Imbesillit kirjoittavat facebookissa skeidaa, jotkut kirjoittavat asiaa

Osku Raunio facebookissa:

Moraali on ihmiselämää edistävä tuntemus, kuten vaikka jano, nälkä tai vilu. Kun jano houkuttelee ihmisen juomaan nestettä nestehukkaa välttääkseen, niin moraali houkuttelee ihmisen tulemaan toimeen muiden ihmisten kanssa. Moraali on ihmisen geneettinen ominaisuus, mutta sen käytännön sovellutukseen tarvitaan loogista päättelyä, kuten sopivan vesilähteen löytämiseenkin. Se on siis subjektiivinen tuntemus, kuten mikä tahansa muukin vastaava.

Ihminen on laumaeläimenä siis riippuvainen moraalistaan, koska ilman sitä, ei tämä pystyisi hyödyntämään lauman tarjoamaa hyötyä. Jokainen laumaeläin omaa tällaisen saman tuntemuksen. Ihmisen yhteistyö muiden ihmisten kanssa alkaa perheestä, jossa jo biologisesta syistä ihminen tekee yhteistyötä geneettisen informaation yhdistämisessä, ja myöhemmin lapsista huolehtimalla. Lähemmän yhteisön ja suuremman yhteiskunnan kanssa ihminen tekee muuta työnjakoon ja vastaavaan liittyvää työtä. Ihminen pystyy tekemään yhteistyötä myös täysin toisen yhteiskunnan jäsenten kanssa, esimerkiksi käymällä kauppaa näiden kanssa.

Ihminen on riippuvainen fyysisen maailman rajallisista fyysisistä varoista, kuten omasta kehostaan. Koska ihminen on riippuvainen omasta kehostaan, niin on monesti järkevää yhteistyön kannalta, ettei toista ihmistä esimerkiksi tapeta ja syödä, vaikka tästä saataisiinkin paljon proteiinia. Kuvotus toisten ihmisten tappamista ja syömistä kohtaan ovatkin karsiutuneet monille ihmisille luontaiseksi ominaisuudeksi, kuten pilaantuneen ravinnonkin syöminen on kuvottavaa. Tietenkin jos nälkä on tarpeeksi suuri vaikka haaksirikkotilanteessa, niin tämän kuvotuksen yli voi päästä.

Koska ihminen pystyy järkeään käyttämällä tulevien tapahtumien suunnitteluun, ei hänen tarvitse elää syöden pelkästään sitä, mitä eteen sattuu, vaan hän pystyy itse valmistamaan työkaluja, viljelemään maata ja keräämään varastoja. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jos ihminen ei pysty luottamaan siihen, että nämä työkalut, varastot ja viljelykset myös olisivat hänen käytössään tulevaisuudessa suunnitelman mukaan. On siis järkevää, että vaikka ihminen löytää jonkun toisen keräämää ruokaa, niin ei syö niitä nälkäänsä, koska silloin ruoan kerääjä on tehnyt itsensä kannalta turhaa työtä. jotta pidempikestoinen suunnittelu olisi mahdollista, on siis järkevää, että keskeneräisillä tuotteilla on määritelty omistusoikeus sille, joka nämä tuotteet on tuottanut. Kun nämä oikeudet ovat yleisesti kunnioitettuja, niin kaikki pystyvät aloittamaan pidempikestoisia hankkeita.

Fyysisen koskemattomuuden ja omistusoikeuksien kunnioittaminen ovat siis yhteistyön muotoja, jotka mahdollistavat rajallisten fyysisten resurssien paremman hyödyntämisen.

Jonkin tuotteen tuottaminen voi myös olla tehokkaampaa, jos sitä on tekemässä useampi henkilö yhtäaikaa, tai nämä tekevät tuotteen eri osia tai vaiheita. Tällöin on tehtävä myös tapauskohtaisia sopimuksia siitä, miten työ ja sen tulokset jaetaan.

Jotta näitä yhteistyön sääntöjä noudatettaisiin, niin luontaisen moraalin lisäksi ihmiset joutuvat järjellään päättämään menettelystä. Kun joku ei noudata yhteistyön sääntöjä, niin muut ihmiset eivät luonnollisesti halua tehdä tämän kanssa yhteistyötä, koska eivät voi luottaa lopputuloksen onnistumiseen. Tällaista ihmistä pidetään moraalittomana ja tätä sanotaan varkaaksi, murhaajaksi, valehtelijaksi, öykkäriksi, raiskaajaksi tai rikolliseksi.

