyksen lopullinen muutos eikä sen minimaalinen manipulointi.

Daddy’s girls, kuunnelkaa. SCUM tulee teidän peräänne, ja te heräätte pitkästä päiväunestanne.

Meissä kaikissa asuu isän tyttö, me kaikki tottelemme liian helposti kysymättä miksi. Epäröimme nousta vastarintaan.

Katsomme mieluummin televisiosta ruoanlaittoa. Tanssimme, pukeudumme, viemme lapsia päiväkoteihin, kirjoitamme kaihoisia runoja, luemme lehtien yleisöosaston kirjoituksia ja harrastamme seksiä.

Täytämme elämämme aktiviteeteilla, joissa ei ole mitään mieltä ja jotka palvelevat Isää, muuttumatonta yhteiskuntaa ja sen tarpeita.

Jos haluamme muutosta, meidän on unohdettava kiltteys. On oltava enemmän, lujempaa ja voimakkaammin. On käyttäydyttävä huonosti. On unohdettava pelko. ¨

Solanas sanoo näin. SCUM liikkuu itsevarmasti, vapaasti ja itsenäisesti. Kun se kohtaa toisen samanlaisen, syntyy elämä joka perustuu puhtaalle kunnioitukselle eikä koskaan tottelemiselle.

Analogia:

9.9.2010 15:43 Iikka Kivi
1941 aloitti juutalaisvihaaja, kyltymätön fasisti Adolf Hitler juutalaisten kansanmurhan. Hän ei tappanut tarpeeksi juutalaisia. Siinä se on. Teko, jolla ei oikeastaan ollut merkitystä.

Ja teko, jolla on kaikki merkitykset mitä mikään teko voi saada.

Tämä kirjoitus ei ole juutalaisille. Älkää lukeko, älkää kommentoiko, älkää edes ajatelko sitä mitä kirjoitan. Te ette ole kiinnostavia millään tavalla.

Hitler puhuu meille. Hän kirjoitti Mein Kampfin vuonna 1925. Se on kirjoitus ensimmäisen maailmansodan tappion syystä - juutalaisista. Se on arjalainen painajainen. Se on totta.

Juutalaiset ovat Hitlerin mukaan rahanahneita huijareita, kykenemättömiä empatiaan, rakkauteen, ystävyyteen ja huolenpitoon. Juutalaiset ovat sivuseikka. Juutalaisten aika on ohitse.

Suurin vaara on suvaitsevaisuus. Kiltit hyväksyjät ovat muutoksen suurin este. Siksi tämä teksti on kirjoitettu heille.

Hitler tietää, että on olemassa toinen tie. Hitler valitsee toisin. Hän opastaa meitä.

Konflikti ei ole arjalaisten ja juutalaisten välinen. Konfliktin osapuolet ovat NSDAP ja suvaitsevaiset. Juutalaiset eivät ole pääosassa. Juutalaiset ovat abstraktio.

NSDAP on ryhmä arjalaisia, jotka ovat dominoivia, itsevarmoja, väkivaltaisia ja riippumattomia. NSDAP on ryhmä arjalaisia, jotka ovat tietoisia omasta ylivertaisuudestaan ja vallastaan. He ovat valmiina johtamaan universumia.

NSDAP ei ole kadonnut maailmasta. Se on täällä ja nyt se on puhdasta vastarintaa. NSDAP kävelee keskellä tietä, eikä koskaan väistä. NSDAP on kokonainen ihmisjoukko yhdessä ihmisessä. NSDAP muuttaa pelon voimaksi. NSDAP on asenne.

Suvaitsevaiset, kuunnelkaa. NSDAP tulee teidän peräänne, ja te heräätte pitkästä päiväunestanne.
Jos haluamme muutosta, meidän on unohdettava kiltteys. On oltava enemmän, lujempaa ja voimakkaammin.

On käyttäydyttävä huonosti. On unohdettava pelko.

Kopioin tämän kommentin tänne ennen kuin Uuden Suomen ylläpito sensuroi sen.

Militantti lesbofeministi ja anarkobolshevikki Akuliina Saarikoski tunnetusti nauttii Uuden Suomen erityissuojelua, joten kaikki hänen vihaisiin, sairaalloisiin, höyrypäisiin ajatuksiinsa kohdistuva kritiikki on kielletty Uuden Suomen blogeissa.

Rautalankaa:

Kuten nokkelimmat-pokkelimmat teistä havaitsevat, kyseessä on parodia Uuden Suomen "kärkikolumnisti" Akuliina Saarikosken tekstistä "Miehet ovat kykenemättömiä empatiaan"(Verkkolehti Uusi Suomi, 9.9.2010). Huomannette myös, että Akuliinan käyttämät argumentit ovat sellaisenaan kelvollisia minkä tahansa ryhmän halveksuntaan - romanit, somalit, homot, lesbot, naiset, miehet - mikä tahansa kelpaa.

Tällaisenaan Akuliinan kirjoitus täyttää kaikki vihapuheen kriteerit. Etnisiin vähemmistöryhmiin tai seksuaalivähemmistöihin kajoaminen samalla sanansäilällä tuottaa kuitenkin jostain syystä syytteet uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.

Miksi Akuliinalla on oikeus väittää minua - henkilöä jota hän ei tunne - itsekeskeiseksi sivuseikaksi, jolta puuttuu kyky rakastaa, tuntea empatiaa ja solmia ystävyyssuhteita? Onko minulla tällöin oikeus väittää häntä mielipuoliseksi femakkolepakoksi, jonka irrationaalista käyttäytymistä ohjaa se perimmäinen ristiriita, että hänet on siittänyt MIES ja vieläpä HETEROSUHTEESSA?

En ole peräämässä oikeutta kirjoittaa alentavaa, henkilökohtaisiin kaunoihin perustuvaa yleistävää vihatekstiä yhdestäkään kansanryhmästä. Haluan vain tietää, miksi laki ei ole kaikille sama. Tarvittaessa selvittelen sitä oikeustuomioistuimessa saakka.

Siksi pyydänkin kaikkia tämän tekstin lukeneita levittämään blogilinkkiäni mahdollisimman paljon. Katsotaan, miten äijän käy.

Lisää seksistisiä mainoksia, kiitos

Feministit ovat urputtaneet tästä olutmainoksesta, joten julkaisen sen tässä ihan vain vittuillakseni feministeille.

Tämä on samanlaista sensuurin vastustamista kuin Muhammad-kuvien julkaiseminen muslimeille vittuilemiseksi.

Feministit ovat samanlaisia sananvapauden vastustajia kuin muslimit.

Niin kauan kuin muslimit jatkavat kusipäistä toimintaansa, vittuilun on jatkuttava.

Niin kauan kuin feministit jatkavat kusipäistä toimintaansa, vittuilun on jatkuttava.

Laitetaanpa lopuksi vielä saman oluen tv-mainos:

Hart. Härter. Hirter.

Muslimien hunnut ovat seksuaalinen perversio

Facebookista:

Petri Kaivanto

Sanni Saarinen ja muut kulttuurirelativistiset "feministit", hävetkää! Sanni Saarisen järkyttävä aivopuklaus Hesarissa oli osoitus siitä, että "sivistynyt" nainen on heikommassa asemassa olevalle naiselle susi. Tarkemmin tämän kirjoitelman repii riekaleiksi nimim. Ironmistress:

Takkirauta: Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea - mutta se on paras

takkirauta.blogspot.com

Hesarissa tohtoriopiskelija Sanni Saarinen kirjoittaa aiheesta Länsimainen naiskuva ei ole ainoa oikea. Kulttuurirelativismin parhaiden periaatteiden mukaan Saarinen käy läpi kaikki mahdolliset klišeet kolonialismista ristiretkiin ja antaa ymmärtää, että länsimainen nainen on kaikkein onnettomimmillaan ja voi kaikkein pahimmin juuri länsimaisessa kulttuurissa.

