Lasse Mårtensonin teemasävelmä Åke Lindmanin vuonna 1975 ohjaamaan tv-sarjaan Myrskyluodon Maija tunnetaan parhaiten instrumentaalisena versiona, mutta kappaleesta on olemassa myös sanoitettu versio.
Laitan tähän nämä Jukka Virtasen kirjoittamat sanat:
Mielestäni tämä laulu edustaa mielenkiintoisella tavalla ensinnäkin suomalaista/pohjoismaista kulttuuria ja toisekseen heteronormatiivista kulttuuria vastapainona sekä "trendikkäälle" homohypetykselle että monikulttuurisuusideologialle.
Tässä laulussa ja sen kuvaamassa tv-sarjassa päähenkilöinä ovat MIES ja NAINEN, jotka asuvat kahdestaan HETEROSEKSUAALISESSA AVIOLIITOSSA omalla saarellaan.
Mies ja nainen ymmärtävät toisiaan ja ovat toistensa työtovereita. Mies kalastaa merellä ja nainen on kotona hoitamassa lapsia ja laittamassa ruokaa ja kutomassa villapaitoja omien lampaiden villoista. Vaimo ei ole feministi, joka vaatii kalastusveneisiin naiskiintiöitä.
Mies ei ota isyyslomaa vaihtaakseen vauvojen vaippoja, vaan kalastaa TIENATAKSEEN PERHEELLE ELANTOA vaimon ollessa kotona hoitamassa lapsia.
Kumpikaan ei opiskele yliopiston humanistisessa tiedekunnassa naistutkimusta tai queer-teoriaa tai kulttuurirelativismia murtaakseen heteronormatiivisen paradigman tai modernin länsimaisen kulttuurin rationaalisen filosofian hegemonian.
Kumpikaan ei saarnaa maahanmuuton, monikulttuurisuuden, suvaitsevuuden tai islamin puolesta.
Mies ja nainen elävät suomalaisessa kulttuurissa, tyytyväisenä omaan perheeseensä ja omaan kulttuuriinsa.
Miehellä ja naisella on lapsia, siis OMIA lapsia, biologisia lapsia, ei mitään Aasiasta, Afrikasta tai Etelä-Amerikasta hankittuja toisenrotuisia adoptiolapsia. Mies ja nainen ovat TEHNEET LAPSIA KESKENÄÄN, luonnonmenetelmällä. Homojen ja lesbojen ja niitä fanittavien imbesillien mielestä lasten tekeminen on jotenkin vulgaaria ja rahvaanomaista, soooo last millennium. Normaalien ihmisten mielestä lapsella pitää olla ISÄ ja ÄITI, ei kaksi homoäijää tai kaksi lesboämmää.
Tässä laulussa ja sen kuvaamassa tv-sarjassa MIES ja NAINEN eivät pysty kuvittelemaankaan, että joku hullu haluaisi lasten kasvavan kahden homon tai kahden lesbon adoptoimina.
On myös hankala kuvitella, että kaksi homoa tai kaksi lesboa asuisivat keskellään pienellä saarella Ahvenanmaalla kalastaen ja lampaita kasvattaen. Homo ei kalastaisi merellä, koska merituuli voi ärsyttää herkkää hipiää. Homo haluaa ostaa jotain hunajamantelikasvovoidetta joka päivä Stockmannin kosmetiikkaosastolta. Lesbo ei haluaisi keritä lampaita tai laittaa ruokaa lampaanlihasta tai kehrätä villaa tai kutoa villapaitoja omien lampaiden villasta. Lesbo haluaa opiskella queer-teoriaa tai kehitysmaatutkimusta ja adoptoida mosambikilaisia neekerilapsia ja työskennellä Vihreän liiton puoluetoimistossa tai Animalian kampanjassa lihansyöntiä vastaan.
Sen sijaan normaaleille MIEHILLE ja NAISILLE tämä laulu kuvastaa juuri sitä perinteistä suomalaista/pohjoismaalaista elämää, jota punaviherhörhöt ym. ihmisvihaajat haukkuvat impivaaralaisuudeksi ja suvaitsemattomuudeksi ja junttiudeksi.
Laitan tähän nämä Jukka Virtasen kirjoittamat sanat:
Meri jäljet lyö luotoon.
Vaot kallion, ne aalto tehnyt on.
Myös myrkysää tarttuu Maijan muotoon
ja Jannen silmiin leudot tuulet kiinni jää.
Meren ankara työ heihin merkkinsä lyö,
heihin merkkinsä lyö.
Oppii luodolla kielen, sanat liikaa ois ja joutaa lauseet pois.
Voi aavistaa vaimo toisen mielen,
hän tuntee tuulen, joka miehen matkaa saa.
Katsoo hän lähtijää.
Vielä tyyni on sää, vielä tyyni on sää.
Kun saapuu taas saaliineen hän, on kuin mies naistaan tuntisi enemmän.
