Eräästä facebook-keskustelusta:
(tekstistä poistettu epäolennaisuuksia)
Marco de Wit
Tässä listaan konfliktien molempien puolten väitteitä vuorotellen ns. argumenttipareina. Ensin sionistien ja sitten palestiinalaisten:
1. Jumala on antanut Palestiinan juutalaisille.
Raamatussa lukee, että Jumala antoi juutalaisille alueen Välimereltä Eufratille eli Irakiin asti.
1. Jumala ei ole antanut Palestiinaa juutalaisille.
Raamatun siteeraamisessa on kyse uskonnollisesta perustelusta, jolle ei ole mitään todisteita. Raamatun väite ei yksin riitä.
Raamattuun ei vetoa yksikään tutkija eikä edes nykyinen Israelin valtio, vaan lähinnä vain haredien kaltaiset ultraortodoksit ja muut äärisionistit, joiden mielestä lähes koko Lähi-itä kuuluu juutalaisille.
2. Israel on antiikin Israelin perillinen.
Juutalaisella kansalla oli oikeus palata noin 2000 vuoden poissaolon jälkeen palestiinaan, koska roomalaiset heidät sieltä aikanaan karkoittivat ja tuhosivat heidän valtionsa.
2. Antiikin Israel ei anna mitään oikeuksia nykyiselle Israelille.
Israelin alkuperäinen valtio tuhoutui noin 2000 vuotta sitten, jolloin juutalaiskansa hajaantui kaikkialle maailmaan. Niin kaukaiset tapahtumat eivät voi antaa oikeuksia palestiinalaisten satoja vuosia asuttamaan ja viljelemään maahan.
"Antiikin Israelin perillinen"-argumenttia ei käytä Israel tai mikään muukaan kansainväliseen oikeuteen vetoava taho. Argumenttia käyttävät vain äärisionistit, jotka katsovat maan kuuluneen juutalaisille Mooseksen ajoista lähtien.
3. Palestiinalaisia ei ole olemassa.
Palestiinalaisuus on keksitty identiteetti eikä koskaan ole ollut olemassa palestiinalaisten kansaa tai valtiota, vaan lähinnä vain hajanaisia liikkuvia arabiheimoja, joilla ei ole ollut todellista oikeutta Palestiinaan.
3. Palestiinan asukkaat ovat olleet Palestiinassa satoja vuosia.
Yksilöiden oikeus maahansa ja yhteisöönsä ei riipu kulttuurisesta tai poliittisesta identiteetistä ja terminologiasta.
Palestiinassa satoja vuosia asuneilla arabeilla oli ensisijaisena identiteettinä uskonnolliset, sääty-, rodulliset ja dynastiset identiteetit ennen nationalistista identiteettiä. Näin oli myös kaikkialla muualla maailmassa, koska nationalismi kehittyi yleiseksi vasta 1800-luvun kuluessa.
Suomalaisillakaan ei ollut vahvaa kansallista identiteettiä ennen kuin se vähitellen kehittyi 1800-luvun aikana. Se, että suomalaisetkin näkivät 1800-luvulla itsensä pääosin kristittyinä oman säätynsä edustajina, ei kuitenkaan tarkoita, että esim. ruotsalaisilla, venäläisillä tai saamelaisilla olisi Venäjän imperiumin avustuksella ollut oikeus muutamassa vuosikymmenessä massamuuttaa Uusimaalle ja ottaa Helsinki pääkaupungikseen.
Äärisionistinen logiikka näyttää perustuvan ns. julistusperiaatteeseen. Toisaalta julistetaan, että Israel on antiikin Israelin perillinen ja Palestiina kuuluu juutalaisille. Toisaalta taas julistetaan, että palestiinalaisia ei ole olemassa eikä heitä siten voi miehittää.
Samalla periaatteella voisi julistaa, että suomalaiset ovat pyhä kansa, hakkapeliittojen jälkeläisille kuuluu Pyhän Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan alueet, koska saksalaisuus on keksitty identiteetti.
"Palestiinalaisia ei ole olemassa"-argumenttia ei käytä Israel eikä siihen tosissaan vetoa mikään muukaan taho paitsi jotkut siirtokuntien rakentamista puolustavat haredit ja muut äärisionistit.
