Katja Kettu, militantti feministi, joka haluaa leikellä miesten peniksiä Voima:
Pienoisgiljotiini
Jo toinen ystäväni joutui vuoden sisällä raiskauksen uhriksi. Jossain on kovasti vialla, mutta missä? Virkavallassa vai ihmiskunnassa yleensä?
Giljotiinilla töitä ois. Jo toinen ystäväni joutui vuoden sisällä raiskauksen uhriksi. Samalla ajanjaksolla kimppuuni on käyty kaksi kertaa. Jossain on kovasti vialla, mutta missä? Virkavallassa vai ihmiskunnassa yleensä?
Asenteissa ainakin on. Osaan nimittäin jo vastata tapauksiani koskeviin kysymyksiin: Ei, kumpikaan kerta ei ollut omaa syytäni. Ja kyllä, kumpikin on tapahtunut julkisella paikalla. Toisella kerralla olin humalassa, toisella en. Minä, kuten kumpikaan ystäväni, emme ole huoria, hutsuja tahi minkäänsortin lutkia. Emme käyttäydy holtittomasti ja itsetuhoisesti – ja mitä sitten vaikka käyttäytyisimmekin.
Jostain syystä raiskatun tai raiskausyrityksen kohteeksi joutuneen täytyy yhä vakuutella omaa viattomuuttaan tapahtumassa. Suomessa julkisessa keskustelussakin elää myytti, jonka mukaan humalainen nainen on itse syypää raiskaukseen. Saman logiikan mukaan vanhuksia ja vammaisia suorastaan pitää potkia, mitäs ovat niin ankean vähäväkisiä.
Naisen asema väkivaltarikoksissa on sitä paitsi surkea. Henkistä painetta lisää tieto, että raiskaaja selviää luultavasti ehdonalaisella, jos lievän raiskauksen tapauksissa saa sitäkään (L563/1998). Tilastokeskus kertoo myös karua tarinaa: esimerkiksi vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista 456 raiskauksesta syytteeseen johti 44. Itä-Suomen hovioikeudessa pohditaan mahdollisuutta poistaa koko ikävä väkisinmakaamisen käsite lainsäädännöstä ja korvata se sanalla yllätysseksi. Siitähän ei tarvitsisi edes ehdonalaista antaa.
Sain itse marraskuussa tuta, kuinka vähäinen ruumiini autonomian suoja lain edessä on. Olin tulossa kotiin helsinkiläisestä kulttuuriravintola Manalasta. Luokseni saapasteli mies pyytämään tupakkaa. Paikalle kurvasi auto, josta loikkasi pari kaveria lisää. Minut koetettiin raahata autoon. Maihareitteni teräskärkien ansiosta vapaudenriisto jäi yritykseksi.
Sain muistoksi aivotärähdyksen ja armottoman vitutuksen. Poliisia ei tapaus kiinnostanut, silminnäkijöitä ei ollut. Kysymys palautui yhä uudestaan alkoholinkäyttööni eli siihen, olenko implisiittisesti itse syyllinen tapahtumaan. Ilmeisesti raiskaustapauksissa tilaisuus tekee edelleenkin varkaan.
Kehotankin teitä, siskot, puolustamaan itseänne. Otetaan yö takaisin! Niin kauan kun lainsäädäntöelimet suhtautuvat raiskailuun kuin mihin tahansa kansanhuviin, on naisten puolustettava itseään. Jokainen valitkoon aseensa.
Päätin hankkia pippurisumuttimen sen jälkeen, kun jouduin huhtikuussa juoksemaan pakoon metroasemalla päälle käynyttä hyypiötä. Hienoinen ongelma tietysti on, että sumutteen hallussapito ja käyttö on Suomessa laitonta. Tulee syyllistyneeksi aselain (1/1998) 11 §:n mukaan ampuma-aserikokseen, josta joutuu oikeusistuimeen – tämä siis maassa, jossa jokainen avohoitopotilas saa aseenkantoluvan.
On olematon riski jäädä kiinni hallussapidosta. Mutta hyötysuhde on ilmeinen, jos sumutteen ansiosta välttyy elinikäiseltä traumatisoitumiselta. Sumutteen voi ostaa vaikkapa Tallinnan Mustamäeltä tai Berliinin-reissullaan. Pietarista sumutetta ei kannata hankkia, sillä sanktiot salakuljetuksesta ovat kohtuuttomat.
Kannattaa myös muistaa, ettei sumutetta tule testata kehen tahansa epäkelpoon baarituttavuuteen.
Seksuaalirikoksien kohdalla Suomen lainsäädäntö on auttamattoman vanhanaikainen ja kansalaisen oikeustajun vastainen. Lainsäädännön on muututtava niin, että rikoksesta seuraava rangaistus toimii rikoksia ennaltaehkäisevästi. Lievää raiskausta ei ole, eikä itsepuolustus voi olla rikos.