Rannalle suurimmat siioistaan tuo, huutaen: Eivät ne karkaa! Suomusta nuo!
Katsetta arkaa vaimoon hän luo.
Karkeaa sarkaa kosketellen
kertoo mies terveiset myrskyjen.
Niin jatkuu tuo yhteinen työ, taas kunnes saapuu tyynenä kesäyö.
Yhdestä katseesta mies ymmärtää vaimoaan,
kuinka hän pelkää tyrskyävää pohjoista selkää, yksin kun jää.
Siis tyynnytelkää huomiset veet, haltiat!
Mies pyyhkii kyyneleet.
Oppii luodolla kielen,
puhe turhaa on ja lause tarpeeton.
Mies aavistaa liikkeet herkän mielen, kun nousee aamu,
joka miehen matkaan saa.
Katse saattamaan jää.
Vielä tyyni on sää, vielä tyyni on sää.
Mielestäni tämä laulu edustaa mielenkiintoisella tavalla ensinnäkin suomalaista/pohjoismaista kulttuuria ja toisekseen heteronormatiivista kulttuuria vastapainona sekä "trendikkäälle" homohypetykselle että monikulttuurisuusideologialle.
Tässä laulussa ja sen kuvaamassa tv-sarjassa päähenkilöinä ovat MIES ja NAINEN, jotka asuvat kahdestaan HETEROSEKSUAALISESSA AVIOLIITOSSA omalla saarellaan.
Mies ja nainen ymmärtävät toisiaan ja ovat toistensa työtovereita. Mies kalastaa merellä ja nainen on kotona hoitamassa lapsia ja laittamassa ruokaa ja kutomassa villapaitoja omien lampaiden villoista. Vaimo ei ole feministi, joka vaatii kalastusveneisiin naiskiintiöitä.
Mies ei ota isyyslomaa vaihtaakseen vauvojen vaippoja, vaan kalastaa TIENATAKSEEN PERHEELLE ELANTOA vaimon ollessa kotona hoitamassa lapsia.
Kumpikaan ei opiskele yliopiston humanistisessa tiedekunnassa naistutkimusta tai queer-teoriaa tai kulttuurirelativismia murtaakseen heteronormatiivisen paradigman tai modernin länsimaisen kulttuurin rationaalisen filosofian hegemonian.
Kumpikaan ei saarnaa maahanmuuton, monikulttuurisuuden, suvaitsevuuden tai islamin puolesta.
Kumpikaan ei ole kertaakaan elämässään nähnyt yhtäkään neekeriä eikä haluakaan nähdä. Kumpikaan ei koe tarvitsevansa neekereitä Suomeen kulttuurinrikastuttajiksi.
Mies ja nainen elävät suomalaisessa kulttuurissa, tyytyväisenä omaan perheeseensä ja omaan kulttuuriinsa.
Miehellä ja naisella on lapsia, siis OMIA lapsia, biologisia lapsia, ei mitään Aasiasta, Afrikasta tai Etelä-Amerikasta hankittuja toisenrotuisia adoptiolapsia. Mies ja nainen ovat TEHNEET LAPSIA KESKENÄÄN, luonnonmenetelmällä. Homojen ja lesbojen ja niitä fanittavien imbesillien mielestä lasten tekeminen on jotenkin vulgaaria ja rahvaanomaista, soooo last millennium. Normaalien ihmisten mielestä lapsella pitää olla ISÄ ja ÄITI, ei kaksi homoäijää tai kaksi lesboämmää.
Tässä laulussa ja sen kuvaamassa tv-sarjassa MIES ja NAINEN eivät pysty kuvittelemaankaan, että joku hullu haluaisi lasten kasvavan kahden homon tai kahden lesbon adoptoimina.
On myös hankala kuvitella, että kaksi homoa tai kaksi lesboa asuisivat keskellään pienellä saarella Ahvenanmaalla kalastaen ja lampaita kasvattaen. Homo ei kalastaisi merellä, koska merituuli voi ärsyttää herkkää hipiää. Homo haluaa ostaa jotain hunajamantelikasvovoidetta joka päivä Stockmannin kosmetiikkaosastolta. Lesbo ei haluaisi keritä lampaita tai laittaa ruokaa lampaanlihasta tai kehrätä villaa tai kutoa villapaitoja omien lampaiden villasta. Lesbo haluaa opiskella queer-teoriaa tai kehitysmaatutkimusta ja adoptoida mosambikilaisia neekerilapsia ja työskennellä Vihreän liiton puoluetoimistossa tai Animalian kampanjassa lihansyöntiä vastaan.
Sen sijaan normaaleille MIEHILLE ja NAISILLE tämä laulu kuvastaa juuri sitä perinteistä suomalaista/pohjoismaalaista elämää, jota punaviherhörhöt ym. ihmisvihaajat haukkuvat impivaaralaisuudeksi ja suvaitsemattomuudeksi ja junttiudeksi.