Hantta Klaar

Ihan uskomatonta...näköjään sitä voi noinkin totaalisesti kieltäytyä tosiasioita näkemästä, liekö tuo tolloutta vai suojautumiskeino?

Petri Kaivanto

Tai bisnestä.

Mulla ei ole mitään niitä vapaaehtoisesti muslimeiksi ryhtyneitä naisia vastaan, jotka kokevat islamiin palaamisen voimaannuttavaksi ja ihanaksi asiaksi. Heitä ei vain pidä päästää puhumaan asiantuntijan ominaisuudessa niiden ...muslimeiksi syntyneiden satojen miljoonien naisten puolesta, joilla ei ole mitään vaihtoehtoja.

Tämä Saarinen on vaarallinen seinähullu, joka sotkee mm. kulttuurin ja etnisyyden, Amazonin alkuperäiskansat ja urbaanit nykyaikaiset ihmiset.

Iivi Anna Masso

Bisnestä, toki - muun muassa. Näistä mielipiteistä saa tietyillä laitoksilla lähes takuuvarmasti tutkimusrahoja.

Kaija Irmeli Olin-Arvola

Minä tunnen musliminaisen, joka on sitä mieltä, että huntu suojaa häntä miesten julkeilta ja himokkailta katseilta.

Mikko Ellilä

Tuo nainen vain luulee miesten katselevan häntä "julkeasti ja himokkaasti", koska on kasvanut seksuaalisesti sairaassa kulttuurissa. Länsimaisessa kulttuurissa kasvaneet ihmiset eivät luule olevansa jatkuvasti julkeiden ja himokkaiden katseiden kohteena kävellessään kadulla. Moinen luulo on seksuaalisesti häiriintyneen ihmisen harha. Syynä tähän häiriintyneisyyteen on tietysti kasvaminen perverssissä kulttuurissa, perverssin uskonnon vaikutuksen alaisena.

Miesvihamielistä propagandaa veronmaksajien rahoilla

Vastasin tällaiseen testiin:

TESTAA SUKUPUOLESI
Rastita kaikki ne lauseet, jotka kuvaavat sinua.

Tulos oli tällainen:

Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali, SINÄ OLET MIES

Naisellisuuspisteesi: -28
Miehekkyyspisteesi: 24

Olet mies. Sinussa on paljon mieheyttä, miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Sinulla ei ole juuri lainkaan naisellisia persoonallisuuden piirteitä tai toiminnan tyylejä. Miehekkyys on sinulle hyvin tärkeää ja osaat nauttia mieheydestäsi.

Haluat selkeästi liittyä miesten ryhmään sekä erottautua naisten ryhmästä. Olet valinnut hyvin maskuliinisen ja hyvin epäfeminiinisen kohdan. Olet siis sukupuolisesti äärilaidan ihminen. Mieheytesi ja naiseutesi eivät ole tasapainossa, vaan maskuliinisuus hallitsee persoonaasi. Sinulla saattaa olla feminiinisyyteen liittyviä pelkoja ja huolia. Jos haluat olla sukupuolisesti harmonisempi ja tasapainoisempi, sinun on syytä kehittää feminiinisiä puoliasi.

Joku saman tuloksen saanut kommentoi näin:

HÖPÖ. Tutukimus on juuri sellainen kuin tutkija haluaa sen olevan. Nykyajan hömppäpehmomiehet ja nuorison nykypahoinvointi indikoi sitä, että tuo loppukaneetti on muodikasta sukupuoletonta paskanjauhantaa.

Siinä on terve miehisyys kriminalisoitu.

Sen sijaan matematiikka ko. tutkimuksessa vei minut ”paljon paremmalle puolelle”. Sijoituin ristikossa terveesti miesakselille (keskipisteestä vasemmalle ja ylös), mutta paljon lähemmäksi keskipistettä (siis naisia) kuin vasenta ylänurkkaa, joka on lie varattu ”naisvihaajille”. Tunnustaudun kylläkin telaketjufeminismin vihaajaksi…..

Suullinen lopputulos on mielestäni harhauttava. Siinä ei miehisyyttä saisi olla vaan urosmeininki on siinä ”sairaus”.

Toinen kommentti:

Ihme testi.

Jos syö pihviä on maskuliini, jos ei, on feminiini. ?

Mitä ihmeen sukupuolittunutta voi olla yhdessä ruokaympyrän peruseineksessä? Miksi naisellinen nainen ei saisi syödä pihviä luulematta, että se kasvattaa parran tai ainakin munat?

Vastaus ei voi olla mikään muu kuin, että kysymyksen asettelijat ovat niitä, jotka näkee kaksimielisyyksia ja muita ”merkityksiä” aivan jokaisessa paikassa.

”minulla on kolme euroa ja kakskyt senttiä”

”ai niin iso thihihi”

Mikä näissä eniten ottaa aivoon on se, että näistä byrokraatit maksavat rahaa. Paljon rahaa. Kaikki se raha on otettu pois niiltä, jotka sen on ansainneet ja siirretty sellaisiin paikkoihin, mistä kukaan järkevä ei maksaisi sentin senttiä.

Tuota huuhaapropagandaa tosiaan kustannetaan veronmaksajien rahoilla:

Transtukipiste tuottaa psykososiaalisia tukipalveluja transihmisille ja heidän läheisilleen sekä toimii sukupuolen monimuotoisuuden asiantuntijana. Transtukipiste tarjoaa sekä maksutonta ammatillista keskusteluapua että vertaistukea.

Transtukipiste konsultoi ja kouluttaa sekä kokoaa tutkimustietoa sukupuolen variaatiosta. Toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja ylläpitää Seta ry.

RAY on valtion omistama monopoliyhtiö, joten sen tuottaman voiton tulouttaminen "kansalaisjärjestöjen" avustuksiin merkitsee näiden "kansalaisjärjestöjen" rahoittamista valtion budjettimäärärahoilla.

Kyseessä on siis julkisen sektorin toiminta.

Tässä siis "sukupuolen monimuotoisuuden asiantuntijana toimiva" julkisen vallan rahoittama instanssi levittää sellaista miesvihamielistä käsitystä, että mies on "sukupuolisesti äärilaidan ihminen". Valtiovalta siis tuottaa sellaista propagandaa, että miehen ei pitäisi olla mies.

Koska miehellä "maskuliinisuus hallitsee persoonaa", miehellä "saattaa olla feminiinisyyteen liittyviä pelkoja ja huolia". Tässä ei siis lainkaan myönnetä sitä tosiasiaa, että miehet ja naiset nyt vain ovat erilaisia. Miehet eivät ole samanlaisia kuin naiset. Tämä ei johdu siitä, että miehet "pelkäisivät feminiinisyyttä".

Tämän "testin" mukaan miehen pitäisi kuitenkin "kehittää feminiinisiä puoliaan" ollakseen "harmonisempi". Tämähän on aivan naurettavaa. Ei naisten ja miesten pidä olla samanlaisia. Tämä "testi" kuitenkin sanoo nimenomaan, että miesten ja naisten pitäisi olla samanlaisia eli sukupuolineutraaleja ollakseen "harmonisia". Tämän testin mukaan se on siis jonkinlaisen epätasapainon oire, että miehet ovat erilaisia kuin naiset. Tätä järjetöntä, biologian ja psykologian kanssa ristiriidassa olevaa väitettä ei edes yritetä mitenkään perustella.

Tällaista todellisuudenvastaista huuhaapropagandaa kustannetaan valtion budjettimäärärahoilla.