4. 1880 Palestiina oli lähes tyhjä ihmisistä.
Palestiinassa ei ollut juuri ollenkaan pysyvää asutusta, kun juutalaiset aloittivat sinne massamuuton 1880-luvulla. Myönnetään, ettei siellä ollut juutalaisia, mutta korostetaan, ettei ollut palestiinalaisiakaan.
Kyseiseen väitteeseen on viitannut mm. [eräät siionistit]. Toisaalta heidänkin tarjoamansa lähteet kuitenkin myöntävät, että Palestiinassa oli ennen juutalaisten massamaahanmuuttoa noin 300 000 ihmistä. (Joista juutalaisia noin 5%.)
Sionististen lähteiden ristiriita selittyy sillä, että ne väittävät kyseisen väestömäärän tarkoittavan, että maa oli käytännössä tyhjä eli, kuten heidän tarjoamassa lähteessä sanottiin: "practically empty". Painotus siis sanalla "käytännössä" eli "practically".
4. 1880 Palestiinassa oli paljon ihmisiä.
Noin 300 000-500 000 (arviot vaihtelevat) ihmistä on suuri määrä ihmisiä, joilla on oikeutensa. Suurin osa oli maanviljelijäperheitä, jotka olivat sukupolvien ajan viljelleet maataan.
Toiseksi, väestömäärä on suhteellisen suuri varsinkin Palestiinan kaltaisella pienellä alueella. Suomenkin väestöntiheys on hyvin alhainen Länsi-Euroopan maihin verrattuna. Vähentääkö se suomalaisten oikeutta omaan maahansa?
Kolmanneksi, 1880-luvulla kehitysmaissa ei vielä ollut ehtinyt kunnolla käynnistyä samanlainen väestön eksponentiaalinen kasvu kuin Euroopassa ja Amerikassa oli ollut jo pitkään. Suuremman väkiluvun omaavilla kansoilla ei kuitenkaan ole oikeutta pienemmän väkiluvun omaavien kansojen maihin.
Suomessa Palestiinan kokoisella Uusimaallakin oli 1880 noin 300 000 ihmistä. (Nykyään 1,5 milj.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maa oli "käytännössä tyhjä". Se ei myöskään tarkoita, että esim. juutalaiset sen enempää kuin venäläiset, saamelaiset tai ruotsalaiset olisivat Venäjän imperiumin tuella voineet massamuuttaa Uusimaalle vetoamalla suhteellisen alhaiseen väestöntiheyteen.
Nimimerkki [X] lisäsi sen sionistisen argumentin, että nykyisistä palestiinalaisista monet ovat muilta arabialueilta tulleita maahanmuuttajia. Implikaationa esitetään, ettei suurella osalla palestiinalaisista ole sen syvempiä juuria Palestiinassa kuin juutalaisillakaan.
Palestiinalaisten vasta-argumenttina on, ettei olekaan, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että alkuperäisväestöä oli ainakin noin 300 000 ja näiden jälkeläiset muodostavat palestiinalaisten ytimen.
Aivan samoin Suomen uusimaalaisistakin suuri osa on muualta tulleita suomalaisia, mutta ei se merkitse sitä, etteikö kantaväestö ollut suomalainen ja etteikö suuri osa muualta tulleista olisi täysin sulautunut uusimaalaisiin.
"Tyhjä maa"-argumenttia ei käytä historioitsijat tai edes Israel, vaan ainoastaan äärisionistit ja hekin vain puolittain.
5. Juutalaiset ostivat reilusti Palestiinan maita.
Rothschildien johdolla juutalaiset ostivat reiluilla kaupoilla Palestiinan maata turkkilaisilta ja heidän alaisuudessaan toimivilta maaherroilta ja suurmaanomistajilta.
5. Juutalaiset ostivat maata miehittäjiltä ja ryöstäjiltä.
1800-luvulla palestiinalaiset maanviljelijät olivat turkkilaisten siirtomaaherrojen miehityksen alla. Turkkilaiset nimenomaan pyrkivät pakko-otoilla, verotuksella ja muilla keinoin keskittämään maanomistuksen turkkilaisten maaherrojen ja heihin suotuisasti suhtautuneiden muissa arabimaissa asuneiden suurmaaomistajien käsiin.