Sen lisäksi, että rikkomalla yhteistyön sopimuksia ihminen menettää mahdollisuutensa osallistua yhteistyöhön, voivat muut koittaa estää omiksi katsomiensa resurssien luvattoman käytön lukoilla, tai käyttämällä fyysistä voimaa tämän omaisuuden puolustamiseen ja jälkikäteen käyttäjän etsimiseen ja rankaisemiseen. Mikäli ihminen katsoo, että rikkomalla sääntöjä haitat omalle omatunnolle, maineelle ja fyysiselle hyvinvoinnille ovat suuremmat, kuin rikoksesta saadut hyödyt, jättää tämä rikoksen tekemättä.

Rikollinen voi tietenkin koittaa tehdä rikoksensa salaa, syyttää niistä muita tai valehtelemalla saada itselleen muiden omaisuutta.

Varsinkin herkkäuskoisia ja taikauskoon taipuvaisia ihmisiä voidaan valheilla huijata. Joku voi sanoa vaikka olevansa sukua auringolle, ja vaativan itselleen muiden kasvattamaa viljaa, koska muuten ei aamulla nosta aurinkoa taivaalle, ja ihmiset kuolisivat nälkään ja kylmyyteen. Jos tämä onnistuu, on se paljon tehokkaampaa, kuin uhkailla näitä pelkästään tappamisella, koska ihmiset eivät pidä itsensä tappamista moraalisena. Auringonvalon tarjoamista pidetään moraalisena ja reiluna kauppana, kunnes paljastuu väitteen olevan valheellista. Nykysinkin monet luulevat viljan kasvavan vain viljelijöille uhrattavien maataloustukien voimalla, ja ne jotka eivät tähän usko, pakotetaan väkivallan uhalla maksamaan. Kaikkien ihmisten orjuuttaminen pelkällä väkivallalla on hankalaa, niin silloin kannattaa käyttää myös valehtelua apuna, jolloin orjat ovat myös tuottavampia, koska luulevat orjuuttaan etuoikeudeksi palvella jumalaksi kuvittelemaansa valehtelijaa.

 

 

 

Jotkut kirjoittavat facebookissa tällaisia juttuja ja jotkut, kuten kansanedustaja Lasse Männistö (kok) kirjoittavat sellaisia juttuja, että katsokaa, mitä viiniä mä tänään ostin kaupasta.

 

 

 

 

 

 

Mihin perustuu väite, että lukihäiriö ei olisi merkki matalasta älykkyystasosta?

Wikipedia:

Lukemisen erityisvaikeus (yhdessä kirjoittamisen erityisvaikeuden kanssa: lukivaikeus, lukihäiriö) eli dysleksia on todennäköisesti neurologinen tai neurobiologinen häiriö. Oireina voi olla esimerkiksi lukemisessa hitaus tai vaikeus sekä samankaltaisten äänteiden oikeinkuulemisen vaikeus, ja lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeudessa myös kirjoittamisessa kirjainten tai niiden paikan sekoittuminen, kirjainten poisjäänti, ylimääräisten kirjainten lisääminen tai sanojen puuttuminen. Lukemisen erityisvaikeuden syynä olevia geenivirheitä on löydetty ainakin neljä ja sen vakavuutta kuvataan asteikolla yhdestä neljään. Lukihäiriö vaikeuttaa lukemista, kirjoittamista ja luetun ymmärtämistä.^[1]