Naisten, homojen ja neekerien oikeudet ovat valkoisten heteromiesten antamia

Naiset, homot, neekerit, muslimit, mustalaiset jne. tuntuvat usein unohtavan, että naisten, homojen, neekerien, muslimien, mustalaisten jne. oikeudet ovat valkoisten heteromiesten heille antamia.

Jos miehet eivät olisi antaneet naisille äänioikeutta, naisilla ei olisi sitä vieläkään.

Jos heteromiehet eivät olisi dekriminalisoineet homoseksuaalisuutta, se ei olisi vieläkin rikos.

Jos valkoiset miehet eivät olisi lakkauttaneet neekeriorjuutta Yhdysvalloissa, neekerit olisivat vieläkin orjia.

Länsimainen yhteiskunta on valkoisten heteromiesten perustama, rakentama ja ylläpitämä. Kaikki muut ihmiset kuin valkoiset heteromiehet ovat saaneet kaikki heillä länsimaisessa yhteiskunnassa olevat oikeudet nimenomaan valkoisilta heteromiehiltä. Tätä taustaa vasten on tragikoomista, että esimerkiksi länsimaiset lesbofeministit lietsovat vihaa valkoisia heteromiehiä vastaan.

Missään muualla maailmassa naisten asema ei ole niin hyvä kuin länsimaissa. Naiset ja miehet ovat länsimaissa yleisesti ottaen juridisesti tasa-arvoisia, mutta joissakin länsimaissa miesten juridinen asema on joissakin asioissa huonompi kuin naisten. Esimerkiksi Suomessa naisilla on juridisesti kaikki samat oikeudet kuin miehilläkin, mutta vain miehillä on asevelvollisuus. Länsimaissa naisilla on siis joko sama asema kuin miehillä (esim. USA:ssa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Italiassa) tai parempi asema kuin miehillä (esim. Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa).

On siis järjetöntä, että miesten kanssa tasavertaiset tai miehiä paremmassa asemmassa olevat länsimaiset feministit vihaavat länsimaisia miehiä. Länsimaisilla naisilla on maailman parhaat ihmisoikeudet nimenomaan länsimaisten miesten ansiosta. Ilman valkoisia miehiä valkoiset naiset olisivat muslimien, neekerien ym. kehitysmaalaisten armoilla. Ilman suomalaisia miehiä suomalaiset naiset olisivat joutuneet puna-armeijan raiskaamiksi vuonna 1944.







Ilman valkoisia heteromiehiä homot joutuisivat muslimien hirttämiksi.

Neekerit ja muslimit eivät olisi koskaan päässeet muuttamaan länsimaihin, jos valkoiset miehet eivät olisi päättäneet antaa heidän muuttaa tänne.

Mustalaiset eivät saisi sosiaalietuuksia, jos valkoiset miehet eivät olisi eduskunnassa päättäneet antaa heille niitä.

Römpsällä on asiaa

Turun ylioppilaslehti 23.4.2010:

Römpsällä on asiaa

Olen perin kyllästynyt tinnitukseen, joka pyrkii ärsyttämällä opettamaan minulle, miten olla nainen. Eri leirit näkevät korrektin naiseuden erilaisena ja edellyttävät eri käyttäytymisnormeja, mutta lopulta perusvaatimukset ovat melko samat. Pitäisi olla söpö ja sisukas, suloinen mutta räjähtävän energinen, älykäs mutta vähän hömppä. Minulla on ongelma: En ole kiinnostunut olemaan millään tavalla erityisesti nainen, sillä sukupuoli on ominaisuus, johon ei voi (ainakaan ilman kivuliaita leikkauksia) vaikuttaa. Sukupuolen kanssa eletään. En tiedosta jatkuvana takaraivojyskytyksenä kengännumeroani enkä ärsyttävästi väpättäviä sieraimiani. Ilman kulttuurisia kommervenkkejä vittu ei ole edellä mainittuja kummoisempi kaveri.

Minä en kuulu enkä halua kuulua mihinkään tyttöilluminatiin vain siksi, että minulla on pillu. Pidän korkokengistä, koska minulla on kauniit sääret ja PMMP:stä, koska se on hyvää musiikkia. Se ei tarkoita, että tuntisin jotain syvää sielunsisaruutta koko uimahallin pukuhuoneen kanssa. Tyttöilyyn perustuva bondailu kiinnostaa minua yhtä vähän kuin väpättäväsieraimisten tukikerhon puheenjohtajuus.

Viimeisimmän raivon asian suhteen revin VR:n laatujulkaisusta ”Matkaan” -lehdestä, jossa naistoimittaja kirjoitti naistaiteilijasta, joka kertoi pinkissä studiossaan että tyttöjen pitää saada leikkiä seksuaalisuudellaan ilman, että heitä leimataan objekteiksi. Myöhemmin saman lehden sivuilla minua kehotettiin harrastamaan jotain perkeleen rullaluistelua, koska se on tyttömäisen sporttista, mutta samalla aika hurjaa, iik. Jos vaginallinen elämä edellyttää minulta tällaista aivotonta vouhaamista ja itsensä hypettämistä, käännyn mieheksi.

Tasa-arvo on asia erikseen ja liittyy käsitteisiin, jotka eivät asu housuissa. Ymmärrän että esimerkiksi sukupuolikiintiöt luottamustehtäviin ovat siirtymäkauden ratkaisu: eriarvoistavaa normistoa ei saada muutettua kuin sen kumoavalla, lakiin sidotulla rakenteella. Siitä huolimatta en ikinä haluaisi tulla valituksi mihinkään tehtävään sen vuoksi, että minulla on tissit. Oikea tasa-arvo on sitä, että ihmisiä kohdellaan ihmisinä tasapuolisesti. Oman sukupuolen esilletuominen puolustautumistarkoituksessa (naisia ei saa kiusata) vain vahvistaa erottelevaa asennetta (miehiäkö saa?).

En yritä väittää, ettei sukupuolella olisi varsinkin ihmistieteissä ehdoton vaikutuksensa. Kulttuuri tukee ja häivyttää tiettyjä sukupuolisia erityispiirteitä ja se vaikuttaa meihin olentoina. Siitä huolimatta tarkasteltaviin asioihin on useimmiten paljon mielenkiintoisempiakin näkökulmia, jotka sivuutetaan, koska joka ainoan asian seksuaalistaminen on kauhean älykästä ja tiedostavaa. Uskallan kuitenkin väittää, että esimerkiksi ”Matkaan” -lehti olisi paljon laadukkaampi, jos ihmiset edes hetkeksi unohtaisivat vipstaakiensa olemassaolon.

LOTTA AARIKKA

"Naisen euro on 80 senttiä" on valhe

Miehet ja naiset tekevät keskimäärin eri töitä. Ei ole mitään syytä, miksi ERI TÖISTÄ maksettaisiin samaa palkkaa.

Jos lääkärin palkka on 5000 euroa ja sairaanhoitajan palkka 2000 euroa, onko "sairaanhoitajan euro" 40 senttiä?!

Jos teet eri työtä, voit saada eri palkkaa!! Kaikista töistä ei makseta samaa palkkaa!!

Jokainen ihminen valitsee itse, mille alalle haluaa mennä!!

Ei ole mitään syytä, miksi naisten valitsemien töiden keskipalkka olisi sattumalta täsmälleen yhtä suuri kuin miesten valitsemien.

Sitäpaitsi miehet tekevät enemmän ylitöitä, pitävät vähemmän lomia, ovat vähemmän sairaana, pyrkivät myöhemmin eläkkeelle jne. Olisi todella omituista, jos naisten keskipalkka olisi tästä huolimatta täsmälleen sama kuin miesten.