Niin kauan, kun poliisi ei voi taata kansalaisten turvallisuutta ja oikeuslaitos kohtelee ketä tahansa graffitimaalaria suurempana rikollisena kuin raiskaajaa, ei voida puhua oikeusvaltiosta. Kehotankin päättäjiä astumaan keskiajalta valistuksen valoon.
Ehdotukseni on, että ottaisimme uudelleen käyttöön tohtori Joseph-Ignace Guillotinen 1700-luvulla keksimän kätevän leikkurin, tosin pienempänä versiona. Sen avulla voitaisiin ikään kuin takavarikoida rikoksentekovälineet valtion haltuun. Alkaisi se raiskaamisen ilokin laantua, kun vaarana olisi menettää se kaikkein kallein lelu.
Nips naps vain! Ja heti on kaduilla turvallisempaa.
Sivun artikkeli on julkaistu myös voiman numerossa 8/2009 s. 14a.
Jotenkin tästä tulee etsimättä mieleen Anne Moilanen:
Anne Moilanen haluaa ampua miehiä kiveksiin ja penikseen
Mistä näistä aggressiivisia, murhanhimoisia feministejä tulee?
Helsingin Sanomien mukaan kirjailija selvittää parhaillaan poliisin kanssa, miksi sieppausyrityksestä ei ole merkintää rekistereissä.
Ylikomisario Juha Hakolan mukaan Ketun yhteydenottoa odotellaan kuitenkin edelleen.
- Hän ei ole ollut yhteydessä allekirjoittaneeseen. Olen tiedustellut hänen mahdollisesta yhteydenotostaan myös muista yksiköistä, mutta mitään ei ole kuulunut. Pidän loogisena sitä, että Kettu haluaa selvittää asian, koska tässä on myös syytetty poliisia välinpitämättömyydestä, Hakola kommentoi perjantaiaamuna Iltalehdelle.
Kettu on useassa mediassa kertonut, että hänet yritettiin siepata ravintolan edustalta Helsingin keskustassa vuonna 2008. Kirjailijan mukaan mies oli pyytänyt häneltä tupakkaa, jonka jälkeen paikalle oli kaartanut valkoinen pakettiauto.
Ketun mukaan yhteensä kolme miestä oli yrittänyt raahata häntä autoon, mutta kovan kamppailun ja huutamisen takia teko jäi yritykseksi. Julkisuudessa Kettu on ollut pahoillaan siitä, että poliisia ei ole "tapaus kiinnostanut".
- Suhtaudumme tällaisiin sieppausyrityksiin äärimmäisellä vakavuudella ja haluaisimme käynnistää kyllä tutkinnan, ylikomisario sanoo.
- Mutta poliisi ei edelleenkään tutki asiaa, koska tämä henkilö (Kettu) ei ole tehnyt asiasta ilmoitusta.
”Niilinkäiset anaalikasvaimistot”, haukkuu yksi pimppikirjan kirjoittajista Katja Ketun epäilijöitä
Naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta kertovan kirjan Pimppini on valloillaan kirjoittajat ovat käyneet raivokkaaseen vastahyökkäykseen. Eilisessä Iltalehden jutussa kirjan päätoimittajan Katja Ketun kertomukset häneen kohdistuneesta sieppausyrityksestä kyseenalaistetaan. Jutun otsikko kysyy: "Sieppausyritys olikin vain mainostemppu?"
Antologian kirjoittajat tuomitsevat jutun ja puolustavat kirjailija, elokuvaohjaaja Katja Kettua.
– V***n Iltalehti. Haistakaa p**se p**kat lööppilehdet ja niiden iilimatotoimittajat. Miksi kukaan ees lukee niitä. Sopivia lähinnä lukutaidottomille. Hyi helvetti mitä p**kaa p**kaa p**kaa. V***n iiliäiset niilinkäiset anaalikasvaimistot, kirjoittaa Finlandia-ehdokkaanakin tänä vuonna ollut kirjailija Laura Gustafsson blogissaan.
Tässä näemme jälleen suomalaisten feministien sivistystason ja rehellisyyden.
Aamulehden yleisönosastokommentteja:
"V***n Iltalehti. Haistakaa p**se p**kat lööppilehdet ja niiden iilimatotoimittajat. Miksi kukaan ees lukee niitä. Sopivia lähinnä lukutaidottomille. Hyi helvetti mitä p**kaa p**kaa p**kaa. V***n iiliäiset niilinkäiset anaalikasvaimistot..."
Ja tälläisen tekstin myötä Finlandia-ehdokas kehtaa krisoida jonkin muun tahon juttujen tasoa.
Jomppa
Nämä lauragustafssonit ja vastaavat ovat niin valmiiksi täynnä miesvihaa, että kaikki mitä joku nainen on joskus väittänyt pitää ottaa ehdottomana totuutena. Ja jos joku vähänkin epäilee ristiriitaisiksi osoittautuneita kertomuksia, siitä seuraa tällaisia lapsellisia ja naurettavia purkauksia. Tiedoksi vain Gustafssonillekin, että on tapauksia joissa uhriksi oletettu nainen onkin sepittänyt jutun ja motiivihan voi olla vaikka taloudellinen, rasistinen tai mikä hyvänsä.
