torstai 9. helmikuuta 2012

Monet sosiaaliset ongelmat ovat geneettisiä

Lueskellessani eilen Marius Rüfenachtin kirjaa känniriehumisestaan mietin, kuinka valtavan suuria yksilöllisiä käyttäytymiseroja ihmisillä on ja miksi. Rüfenacht kertoi mm. joutuneensa useita kertoja pidätetyksi riehuessaan kännipäissään. Itse olen alkoholin vaikutuksen alaisena joviaali ja rauhallinen enkä koskaan ole kokenut mitään tarvetta ryhtyä käyttäytymään aggressiivisesti.

Väkivaltarikollisuus ja muu sosiaalisesti dysfunktionaalinen käyttäytyminen liittyy yleensä päihde- ja mielenterveysongelmiin, jotka ovat paljolti geneettisiä. En siis usko yleisesti esitettyyn teoriaan sosiaalisten kontaktien ja perhesuhteiden katkeamisesta bisarrin häiriökäyttäytymisen syynä.

Tuota teoriaa on esitetty selitykseksi mm. sille, että suomenruotsalaisilla on pari vuotta pidempi keskimääräinen elinikä kuin suomenkielisillä. Perusteluna on, että suomenruotsalaiset muuttavat pois kotiseudultaan harvemmin kuin suomenkieliset. Itse en tähän teoriaan usko. Monet ns. sosiaaliset ongelmat ovat usein geneettisiä.

Lisäksi on otettava huomioon, että on olemassa positiivinen korrelaatio älykkyyden, koulutuksen, tulotason, terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin välillä. Niinpä jo suomenruotsalaisten hieman suomenkielisiä korkeampi keskimääräinen tulotaso riittää selittämään parin vuoden eron keskimääräisessä eliniässä. Mitään sosiaalipsykologisia selityksiä ei tarvita.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti