Oikea ongelma (alkoholismi), väärä ratkaisu (alkoholivero)

Nina Mikkonen:

Lomalla liian moni aikuinen on relannut, kas raskaat työt ovat vaatineet raskaat huvit. Viisveisaten lapsista. Liian monella putki on jäänyt päälle eikä työhön paluu suju ongelmitta. Monessa tapauksessa alkoholin kyytipoikina monenmoiset mömmöt ovat myös päänsekoituksessa mukana.

Liian moni ajattelee, että mitä se muille kuuluu miten kukin lomailee. Ehkei se aina kuulu, mutta näkyy kyllä tilastoissa, tuntuu kukkarossa ja seuraavan sukupolven mielenterveydessä.

Helsingin Sanomissa (28.7.09) oli asiasta suoraa tekstiä: joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa vanhempien liiallinen alkoholinkäyttö on aiheuttanut lapselle ongelmia tai haittaa.

Ylen uutisissa kerrottiin äsken, kuinka selviämisasemille ja klinikoille riittää nyt lomakauden päätyttyä asiakkaita jonoksi asti.

Voi vain kuvitella, mitä kaikkea lapset ovat joutuneet tämänkin kesän aikana alkoholia kuluttavissa perheissä näkemään ja kokemaan. Kesä on saattanut kulua viinalla läträämistä katsoen ja pelkoa, huolta sekä murhetta tuntien. Pää on painettu tyynylle pelko kainalossa ja sen kanssa on noustu aamulla ylös. Alkaako juominen heti aamusta ja keitä liittyy seuraan? Milloin alkaa tappelu ja pystyykö sitä puolustamaan vanhempiaan? Jos tuhoaa pullot, hakevatko he lisää? Välittävätkö naapurit ja kuulevatko he hädän? Selviävätkö vanhemmat töihin? Aiheellisia pelkoja riittää.

Päihdeongelmista ollaan ympäristössä hyvin perillä vaikkei sitä virallisesti myönnetäkään. Menee muuten mukavan ihmisen maine. Naapurusto, koulut, kunnat ja työpaikat osallistuvat ainakin lain hengen rikkomiseen, jos päihdeongelmaisten perheiden menoa katsotaan läpi sormien.

Pahinta on, että sikiöllä ei ole ihmisoikeuksia. Tupakkaa ja päihteitä käyttäviä odottavia äitejä ja pienten lasten vanhempia ei viitsitä saattaa vastuuseen. Teettää työtä ja saattavat päättäjänkin äänet seuraavissa vaaleissa vähentyä. Lapsille alkoholista aiheutuvien haittojen vähennys on kirjattu hallitusohjelmaankin, käytännön toteutus vain puuttuu.

Tähän asti olen täysin samaa mieltä Nina Mikkosen kanssa. Tosin suhtaudun skeptisesti siihen, että alkoholista lapsille aiheutuvien haittojen vähentäminen julistetaan poliittiseksi tavoitteeksi. Eihän kukaan kannata sosiaalisten ja terveydellisten haittojen aiheuttamista lapsille, joten näiden haittojen vähentämisen kirjaaminen hallitusohjelmaan on melkein yhtä tyhjän kanssa. Yhtä hyvin voitaisiin kirjata hallitusohjelmaan tavoitteeksi vaikkapa parisuhdeväkivallan vähentäminen. Eihän kukaan rehellinen ihminen kannata parisuhdeväkivaltaa, mutta ei sitä voi poliittisilla julistuksilla juurikaan vähentää.

Nina Mikkonen:

Jokaisella lapsellakin on oikeus virkeään ja iloiseen mieleen loman jälkeen. Niinpä ehdotan, että viina- ja virvoitusjuoma-, viihde- ja makeisteollisuus antaisi VAPAAEHTOISESTI kauniin kesän tuomista myyntituotoistaan prosentin päihdeongelmaisten perheiden ja lasten auttamiseksi. Alkoholi- ja tupakkaveron voi huoletta tuplata. Kukaties siten välittämisen henki yhteiskunnassa vahvistuu ihan käytännössä ns. hyvinvointi-Suomessa.

Viimeksimainitusta poliittisesta tavoitteesta eli alkoholi- ja tupakkaveron kaksinkertaistamisesta olen tietysti täysin eri mieltä Nina Mikkosen kanssa.

Ensinnäkin on lähtökohtaisesti väärin rangaista kollektiivisesti kaikkia alkoholinkäyttäjiä muutamien ongelmakäyttäjien törkeästä käytöksestä, kuten sikiövaurioiden aiheuttamisesta.

Eihän esimerkiksi rattijuoppoudestakaan anneta sakkoja tai vankeutta kaikille autoilijoille tai kaikille alkoholinjuojille, vaan nimenomaan pelkästään rattijuopoille.