"ei kukaan sellaista sano, jos se ei oo totta"
Seksuaalisen väkivallan kohdalla sepittely on ihan normaalia. Joka viides poliisille esitetty raiskausväite on täysin perätön, totesi näitä raiskausväitteitä käsittelevä naispoliisi.
Jos, sanotaan vaikkapa Perussuomalaisten kansanedustaja, olisi antanut tällaisen lausunnon, niin sen idioottimaisuudella mässäilisi koko media koko viikon mällit onnesta housuissaan. Nytpä sen sanoikin älykköfeministi, jonka suusta se oli kipeän osuva sivallus rakenteellisesti patriarkaalista sortoyhteiskuntaa vastaan.
Kettu valitteli että poliisi ei halua tutkia väittämäänsä sieppaus/raiskausyritystä(Siis sieppausta ja raiskausta yritettiin samanaikaisesti kolmen miehen toimesta ja ei onnistunut).
Sittemmin Ketun väittämän mukaan kavereitaankin on on yritetty siepata? (Samat asialla?)
Ketun tarina asiasta on vaihdellut ja tapauksen vuodeajastakaan ei ole oikein selvyyttä, tämä on erittäin outoa noinkin poikkeuksellisen jutun kohdalla.
Kettu valitti että poliisi ei tutki ja nyt on ilmennyt että poliisille ei ole tehty edes ilmoitusta...
Kettu kavereineen teki karhunpalveluksen todellisia raiskauksen uhreja kohtaan ja nyt vika Ketun ja kavereidensa mielestä onkin toimittajien.
Voi hyvää päivää sentään näitä "Wannabe-älyköitä".
Nythän Katja Kettu väittää, että olisikin aikoinaan tehnyt rikosilmoituksen netin kautta, mutta että se olisi ilmeisesti hukkunut jonnekin.
VastaaPoistaPystyykö netin lomakkeiden kautta muka edes tekemään ilmoitusta raiskausyrityksestä? Poliisin sivuilla lukee:
"Sähköinen rikosilmoitus on tarkoitettu tehtäväksi vain sellaisista vähäisistä rikoksista, joita varten on käytettävissä rikosilmoituslomake."
2008 syksyllä poliisin sivuilla luki:
"Sähköisen rikosilmoituksen voi tehdä
anastetusta omaisuudesta
anastetusta polkupyörästä
anastetusta matkapuhelimesta
vahingonteosta (asianomistajana yksityinen henkilö)
vahingonteosta (asianomistajana yritys tai yhteisö)
anastetusta tai kadonneesta ampuma-aseesta
anastetusta tai kadonneesta poliisiviranomaisen myöntämästä asiakirjasta"
Ei ole koskaan ollut mahdollista tehdä netissä rikosilmoitusta raiskauksesta, tai sen yrityksestä. Ei myöskään kidnappausyrityksestä.
Ja Katja Kettuhan tiettävästi jossain lehtijutuissa väitti, että poliisi olisi kohdellut häntä epäasiallisesti kyselemällä lähinnä hänen alkoholinkäytöstään. Jos hän on tehnyt rikosilmoituksen netin kautta, joka on mystisesti kadonnut, niin miten poliisi on osannut kuitenkin tehdä hänelle epäasiallisia kysymyksiä? Vai onko nettilomake esittänyt hänelle nämä epäasialliset kysymykset?
Jos Katja Ketun väite sieppaus- tai raiskausyrityksestä pitää paikkaansa, niin miksi osassa lehtijutuissa hän on ilmoittanut tämän tapahtuneen elokuussa ja osassa marraskuussa?
VastaaPoistaJa miksi aiemmin Katja Kettu nimenomaan sanoi lehtijutuissa, ettei halua salailla asiaa vaan puhua siitä avoimesti, mutta nyt kun ristiriitaisia yksityiskohtia on alettu selvittää, niin hän katoaakin kuin salama kirkkaalta taivaalta? Luulisi, ettei kuukauden selvittäminen olisi myöskään kovin henkilökohtaisesti arka seikka, vaikka sellaiseenkin ovat jotkut puolustelijat yrittäneet vedota.
Ei vaikuta myöskään kovin taitavilta nuo sieppaajat, jos Ketun lisäksi nämä ovat yrittäneet kaapata kaksi Ketun tuttavaakin toisilla kerroilla, mutta eivät ole niissäkään onnistuneet. Voisiko Kettu kertoa, että keitä nämä tuttavat ovat ja mennä heidän kanssa poliisin puheille?
Tässä vähän esimerkkiä siitä, että perättömät raiskausväitteet eivät Suomessakaan ole mikään tuntematon ilmiö:
Raiskausilmoituksista yli viidennes perättömiä
Tv-poliisi Marianne: Erikoinen -"raiskausilmiö " leviää!