Ksenofobian vastustajat käyttäytyvät ksenofobisesti

Perinteisen homofobian, antisemitismin ym. ksenofobian eli toiseuden pelkäämisen ja vihaamisen lisäksi nykyään on olemassa korkeasti koulutettujen länsimaisten ihmisten keskuudessa sellainen mielenkiintoinen ja varsin yleinen psykologinen ilmiö, että vihataan ja halveksutaan näitä toiseuden vihaajia ja pelkääjiä. Tällainen ilmiö ei välttämättä perustu edes aitoon ksenofiliaan eli toiseuden ihailuun, vaan eräänlaiseen ksenofobiseen suhtautumiseen näitä ksenofoobikoiksi leimattuja ihmisiä kohtaan.

Nykyaikana länsimaissa korkeasti koulutetut nuoret ja keski-ikäiset kaupunkilaiset haluavat erottua vähemmän koulutetuista ihmisistä, maalaisjunteista ja vanhuksista olemalla kaikissa asioissa eri mieltä kuin he. Nämä korkeasti koulutetut nuorehkot kaupunkilaiset siis kokevat ksenofobista vihaa vähemmän koulutettuja, vanhuksia ja maalaisia kohtaan, ja haluavat korostaa omaa erinomaisuuttaan ja yhteiskunnassa yleisesti vallitsevien poliittisesti korrektien normien omaksumistaan vastustamalla näiden "tyhmien", "sivistymättömien" ihmisten mielipiteitä.

Tämä psykologinen ilmiö esiintyi mm. 1970-luvulla Suomessa siinä muodossa, että itseään eliittinä pitävä kulttuuriväki kannatti yleisesti taistolaisuutta eli Neuvostoliittoa ja paheksui taantumuksellisina juntteina kaikkia, jotka suhtautuivat Neuvostoliittoon edes jossain määrin kriittisesti. Sama ilmiö näkyy nykyajan Suomessa siten, että omahyväisyyteensä pakahtuvat, fiksuina itseään pitävät ihmiset kokevat fanaattista ksenofobista vihaa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka eivät valtavasti ihaile esim. homoseksuaalisuutta, sadomasokismia, huumeidenkäyttöä, islamia jne. Tällaisia "ahdasmielisiä", "vanhanaikaisia", "suvaitsemattomia" ihmisiä vihataan sivistyneenä itseään pitävien punavihreiden pseudointellektuellien keskuudessa samanlaisella vimmalla kuin taistolaiset vihasivat niitä, joiden mielestä Neuvostoliiton järjestelmässä ehkä saattaisi olla jotain epäkohtia.