Kaiken kukkuraksi monet naiset hyötyvät jatkuvasti miesten tienaamista tuloista, joten pelkkä tulojen tarkastelu antaa täysin väärän kuvan elintasosta. Naiset kuluttavat omien tulojensa lisäksi myös miesten tuloja. Sen sijaan miehet eivät tyypillisesti kuluta naisten tuloja. Niinpä kulutuksen kautta tuloerot tasoittuvat. On mahdollista, että naisten kulutustaso on keskimäärin suurempi kuin miesten.

Iltalehti:

Naisen eläke-euro on noin 78 senttiä

Keskiviikko 10.3.2010 klo 12.22

Eläkkeensaajien keskimääräinen eläke oli viime vuoden lopussa 1 344 euroa kuussa.

Vuotta aiemmin se jäi 1 263 euroon, kertovat Eläketurvakeskus ja Kela. Lakisääteisiä eläkkeitä maksettiin viime vuonna lähes 22 miljardia euroa.

Miehet saavat selvästi suurempia eläkkeitä kuin naiset. Miesten eläke oli keskimäärin 1 530 euroa kuukaudessa, naisten 1 196 euroa.

Miesten ja naisten eläkkeiden ero johtuu pääosin työurista. Eläkettä saavien naisten työurat ovat olleet lyhyempiä kuin miesten.

Naisten työurat ovat keskimäärin lyhyempiä kuin miesten, koska monet naiset ovat useita vuosia KOTIÄITEINÄ hoitamassa lapsia, ELÄEN MIEHENSÄ PALKALLA. Naisten ja miesten välisten tuloerojen vertailu on järjetöntä, koska naiset kuluttavat myös MIESTEN TIENAAMIA RAHOJA.

Vaikka hyvin harvat naiset elävät kokonaan miestensä kustannuksella, useimmissa parisuhteissa/avioliitoissa/perheissä tapahtuu jonkinasteista tulonsiirtoa mieheltä naiselle. Mies on esim. sinkkuna ollessaan ostanut yksin omilla rahoillaan auton, jota nainen sitten käyttää, maksamatta itse penniäkään ko. auton hankintahinnasta, vakuutuksista, huolloista, veroista ("autonkäyttömaksu") tai edes polttoaineesta (jotkut naiset eivät itse koskaan tankkaa miehensä autoa, vaikka käyttäisivät sitä usein).

Samoin on varsin yleistä, että nainen asuu miehen hankkimassa asunnossa maksamatta penniäkään vuokraa tai asuntolainaa. Erityisen yleistä tämä on tietysti silloin, kun mies on ostanut ko. asunnon ennen suhteen alkamista. Tällöin nainen usein muuttaa omasta asunnostaan miehen luokse, jos miehen asunto on isompi tai muuten parempi kuin naisen oma asunto. Näin nainen välttyy asumiskustannuksilta kokonaan.

Miehet joutuvat hankkimaan isompia tuloja kuin naiset, koska miehillä on isommat menot kuin naisilla. Monet naiset elävät osittain miesten kustannuksella, mutta hyvin harva mies elää edes osittain naisen kustannuksella. Tästä syystä ihmisten elämän aikana tapahtuu keskimäärin varsin paljon tulonsiirtoa miehiltä naisille. Niinpä urputtaminen naisten pienistä tuloista on aivan helvetin vittumaista ja tekopyhää.

Koulujen pakollisista kasvisruokapäivistä

Yle:

Helsingin kaupunginvaltuusto on päättänyt, että kouluissa tarjotaan yhtenä päivänä viikosta kasvisruokaa ilman liha- tai kalavaihtoehtoa.

Ruokapalvelupäällikkö Airi Rintamäki Helsingin kapungin opetusvirastosta tietää, että haasteita on tulossa. Kasvisaterioiden raaka-aineiden pitää olla hyviä ja vaihtelevia, jotta ne maistuvat koululaisille. Pelkällä porkkanalla ja kaalilla ei kasvisvelvoitetta täytetä.

- Pyrimme valitsemaan mieluisia, ravitsevia ruokatuotteita, jotka puhuttavat nuoria ja lapsia. Meillä on hyvin laaja ikähaitari, Rintamäki sanoo.

Säästöjä kasvisaterioista ei ainakaan tule.

- Jotta varmasti mahdollisimman moni syö ne ruokatuotteet, oli ne sitten kasvispyöryköitä tai -kroketteja, niin ne eivät ole todellakaan halvempia, kuin lihaa sisältävät vastaavat tuotteet, Rintamäki sanoo.

Helsingin päätös koulujen viikottaisesta kasvispäivästä onkin enemmän kansansivistystyötä ja ilmastoteko.

Tosin talviaikaan kasviksia rahdataan niin paljon ulkomailta, että kasvisaterian ekologisuus vähenee.

Tapio Äyräväinen:

Isoveli päättää mitä ajattelet, mitä kirjoitat, mitä sanot ja jopa mitä syöt

18/2/2010

Helsingin kouluihin tulee kasvisruokapäivä. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vihreiden aloitteen kokouksessaan äänin 47–35. Päätös syntyi kiivaan, pitkän ja tunteikkaan keskustelun jälkeen myöhään illalla. Kasvissyönti hajotti ryhmiä. Aloitteen kasvisruokapäivän järjestämiseksi teki vihreiden Emma Kari.

Demareiden Osku Pajamäki sanoi, että kysymyksessä on ideologinen päätös.

- Minun ideologiaani kuuluu se, että yhteiskunta tietää, mikä on yksilölle parasta, totesi Osku.

Voi sinua Osku. Minun ideologiaani kuuluu se, että ihminen ihan itse saa päättää jo koulussa, mitä hän haluaa syödä. Ei siinä tarvitse kenenkään mestaroida ja päältä päsmäröidä. Miksei koulussa voida tarjota oppilaille normaalia ruokaa, jossa olisi paljon tuoreita tai keitettyjä vihanneksia ja kasviksia?

Onkohan nyt niin, että päätöksen takana ei olekaan niin yksinkertainen asia kuin kasvisruoka. Onkohan niin, että päätöksen takana onkin ideologia. Onko niin, että viisaiden pitää kertoa meille, mitä lapsemme pistää suuhunsa.

Ei pitäisi puhua kasviksista, kun puhutaan siitä, kuka päättää mitä ajattelet, mitä sanot ja jopa mitä syöt.

Tällainen pakkosyöttö on henkisesti etovaa. Se on ideologian pakkosyöttöä, johon ei saa suostua. Jokaisella on oikeus elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Kiellot, säännöt ja määräykset lisääntyvät jatkuvasti tässä maassa sellaista vauhtia, ettei perässä pysy. Meitä valvotaan kaiken aikaa. Isoveli haluaa, että meitä valvotaan tulevaisuudessa yhä tarkemmin. Me emme saa syödä, me emme saa kirjoittaa, emmekä me saa ajatella niin kuin itse haluamme vaan niin kuin eliitti haluaa.

Kullervo:

Osku Pajamäen näkemys demokratiasta

Tämä on ideologinen päätös. Minun ideologiaani kuuluu se, että yhteiskunta tietää mikä on yksilölle parasta.

Demareiden Osku Pajamäki kuvasi tarkasti suhdettaan demokratiaan ja kansalaisiin, kommentoidessaan ihmisten henkilökohtaiseen vallinnanvapauteen puuttunutta kasvisruokapakkopäätöstä eilisessä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesssa.

No, maailmalla on paljon esimerkkejä siitä mihin tuollainen ajattelu lopulta johtaa. Toivotaan, että vaikutus ei ole täysin käänteinen siten, että suurin voittaja ovat pikaruokaketjut, pakolla ei saada juuri koskaan mitään pysyvää aikaan.

Ja parempi niin onkin. Pelkkä kasviravinto on kalliimpaa, erittäin yksipuolista (kukaan ei pärjää Suomessa talven yli fennovegaanina) ja on jo tähän mennessä lisäännyt liialla hiilihydraattipitoisuudellaan diabeteksen räjähdysmäistä kasvua.