ICD-10-tautiluokituksen mukaan lukemisen erityisvaikeus (dysleksia) on eräs psyykkisen kehityksen häiriöistä. Se on oppimiskyvyn vaikeuksista yleisin, ja se ei johdu peruskoulutuksen tasosta, sairauksista tai vammoista, ja se saattaa ilmetä koko elämän ajan.^[2] Muita oppikyvyn vaikeuksia ovat laskemiskyvyn erityisvaikeus (dyskalkulia) ja kirjoittamisen erityisvaikeus (dysgrafia), ja ne voivat esiintyä samanaikaisesti.^[3] Lukemisen erityisvaikeuden oireita ovat kirjallisen ilmaisun niukkuus, kankeus ja virheiden suuri määrä ja siihen liittyy aina vieraiden kielten oppimisvaikeus. Muita tähän sairauteen liittyviä oireita voivat olla mm. tilan, suuntien ja ajan hahmottamisvaikeudet, motoriset vaikeudet ja matemaattisen ajattelun vaikeudet.^[4] Lukemisen erityisvaikeutta ei luokitella kehitysvammaisuuteen kuuluvaksi.^[3] Sen taustalla oleva neurologinen poikkeama hermoston toiminnassa on pysyvä ja sitä ei voida korjata käyttäytymisen uudelleenopetuksella, mutta siitä aiheutuvia haittoja voidaan pyrkiä vähentämään oppimiskyvyn muiden osa-alueiden käytön tehostamisella.

Lukemisen erityisvaikeudessa henkilön (lapsi tai aikuinen) luetun ymmärtäminen tai lukemistarkkuus on henkilön ikään, älykkyyteen tai koulutukseen verrattuna selvästi odotettua huonompaa. Lukemisen vaikeus voi ilmetä mm. eri kirjaiten erottelussa toisistaan tai äänteiden (tai äänneyhdistelmien) yhdistämisessä kirjoitettuihin merkkeihin. Lukemisen erityisvaikeus esiintyy yleisemmin pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla.^[3] Oppimisen erityisvaikeuksien syy on keskushermoston näitä toimintoja säätelevien hermorakenteiden toiminnan poikkeaminen tavanomaisesta, ja joskus syynä voi olla neurologinen sairaus.^[3]

Lukemisen erityisvaikeuden perusta on se, että kokonaisen sanan merkitys ei hahmotu automaattisesti yhdellä silmäyksellä aivojen äänne- ja tavutietoisuuden sekä sanojen näkövasteen häiriön vuoksi. Lukivaikeus aiheuttaa sen, että kirjainmerkit muutetaan yksi kerrallaan äänteiksi ja koostetaan sanaksi, ja tämä vie aivokapasiteettia mm. sanan mieleenpainamiselta ja sen liittämiseltä muihin yhteyksiin.^[4] Kirjoittamisen erityisvaikeus voi ilmetä mm. huonona käsialana, kieliopillisina virheinä, tavutusvirheinä ja vaikeutena jäsentää kappaleita.^[3]

Lukemisen erityisvaikeuksia omaavaan henkilöön on aikaisemmin liitetty oletuksia laiskuudesta tai tavanomaista alhaisemmasta älykkyydestä, mutta nykyään on mahdollista, että oppimisen vaikeuksien syynä voidaan pitää jotain oppimisen erityisvaikeutta. Nykyisin oppimisen erityisvaikeus pyritään yleensä tunnistamaan varhaisessa iässä, jotta voidaan ottaa käyttöön sopivia keinoja oppimisvaikeuksien vaikutusten vähentämiseksi. Lukemisen erityisvaikeus on spesifinen eikä yleensä ilmene puheessa. Poikkeuksena lukemalla opitut asiat saattavat puhekielessä esiintyä totutusta poikkeavassa järjestyksessä. Lukemisen erityisvaikeus ei liity älykkyyden tai aistitoiminnassa (näköaisti, kuulo) oleviin puutteisiin tai opetuksen laatuun.

(lihavointi M. Ellilä)

Mihin perustuu tämä yleisesti esitetty väite, että lukihäiriö ei olisi merkki matalasta älykkyystasosta? Miten ihmisellä, joka esim. kirjoittaa yhdyssanat erikseen, voisi olla korkea ÄO?

Miten korkean ÄO:n omaava ihminen voisi olla tajuamatta esim. eroa ison ja pienen alkukirjaimen välillä? Miten suomea äidinkielenään puhuva ihminen voisi kirjoittaa esim. kielten ja kansallisuuksien nimet suomeksi isolla alkukirjaimella olematta vajaaälyinen? Miten on mahdollista, että normaalilla järjellä varustettu ihminen ei tajuaisi tällaisia yksinkertaisia oikeinkirjoitussääntöjä?

Mitä merkitystä on käsitteellä älykkyys, jos kyvyttömyyttä oppia yksinkertaisia asioita ei pidetä merkkinä matalasta älykkyystasosta?