Alkoholinkäytöstä rankaiseminen verotuksella muutamien ongelmakäyttäjien väkivaltaisen käyttäytymisen, päihteidenkäytön aiheuttamien sikiövaurioiden tai lastenkasvatuksen ja huoltajuusvelvollisuuksien laiminlyönnin takia on aivan sama asia kuin auton hallussapidosta tai autolla ajamisesta rankaiseminen muutamien rattijuoppojen takia.

Kollektiiviset rangaistukset ovat väärin. Ne ovat ensinnäkin moraalisesti väärin, koska ne rankaisevat syyttömiä. Toiseksi ne ovat myös pragmaattisesti väärin, koska ne eivät ehkäise ongelmakäyttäytymistä. Vastuun kollektivisointi eli vastuun siirtäminen syylliseltä yksilöltä koko väestölle tai muulle laajalle ihmisryhmälle johtaa vastuuttoman, rikollisen käyttäytymisen lisääntymiseen. Lopputulos on siis täsmälleen päinvastainen kuin se mitä on tavoiteltu: kielteinen ilmiö, jota on haluttu vähentää, lisääntyy.

Toiseksi alkoholi- ja tupakkaveron korottaminen johtaisi väistämättä alkoholin ja tupakan salakuljetuksen lisääntymiseen, alkoholin kotituotannon lisääntymiseen (kilju, kotiviini, pontikankeitto), korvikealkoholien käyttöön (Lasol, Masinol jne.) ja pimeän viinan epäpuhtauksien aiheuttamiin terveyshaittojen lisääntymiseen (esim. venäläinen Suomeen salakuljetettu piraattiviina voi sisältää esim. formaldehydia, joka aiheuttaa elinikäisen keskushermostovaurioita) sekä joidenkin alkoholinkäyttäjien ja tupakoitsijoiden siirtymiseen muihin päihteisiin (kannabis, amfetamiini, lääkkeiden väärinkäyttö jne.) näiden substituuttipäihteiden suhteellisen hinnan halventuessa alkoholi- ja tupakkaverotuksen korotuksen aiheuttaman alkoholin ja tupakan hinnannousun myötä.

Nämä ovat haittoja, joita Nina Mikkonen ei ole ottanut huomioon esittäessään alkoholi- ja tupakkaverotuksen kaksinkertaistamista perin kevyesti, ns. lonkalta, mutu-mielipiteenä.

Sanoin tämän blogin esittelytekstissä näin:

Järkevässä, terveessä yhteiskuntajärjestelmässä valtio sekaantuu asioihin mahdollisimman vähän.

Valtio on kuin ravintolan portsari, joka ei häiritse normaaleja asiakkaita. Mikäli ongelmia ilmenee, portsarin on yritettävä hoitaa ne puhumalla. Häiriköivän asiakkaan laittaminen käsirautoihin on vasta äärimmäinen hätäkeino.

Vastaavasti valtiovaltaan on turvauduttava vain äärimmäisessä hädässä. Tällöinkin on mietittävä, onko valtion toimenpiteistä varmasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Yleensä ei ole.

Hippokrateen lääkärinvalan ensimmäinen kohta tunnetaan latinaksi muodossa primum est non nocere eli tärkeintä on olla aiheuttamatta haittaa. Tämä kelpaa myös yhteiskunnallisen päätöksenteon ohjenuoraksi. Ensisijaisen tärkeää on olla aiheuttamatta ihmisille haittaa valtiovallan toimenpiteillä.

Kieltolaki on varoittava esimerkki utopistisesta, naiiviin kaikkivoipuusharhaan perustuvasta valtiovallan toimenpiteestä, joka taustalla olleesta näennäisen hyvästä aikomuksesta (alkoholismin aiheuttamien terveyshaittojen ja sosiaalisten ongelmien eliminointi) huolimatta aiheutti kohtuuttoman suuria yhteiskunnallisia haittoja.

Nina Mikkosen mielipide alkoholiverotuksesta on vastaava malliesimerkki liian sokeasta luottamuksesta valtiovaltaan ongelmienratkaisijana, kyvyttömyydestä nähdä valtiovallan interventioiden aiheuttamia haittoja.

Suosittelen Nina Mikkoselle mietittäväksi em. periaatetta primum est non nocere eli tärkeintä on olla aiheuttamatta haittaa.

Valtion kykyyn ratkaista ongelmia pitää suhtautua äärimmäisen skeptisesti.

Valtiovallan interventioihin on suhtauduttava lähtökohtaisen epäluuloisesti.

Aina on pelättävä, että valtion sekaantumisesta asioihin on enemmän hyötyä kuin haittaa. Kansalaisten alkoholinkäytön ja tupakanpolton holhoaminen kovalla verotuksella ei ole poikkeus tästä.