Toivon aivan vakavasti, että joku vie tämän asian hallinto-oikeuteen. Joku sellainen kansalainen, jonka lapsia ja näiden hyvinvointia tämä yksityisyyteen tunkeutuva pakko koskee. Tällainen päätös on myös kansalaiset eriarvoiseen asemaan asettava, eli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Muistakaapa ihmiset nyt kuitenkin etenkin se asia, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa – sellaista poliitikkoa joka kunnioittaa teitä vai sellaista joka haluaa alistaa teidät tahtonsa alle.

Esimerkiksi päättämällä siitä mitä Sinä ja lapsesi saatte syödä.

Helsingin kaupunginvaltuuston kusipäät ovat siis päättäneet näännyttää koululaiset nälkään pakottamalla koululaiset syömään pelkkiä kasviksia yhtenä päivänä viikossa.

Tällä tavalla lietsotaan tyttöjen anoreksiaa. Samalla saadaan poikien vatsat kurnimaan nälästä.

Tämä on miessukupuolta vihaavien lesbofeministien ja heitä nuoleskelevien kastroitujen, suisidaalisten idioottimiesten tapa edistää muutenkin laihojen nuorten tyttöjen anoreksiaa ja potkia poikia päähän.

Käykää te vegefasistit kysymässä esim. peruskoulun yläasteiden, ammattikoulujen ja lukioiden poikaoppilailta, tulevatko he kylläiseksi kasvisruoasta. Voin sanoa suoralta kädeltä, että yli 95 % sanoo jäävänsä nälkäiseksi syötyään pelkkää kasvisruokaa.

Miksi haluatte, että kasvavat pojat näkisivät nälkää? Tätä lesbofeministien ehdotusta tukeneet punavihreät miehenkuvatukset: miksi vihaatte koulupoikia? Miksi vihaatte nuoria miehenalkuja eli poikia? Miksi vihaatte omaa sukupuoltanne? Oletteko eunukkeja tai transseksuaaleja?

Tämä kasvisfasismi on mielestäni nimenomaan väkivaltaa poikia vastaan. Poikien keskuudessa anoreksiaa tai vegetarismia ei esiinny juuri lainkaan. Sen sijaan tyttöjen keskuudessa anoreksia on yleistä. Myös vegetarismi on mielestäni eräänlainen anoreksian muoto. Vegetarismi on paljon yleisempää tytöillä kuin pojilla, joten fasistinen pakkovegetarismi on hyökkäys nimenomaan poikia vastaan. Nuorten tyttöjen kulttuurissa vegetarismi on sen verran normaalia, että myös lihansyöjätytöt yleensä hyväksyvät yhden kasvisruokapäivän viikossa kokematta sitä erityisen omituiseksi. Sen sijaan pojille pakollinen kasvisruokapäivä merkitsee nälkää ja nöyryytystä ja vihaa ja väsymystä ja huonoa keskittymiskykyä koulupäivän aikana.

Kasvissyöjien on käytännössä mahdotonta saada riittävästi kaikenlaisia ravinteita ilman lihaa, kalaa ja maitotuotteita. Kasvissyöjät väittävät voivansa saada riittävästi proteiineja ja esim. kalsiumia tietyistä kasviksista, mutta käytännössä kasvissyöjät eivät syö ko. kasviksia riittävästi. Niinpä kasvissyöjät väistämättä kärsivät aliravitsemuksesta, mikä on syynä kasvissyöjille yleisiin luunmurtumiin, anemiaan, krooniseen väsymykseen, flegmaattisuuteen jne.

Näin ollen vegetarismi on anoreksian muoto. Kaikki kasvissyöjät ovat aliravittuja. Jos ihminen vapaaehtoisesti, tahallaan, kärsii aliravitsemuksesta, hän on syömishäiriöinen. Vegetarismi on siis syömishäiriö.

Koska tytöillä syömishäiriöt ovat yleisiä, tytöt eivät koe pakollista kasvisruokapäivää niin erikoisena kuin pojat. Tämä kasvisruokafasismi on hyökkäys nimenomaan poikia vastaan. Tämä on osa yleistä lesbofeminististä vihanlietsontaa miessukupuolta vastaan.

Vegetarismi on osa sitä ajatusmaailmaa, että valkoinen lihaasyövä heteromies on kaiken pahan alku ja juuri. Jostain syystä nämä eläinoikeuksista vaahtoavat punavihreät lesbofeministit eivät koskaan puhu esim. halal-teurastuksista tai ylipäätään keidenkään muiden kuin valkoisten heteromiesten lihansyönnistä.

Muslimit ja neekerit ovat punavihreiden lesbofeministien mielestä ihqdaa, vaikka he söisivät lihaa miten paljon tahansa. Sen sijaan valkoinen heteromies on maailman kaiken pahuuden syntipukki. Siksi punavihreät lesbofeministit raivoavat juuri valkoisten heteromiesten lihansyönnistä eivätkä muslimien tai neekerien lihansyönnistä.

Tämä punaviherfasistinen pakkokasvissyönti on osa lesbofeministien sotaa miessukupuolta vastaan. Koulutyttöjen keskuudesta ei kuulu protesteja kasvisruokapäiviä vastaan; monet tytöt ovat muutenkin kasvissyöjiä tms. syömishäiriöisiä ja loputkin hyväksyvät kasvissyönnin osana tyttökulttuuria, osana naissukupuolen identiteettiin kuuluvaa elämäntapaa.

Sensijaan koulupojista taatusti yli 95 % sanoo tuntevansa itsensä nälkäiseksi kasvisruoan jälkeen. Tämä ei lesbofeministejä haittaa. Lesbofeministit haluavat hyökätä miessukupuolta vastaan kaikin keinoin. Jos he voivat purkaa vihaansa miessukupuolta kohtaan nälkiinnyttämällä koulupoikia, he tekevät sen.

Lesbofeministit ovat tunnetusti mm. sitä mieltä, että naisten ei pitäisi edes synnyttää poikalapsia. Lesbofeministit lietsovat sellaista sukupuolten välistä sotaa, jossa jokainen miespuolinen henkilö nähdään jokaisen naispuolisen henkilön vihollisena. Tähän lesbofeministien miesvihamielisyyteen sopii miespuolisten lasten eli poikien heikentäminen ja emaskuloiminen pakottamalla heidät kasvisdieetille.

Lesbofeministit kannattavat yleisesti esim. poikien pakottamista pukeutumaan tyttöjen vaatteisiin "heteronormatiivisen paradigman purkamiseksi" tai poikien pakottamista leikkimään nukeilla tai tyttöjen pakottamista leikkimään poikien leluilla (ei toki leikkiautoilla tai -aseilla, koska autot ja aseet "uusintavat fallosentristä paradigmaa"). Lesbofeministit kuvittelevat, että sukupuoli-identiteetti ja seksuaalinen suuntautuminen ovat sosiokulturaalisia konstruktioita. Tämä on suunnilleen sama asia kuin jos joku väittäisi painovoimaa pelkäksi kuvitelmaksi. Tällaiseen mielisairaaseen todellisuudenkieltämiseen perustuu mm. Vihreiden ideologia. Tästä syystä kannatan Akuliina Saarikoskea Vihreiden puheenjohtajaksi.