Käytännössä suuri osa maasta varastettiin maanviljelijöiltä siirtomaaherroille ja muille suurmaanomistajille, joilta sitten juutalaiset ostivat maata. Kyseisten kauppojen vastustaminen ei siis ole "kommunismia", vaan perustuu siihen klassisen liberaaliin perusteeseen, ettei varkaalta ostettu omaisuus kuuluu ostajalle, vaan varkauden uhrille. Tätä korosti myös aiemmin annettu lähde Mises Instituutista.
Toiseksi, vaikka juutalaiset ostivatkin tällaista varastettua maata, niin silti he maan hinnan nopean nousun vuoksi saivat ostettua vain noin 10% maasta, kuten Mises Instituutin julkaisema lähde osoittaa. Myöskään israelilaiset lähteet eivät väitä, että juutalaiset olisivat ostaneet maata erityisen merkittäviä määriä.
Ostoargumenttia eivät käytä kuin enintään liberaaleina esiintyvät äärisionistit ja hekin vain puolittain.
6. Palestiinalaiset hylkäsivät suuren osan maistaan.
1948 sodassa yli puoli miljoonaa palestiinalaista pakeni naapurimaihin, koska odottivat Israelin häviävän sodassa ja kaikkien juutalaisten tulevan tapetuiksi. Näin kaikki pakolaiset olivat itse asiassa suunnittelemassa juutalaisten massamurhaa ja siten menettivät oikeuden palata mailleen ja koteihinsa.
6. Palestiinalaiset pakolaiset pelästyivät massamurhaa ja sotatoimia.
Palestiinalaisten massapako käynnistyi vasta Deir Yassinin massamurhan jälkeen. Sen olivat järjestäneet erittäin tehokkaiksi ja raaoiksi tunnetut Irgunin ja Lehin juutalaiset terroristijärjestöt, joita laajasti pelättiin sekä palestiinalaisten että myös brittien toimesta.
Vaikka Israelin virallisempi armeija Haganah tuomitsikin massamurhan, niin palestiinalaisilla oli hyvä syy pelätä Irgunin ja Lehin sekä muiden äärisionistien johtavan juutalaisten sotatoimia. (Irgunin ja Lehin vallasta kertoo myös se, että niiden johtajista Beginistä ja Sharonista tuli myöhemmin Israelin pääministereitä. Samoin tuli myös "ennaltaehkäiseviin kollektiivisiin rangaistuksiin" eli massamurhiin erikoistuneiden Israelin erikoisjoukkojen komentajasta Ariel Sharonista. Hänen ns. "kovan linjan" esimiehestään Moshe Dayanista tuli erittäin suosittu poliitikko ja puolustusministeri.)
Toiseksi, kaikissa sodissa on normaalia suuret pakolaismäärät. Kansainvälinen oikeus nimenomaan puolustaa siviilien oikeutta paeta sotatoimia ja palata sodan jälkeen koteihinsa. Tätä periaatetta on myös YK systemaattisesti puolustanut ja toistuvasti tuominnut Israelin tavan kohdella pakolaisiaan.
Kolmanneksi, ei ole mitään todisteita, että kaikki noin 750 000 palestiinalaista pakolaista naiset ja lapset mukaanlukien olisivat halunneet tappaa kaikki juutalaiset. Ylivoimaisesti suurin osa oli tavallisia siviilejä, jotka eivät olleet mitenkään vahingoittaneet juutalaisia.
"Maan hylkäys"- eli "massamurhan yritys"-argumenttia ei esitä edes Israel, vaan vetoaa ylimalkaisesti pakolaisten paluun synnyttämiin käytännön ongelmiin. Argumenttia käyttävät vain äärisionistit, jotka ovat vakuuttuneita, että kaikki palestiinalaiset ovat aina halunneet tappaa kaikki juutalaiset.
7. Palestiinalaiset luopuivat maistaan käytännössä vaihtokaupalla.
1949-73 yli puoli miljoonaa juutalaista joutui lähtemään arabimaista Israeliin. Juutalaisia pakolaisia syntyi siis lähes yhtä paljon kuin palestiinalaisia pakolaisia. Käytännössä kyse oli siis väestönvaihdosta.