Heli Järvinen (vihr): Puheenjohtajat valittava sen perusteella, onko niillä vittu vai kyrpä

kansanedustaja Heli Järvisen puoluekanta lienee arvattavissa jo hänen habituksensa perusteella

Vihreiden naisten puheenjohtajan, kansanedustaja Heli Järvisen mielestä kunnanvaltuustojen, kunnanhallitusten ja lautakuntien puheenjohtajat pitäisi valita sen perusteella, onko niillä vittu vai kyrpä:

Kansanedustaja Heli Järvinen (vihr.) vaatii kiintiöitä kunnallisten toimielimien puheenjohtajatehtäviin. Myös työryhmiä ja ohjausryhmiä perustettaessa on Järvisen mielestä huomioitava sukupuolten välinen tasa-arvo.

Järvisen mukaan on korkea aika toteuttaa 40 prosentin kiintiöt molemmille sukupuolille kunnanhallitusten, valtuustojen ja lautakuntien puheenjohtajatehtäviin.

On perverssiä kutsua tätä sukupuolten väliseksi tasa-arvoksi.

Tasa-arvo on sitä, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla riippumatta sukupuolesta.

Heli Järvinen kääntää asian täysin päälaelleen: hänen mielestään se on tasa-arvoa, että ihminen valitaan johonkin virkaan yksinomaan sukupuolensa perusteella. Tämä on orwellilaista newspeakia, jossa asiat käännetään ylösalaisin: sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, vittu- ja kyrpäkiintiöt ovat tasa-arvoa.

Heli Järvinen on hullu.

Sama Heli Järvinen kannattaa islamilaiseen diktatuuriin kuuluvaa sensuuria:

Halla-ahon blogikirjoitukset tarttuivat syyttäjän haaviin Vihreiden naisten tehtyä niistä tutkintapyynnön. Syyte tuli lopulta eri kirjoituksesta, kuin mihin tutkintapyyntö kohdistui. Järjestö on kuitenkin tyytyväinen oikeuden päätökseen.

”Olemme hirveän tyytyväisiä, että oikeudessa on nyt määritelty ne rajat, joiden puitteissa ihmiset voivat kirjoittaa”, sanoo puheenjohtaja Heli Järvinen.

Heli Järvinen (vihr) on siis tyytyväinen siihen, että Suomessa kielletään islamin arvostelu.

Tällainen ihminen sitten kannattaa sukupuolikiintiöitä kunnanvaltuustojen, kunnanhallitusten ja lautakuntien puheenjohtajien valinnassa. Tämä kertoo siitä, millaiset mielipuolet ovat sukupuolikiintiöiden kannattajia.

Osmo Tammisalo: Ihmisluonto ja sosiaalinen konstruktionismi

Osmo Tammisalo Skeptikko-lehdessä 3/2009:



Muotitietoinen vai poliittisesti oikeaoppinen?

Hacking, Ian (2009): Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? Suom. Inkeri Koskinen. Vastapaino. Tampere.



Seuraavat lyhyet lausunnot on poimittu hyvin satunnaisella Internet-haulla. Niitä yhdistää kaksi seikkaa:

1) Otteet ovat peräisin muutaman vuoden sisällä yliopistoissamme ilmestyneistä opinnäytetöistä ja

2) Niissä puhutaan jonkin ilmiön sosiaalisesta rakentumisesta tai konstruoitumisesta (korostukset lisätty).

Todellisuus on sosiaalisesti rakentunut. Näin ollen myös kaikki tieteellinen tieto on sosiaalisesti ja historiallisesti rakentunutta.

Todellisuus on sosiaalisesti konstruoitunut, ja se näyttäytyy ja tulee ymmärrettäväksi ainoastaan merkitysrakenteiden välityksellä.

Todellisuus on sosiaalisesti konstruoitunut, rakentunut merkitystulkinnoista ja tulkintasäännöistä, joiden avulla eletään arkielämää.

Lapsuus on sosiaalisesti konstruoitunut kausi, jossa lapset elävät, ja kategoria, joka on osa laajempaa yhteisöä.

Lapsen käsitteellinen ajattelu muotoutuu ulkoisen vaikutuksen alaisena ja on sosiaalisesti konstruoitunut.

Kieli on merkkijärjestelmä, joka on sosiaalisesti rakentunut.

Toisin sanoen sukupuoli on sosiaalisesti rakentunut, ja se perustuu tietoomme, asenteisiimme ja uskoomme siitä, mikä tai kuka on nainen tai mies.

Gender on sosiaalisesti rakentunut ja kulttuurisesti tuotettu.

Olen aina kummastellut tämänkaltaisia väitteitä ”X:n sosiaalisesta konstruoitumisesta”, mutten ole jaksanut kunnolla perehtyä lausuntojen takana oleviin ajatusmalleihin. Se on vain ollut liiankin helpon kritiikin kohde. Eikö X:n olemassaoloon muka vaikuta evoluutiossa kehittyneet tunnevalmiutemme ja taipumuksemme, siis ihmisluonto?

Luonnontieteilijäpiireissä etenkin ”todellisuuden” sosiaalinen rakentuminen on herättänyt ihmetystä. Richard Dawkinsin lausahdusta siitä, että kukaan ei ole sosiaalikonstruktionisti kymmenen kilometrin korkeudessa, lainataan usein hieman ivalliseen sävyyn. Lentokoneessa istuessaan kun on parasta uskoa, että insinöörien kuva todellisuudesta perustuu muihin kuin sosiaalisiin seikkoihin.

Kanadalaisen Ian Hackingin (synt. 1936) teos Mitä sosiaalinen konstruktionismi on? antaa konstruktionismin suosiolle joukon uskottavia selityksiä, vaikka välillä ne pitääkin etsiä turhanaikaisen käsitepyörittelyn takaa. Kun tutkija tai opiskelija siis kirjoittaa, että jokin ilmiö on sosiaalisesti konstruoitunut, taustalla on yleensä jokin tai jotkin seuraavista seikoista. (Lista on koottu kirjan perusteella, mutta sitä on paikoin höystetty omilla tulkinnoillani.)

1) Kirjoittaja vain seuraa muoti-ilmiötä. Opinnäytteen tekijä saattaa kuvitella, että hänen työnsä ohjaaja haluaa lukea nimenomaan sosiaalisesta rakentumisesta (mikä saattaa tietysti olla tottakin). Hackingin mukaan konstruktio on ollut niin trendikästä, että konstruktionistisesta näkökulmasta on tullut tylsä – sanan kummassakin merkityksessä, ikävystyttävä ja tehoton. Hacking jatkaa: ”Voi yhä olla vapauttavaa oivaltaa äkkiä, että jokin on rakentunutta eikä osa asioiden, ihmisten tai yhteiskunnan luonnollista järjestystä. Mutta konstruktioanalyysit lisääntyvät jatkuvasti kohtuutonta tahtia. Kun katsoo niiden lukuisia nimekkeitä, alkaa ihmetellä mitä virkaa ilmauksella ’sosiaalinen konstruktio’ oikeastaan on.”

2) Tutkija haluaa kertoa olevansa vapaa- ja uudistusmielinen. Hacking kirjoittaa: ”Yksi ’konstruktion’ houkuttelevista puolista on ollut sen yhteys radikaaleihin poliittisiin asenteisiin, hämmentyneestä ironiasta ja vihaisesta naamioiden riisumisesta aina uudistuksiin, kapinaan ja vallankumouksiin saakka. Sanaa käyttämällä julistetaan, millä puolella puhuja on.” (Ks. myös kohta 6.) Ja mitä pidemmälle kirjoittaja pyrkii tarkentamaan ajatuksiaan konstruktionismista, sitä enemmän kaikki alkaa kuulostaa tekosyvälliseltä sanahelinältä. Esimerkki Elore 1/2007 -lehdestä: ”Käsitys todellisuudesta on sosiaalisesti rakentunut siinä mielessä, että yksilö kokee kollektiivisiksi vakiintuneet tavat ja käsitykset objektiiviseksi todellisuudeksi.” On syytä ihmetellä, miksi sosiaalisuutta korostetaan tällä tavoin: miten muutenkaan kollektiiviset käsitykset voisivat levitä/rakentua?

3) Tutkija puhuu käyttäytymisen kannalta epäolennaisista käsitemaailman asioista (esim. mustasukkaisuuden tai homoseksuaalikulttuurin idean sosiaalinen rakentuminen). Ongelma on siinä, että se, millä tavoin jokin idea vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, on empiirinen kysymys, jota ei käytännössä haluta tutkia tai edes ilmaista selkeästi. Hacking: ”Joskus pelkkä ilmauksen ’sosiaalinen rakentuminen’ lausuminen vaikuttaa pikemminkin siltä, kuin nousisi julistamaan herätysliikkeen kokouksessa eikä teesin tai hankkeen pukemiselta sanoiksi.” Hacking myös väittää, että ”useimmat sosiaalista rakentumista käsittelevät teokset eivät esittele mitään rakentamista muistuttavaakaan”. Näin konstruktiosta on tullut ”kuollut metafora”. Myös tässä yhteydessä on ihmeteltävä sanan sosiaalinen korostamista: mitä muutakaan idean leviäminen voisi olla?

4) Tutkija kuvittelee, että joku kuvittelisi ilmiön olevan kaikissa olosuhteissa väistämätön. Kaikkein voimakkaimmat sosiaalikonstruktionistiset opinkappaleet ovat yleensä liittyneet sukupuoleen, jonka biologiaa esimerkiksi monissa naistutkimuksen suuntauksissa vältellään ja vähätellään. Tämä biologisten selitysten hylkääminen vain sen takia, että ne ovat biologisia, antaa niille kuitenkin enemmän valtaa kuin ne ehkä muuten ansaitsisivat. Ja jälleen kyse on puhtaasti empirian piiriin kuuluvista asioista: mitkä ympäristötekijät vaikuttavat yksilönkehitykseen milläkin tavalla.

5) Tutkija kuvittelee, että jos ilmiö on rakentunut sosiaalisesti, se on helpompi muuttaa. Kyse on kuitenkin väärinymmärryksestä. Pelkkä konstruoitumisen ilmaiseminen ei kerro mitään siitä, miten helposti/vaikeasti ja millä keinoin asiat ovat muutettavissa; siihen tarvitaan konkreettisia havaintoja ja kokeellista tutkimusta.

6) Tutkija ajattelee, että tulisimme paremmin toimeen, jos kyseistä ilmiötä ei olisi tai jos se olisi toisenlainen (ks. myös kohdat 2 ja 8). Etenkin sukupuoliin ja tasa-arvokysymyksiin liittyy asioita, joiden monesti toivotaan olevan toisenlaisia. Joskus kyse on epäilemättä ollut halusta korvata (kapitalistisen) talouden lainalaisuudet jonkinlaisen ideamaailman uudenlaisella tiedostamisella.

7) Tutkija on kyllästynyt siihen, että luonnontieteilijät näyttävät esiintyvän universumin syvimpinä luotaajina, lopullisten totuuksien löytäjinä. Kyse on siis jossakin määrin kilpailusta tieteen arvovallasta. Ja arvostustahan haluavat kaikki: apurahat tai henki! Hacking kirjoittaa: ”On totta, että monet tieteenvihaajat ja mistään tietämättömät käyttävät konstruktionismia hyväkseen oikeuttaakseen voimattoman vihamielisyytensä tiedettä kohtaan. Konstruktionismi tarjoaa äänen tuolle raivolle järkeä kohtaan. Ja monet konstruktionistit näyttävät tuntevan vastenmielisyyttä luonnontieteiden käytäntöjä ja sisältöä kohtaan.” Esimerkki Liiketaloudellisesta Aikakauskirjasta 3/2001: ”Lähtökohtana tässä artikkelissa on, että tiede on sosiaalisesti rakentunut tapa tuottaa ja ymmärtää tietoa eikä siinä mielessä sen ’parempaa’ tai ’oikeampaa’ kuin mikään muukaan tiedon tuottamisen tapa.”

8) Tutkija on tiedettä kiinnostuneempi vallasta, politiikasta tai ideologioista. Hän saattaa kuvitella, että tiedon tai todellisuuden väittäminen sosiaalisesti rakentuneeksi on jonkinlaista naamioiden riisumista, joka voi vapauttaa sorrettuja alistavista valtasuhteista. Vaikka mitään konkreettista ei näissä yhteyksissä yleensä sanota, tutkija on ainakin osoittanut olevansa moraalisesti oikeamielinen ja kaikenlaisen tasa-arvon kannattaja. Toisin sanoen, tutkija ei usko, että tieteen objektiivisuudesta olisi apua sorrettujen aseman parantamisessa.

Kolme seikkaa on syytä nostaa syvemmän tarkastelun kohteeksi: ensin kysymys vuorovaikutuksista (tai kehävaikutuksista kuten Hacking niitä yleensä kutsuu), sitten kysymys tieteen olemuksesta ja lopuksi ihmisluonnon merkitys.

Ne vuorovaikutukset, ne vuorovaikutukset!

Ihmiset ovat ajattelevia ja ympäristöään seuraavia otuksia. He voivat tulla tietoisiksi siitä, että heidät on luokiteltu johonkin (sosiaalisesti tuotettuun) kategoriaan (esim. lapsi, pakolainen, homoseksuaali). Ja tämä luokittelu saattaa vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä, mikä puolestaan saattaa vaikuttaa tuleviin luokitteluihin jne. Hacking kirjoittaa: ”Vuorovaikutukset ovat joskus voimakkaita. Mitä kerran tiedettiin tiettyyn luokkaan kuuluvista ihmisistä voi muuttua virheelliseksi koska tuohon luokkaan kuuluvat ihmiset ovat muuttuneet sen vuoksi, kuinka heitä on luokiteltu, mitä he uskovat itsestään, tai en vuoksi, miten heitä on kohdeltu tuohon tapaan luokiteltuina.”

On myös selvää, että vaikka yksilö ei kykene itse tulemaan tietoiseksi joutumisestaan johonkin luokkaan, esim. autisteihin tai lapsiin, luokittelun perusteella luodut hoivakäytännöt vaikuttavat yksilöön joka tapauksessa. Hacking jatkaa: ”Kehävaikutuksia löytyy kaikkialta. Ajatelkaa, mitä neron käsite merkitsi romantikoille, jotka näkivät itsensä neroina, ja mitä heidän käytöksensä vuorostaan teki neron kategorialle. Ajatelkaa muutoksia, joita lihavuuden, ylipainon ja anoreksian käsitteet ovat saaneet aikaan. Jos joku puhuu neron tai anoreksian sosiaalisesta rakentumisesta, hän todennäköisesti puhuu ideasta, tuon idean mukaisesti luokittuvista ihmisistä, idean ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta sekä niistä monilukuisista sosiaalisista käytännöistä, joita tähän vuorovaikutukseen liittyy.”

Mutta onko näissä huomioissa mitään sellaista uutta, joka pitää opinnäytetöissä tai artikkeleissa yhä uudelleen tuoda esiin? Totta kai ihmisten ja ideoiden väliseen vuorovaikutukseen toisinaan ”liittyy käytäntöjä”. Mutta voidaanko tämän perusteella tehdä ennusteita tai antaa selityksiä ihmisten käyttäytymiselle? Ei tietenkään. Ollakseen vakavasti otettava tieteellinen suuntaus konstruktionismin – ja yhteiskuntatieteiden yleisesti – on pyrittävä ennustamaan tai selittämään ihmisen käyttäytymistä. Vetoaminen vuorovaikutuksen monimutkaisuuteen ei ole tiedettä vaan tieteelliselle asenteelle vierasta periksi antamista.