7. Exodus ei anna oikeutta estää pakolaisia palaamasta koteihinsa.
Palestiinalaisten pakolaisongelma syntyi muutamassa kuukaudessa ja suoraan 1948-49 sodan seurauksena. Juutalaiset puolestaan muuttivat muslimimaista pääosin Israelin houkuttelemana 30 seuraavan vuoden aikana. Yhtä sotaa ja muutamaa kuukautta ja ei voi verrata lukuisiin sotiin ja kymmenien vuosien Exodukseen muslimimaista.
Toiseksi, Israel nimenomaan pyrki tekemään kaikkensa, että juutalaiset muuttaisivat Israeliin, jotta sen juutalaisenemmistöstä tulisi mahdollisimman suuri. Israelilla oli miljoonan maahanmuuttajan suunnitelma, jota se pyrki toteuttamaan suurilla kampanjoilla ja maahanmuuttajille annettavilla tukiaisilla.
Israel myös meni niin pitkälle, että järjesti arabimaissa false flag -pommi-iskuja. Näin tahallaan polarisoitiin tilannetta arabimaissa ja myös saatiin juutalaisia muuttamaan Israeliin. Käytettiin siis sekä porkkanaa että keppiä Exoduksen aikaansaamiseksi.
Kolmanneksi, suureksi osaksi Exodus liittyi dekolonialismiin, jossa arabimaat itsenäistyivät siirtomaaherrojen ikeestä. Esimerkiksi 1960-luvun Algeriassa juutalaiset olivat voimakkaasti tukeneet siirtomaaherra Ranskaa alkuperäisasukkaita vastaan. Itsenäistymisen jälkeen suuri osa juutalaisista poistui maasta yhdessä ranskalaisten kanssa.
Monissa muslimimaissa, kuten Libanonissa, Iranissa ja Indonesiassa ei alkuaikoina ollut suurta konfliktia, mutta silti monet juutalaiset muuttivat Israeliin lähinnä taloudellisista syistä.
Neljänneksi, dekolonialismi ja muslimimaiden itsenäistyminen ei liity mitenkään palestiinalaisiin. Vaikka muslimimaat olisivatkin joissain tapauksissa karkoittaneet juutalaisia Israeliin, niin tämä ei ole palestiinalaisten syy eikä heidän tarvitse maksaa siitä kodeillaan.
Vaihtokauppa-argumenttia ei käytä virallisesti edes Israel, koska se on selvästi kansainvälisen oikeuden vastainen. Argumenttia käyttävät lähinnä vain jotkut propagandistiset äärisionistiset organisaatiot ja nekin vain puolittain.
8. Palestiinalaisilla on jo oma maa eli Jordania.
Jordaniassa enemmistö väestöstä on palestiinalaisia pakolaisia. He ovat arabeja, kuten jordanialaiset eli käytännössä palestiinalaisilla on oma maa.
8. Jordania ei kuulu palestiinalaisille vaan jordanialaisille.
Palestiinalaisilla on jo oma maa, koska he ovat asuneet Palestiinassa satoja vuosia. Osa palestiinalaisista siirtyi Jordanian pakolaisleireille vain pakolaisina eikä siirtolaisina, koska he halusivat palata kotiinsa.
Toiseksi, jordanialaisilla ei ole mitään velvollisuutta antaa omaa maataan palestiinalaisille vain koska Israel ei päästä pakolaisia kotiin.
Jos juutalaiset tai venäläiset olisivat valloittaneet Suomen Uusimaan, niin he eivät olisi voineet sanoa Virossa asuville uusimaalaisille pakolaisille, että ottakaa haltuunne toinen suomalais-ugrilainen valtio eli Viro.
Jordania-argumenttia ei käytä edes Israel, koska se on kaikkien kansainvälisten sopimusten ja oikeuden vastainen. Argumenttia käyttävät lähinnä vain haredien kaltaiset ultraortodoksit, jotka haluavat rakentaa yhä enemmän siirtokuntia Palestiinalaisten alueille.