Toisin sanoen, jotta väitteet sosiaalisesta rakentumisesta olisivat perusteltuja, on selvitettävä edellä mainittujen kehä-/vuorovaikutusten voima ja merkitys. Näiden tutkiminen on kieltämättä yksi vaikeimpia haasteita ihmistieteissä, mutta siihen on ainakin pyrittävä. On mahdollista, että tästä konstruktionismia koskevasta tiedesodasta jääkin jäljelle vain tämä yksi empiirinen kysymys. Miten ideat vaikuttavat meihin? Jos kysymystä tarkennetaan edelleen, päädytään usein perimmäisiin kysymyksiin oikean ja väärän, siis moraalin ja moraalitunteiden alkuperästä. Jos konstruktionisti hyväksyy, että ihmiselläkin on evoluution tuottamia vaistonkaltaisia tunnevalmiuksia (esim. häpeää, paheksumista, kiitollisuutta), kysymykset tarkentuvat jo huomattavasti. Millä tavoin mikäkin idea suuntaa moraalisia tunnevalmiuksiamme? Miten ja miksi normit muuttuvat ja leviävät? Ihmisyhteisöjä koskeva tiede saattaa monestakin syystä olla mahdotonta, mutta muodikas tukeutuminen sosiaaliseen rakentumiseen ei ainakaan auta ihmistieteiden kehittämisessä.

Tieteen perusolemus – ja ihmisluonnon

Entä onko järkevää väittää tiedettäkin sosiaaliseksi konstruktioksi? Ja jos on, millä perustein? Runollisesti ilmaistuna tieteen tehtävä on totuuksien kokoelman laajentaminen. Mutta kuten Hacking toteaa, se mikä siinä on sosiaalista, on sosiaalista vain triviaalisti: tietysti tutkijan on jossakin työnsä vaiheessa oltava sosiaalinen. On kenties perusteltua sanoa, että totuuskokoelman laajentaminen prosessina on sosiaalisesti rakentunutta, mutta samalla on selvää, että tämä prosessi ei saa vaikuttaa lopputuloksen totuudenmukaisuuteen. Muuten kyse ei ole tieteestä. Tiede pyrkii kohti vastauksia ja näistä vastauksista tulee vähitellen pysyviä ja vakaita, mikäli niiden takana on riittävästi kokeellisia ja teoreettisia syitä.

Suuri osa konstruktionisteista varmasti hyväksyy väittämät tieteen totuuspyrkimyksistä. Moni kuitenkin sanoo, että tietokokonaisuuksien vakauteen liittyy silti aina jonkin verran tieteen ulkopuolisia, yhteiskunnallisia tekijöitä. Mutta mitä nämä tekijät ovat? Kuten muissa vastaavissa yrityksissä paljastaa ”piilovaikutuksia” Hackinginkin löydökset ovat tieteen lopputulosten kannalta joko epäolennaisuuksia (aseteollisuudella oli vaikutusta laser-keksintöihin) tai ratkaisemattomia yksityiskohtia (pidettiinkö kapteeni Cookia Havaijilla jumalhahmona vai ei). Nähdäkseni soveliasta olisikin todeta, että viime kädessä yhteiskunnallisten seikkojen näkyminen tietokokonaisuuksissa on empiirinen kysymys, joka on ratkaistava tapauskohtaisesti. Ja normaalit tieteelliset menetelmät riittävät tämänkin selvittämiseen.

Ottaen huomioon edellä mainitut lainaukset, Hackingin oma kanta konstruktionismin äärimuotoihin on joissakin suhteissa yllättävän avoin. Hän ei esimerkiksi ota kantaa siihen, missä määrin joidenkin radikaalifeministien väite, että tieteen objektiivisuus olisi huiputusta, pitää paikkaansa. Hackingin mukaan kyse saattaa jopa olla sukupolvikysymyksestä (ei siis sukupuolikysymyksestä). Kokonaisuutena teos on myös melko hajanainen: moni kirjan luvuista on koottu Hackingin vanhoista ja aiheen kannalta irrallisista artikkeleista (joiden vanhentumisen hän itsekin myöntää). Lisäksi etenkin luku mielenhäiriöistä ja niiden ”rakentumisesta” on liian pitkä: on selvää, että mielenhäiriöiden luokittelu on historian saatossa ja psykiatrian kehittyessä muuttunut ja että se, mihin mielenhäiriöön yksilö luokitellaan, vaikuttaa häneen (jos ei tietoisen harkinnan kautta niin viimeistään hoitokäytäntöjen kautta).

Kirjan suurin heikkous on kuitenkin perustavampaa laatua: se ei ota kantaa jo arvion alussa mainittuun ihmisluontoon. On päivänselvää, että ihmisten maailma on rakentunut kulttuurisesti, historiallisesti ja yhteiskunnallisesti. Mutta yhtä selvää on, että tämän konstruoitumisen ovat tehneet ihmislajin edustajat, jotka lajinkehitys on muovannut konstruoimaan maailmaa lajilleen ominaisella tavalla. Aivan vastaavasti kuin muurahaiset lajityypilliseen tapaansa konstruoivat pesiä ja yhteistyöjärjestelmiä. Toisin sanoen ihmislajille tyypilliset psykologiset ominaisuudet ovat aktiivisesti mukana konstruoimassa kaikkia kulttuurisesti erilaisia parisuhteita, perhesysteemejä, oikeudellisia tapoja, oikeudellisia käsityksiä jne. Ihmisluonnon aktiivinen läsnäolo on tunnistettavissa kaikessa sosiaalisessa konstruktiossa [1].

Yhteenvetona teoksesta voisi todeta, että yhtäällä pienellä tiivistämisellä ja toisaalla ihmisluonnon kunnollisella huomioimisella se olisi ollut mainiota vastalääkettä akatemiaan pesiytyneelle relativismille – ja tätä kautta tarpeellista luettavaa skeptikoillekin. Erityishuomion ansainnee myös kirjan tamperelainen kustantaja, jonka maine on ainakin aiemmin perustunut hermeneutikkojen, diskurssianalyytikoiden, postmodernistien, freudilaisten ja juuri sosiaalikonstruktionistien teoksiin.


VIITTEET

[1] Émile Durkheimin sosiologisen koulukunnan mukaan yhteisöllisiä ominaisuuksia ei pidä selittää yksilöiden psykologisilla ominaisuuksilla (”Sosiaalinen on selitettävä sosiaalisella”). Myös kulttuurien (saati lajien) välistä vertailua on tässä hengessä pidetty epätieteellisenä lähtökohtana. Suomalaisen Edvard Westermarckin selostus tästä durkheimilaisten erheestä on konstruktionismikiistan kannalta edelleen pätevä:

He eivät ole riittävästi pohtineet sitä yksinkertaista, mutta äärettömän tärkeää tosiasiaa, että kaikki eri etniset ryhmät kuuluvat samaan eläinlajiin, ja että etnisten ryhmien täytyy jo siksi muistuttaa toisiaan, ja että tällä etnisten ryhmien toisiaan muistuttamisella on lujempi perusta kuin niillä eroilla, jotka ovat kulloinkin vaihtelevan sosiaalisen ympäristön vaikutusta. Voimmeko me paljastaa tällaisia samanlaisuuksia muutoin kuin tekemällä vertailuja? Miten me muutoin voisimme erottaa sen mikä on paikallista, siitä mikä taas on kaikille yhteistä? Voidaan vieläpä kysyä, miten voimme tyhjentävästi selittää itse sosiaalista ympäristöä ottamatta huomioon ihmislajin sielullista ominaislaatua?

Westermarckin perhettä ja moraalia koskevat tutkimukset ovat tavallaan konstruktionismia, mutta sellaista joka tarkastelee myös yhteisen ihmisluonnon mukanaoloa.