Pääsiäisen merkitys

Pääsiäinen on vanha hyvä pakanallinen germaaninen kevätjuhla, jolla ei ole mitään tekemistä semiittisten satuhahmojen kanssa.

Etymologiaa:

Suomen kielen sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana (alun perin päsieinen) ja tarkoittaa paastosta ”pääsemistä”, eli pääsiäistä edeltävän neljänkymmenen päivän paaston päättymistä. Monissa kielissä pääsiäisen sana on johdettu juhlan hepreankielisestä nimestä Pesah, esimerkiksi armeniaksi ja venäjäksi pasha, kreikaksi paskha ja ruotsiksi påsk.

Latinaksi pääsiäinen on paschalis, joka on johdos hepreankielisestä nimestä ”pesah” tai ”pasach”. Katolisena aikana Suomessa juhlasta käytettiin latinalaisperäistä nimeä.

Englannin kielen kristillistä pääsiäistä tarkoittava Easter ja saksan vastaava sana Ostern ovat pakanallista alkuperää. Juutalaisesta pääsiäisestä käytetään englannin kielessä sanaa Passover.

Easter-nimen alkuperä on keskienglannin kielen estre – vanhan englannin kielen eastre – ja edelleen vanhan saksan kielen ostarun (monikko) ja skandinaavinen ostra. Bede Venerabiliksen mukaan (700-luvulla) Eastre eli Eostre eli Ostara oli vanha anglosaksinen kevään ja aamunnousun jumalatar, ja Beden mukaan hän antoi nimensä myös tälle hänen kunniakseen vietetylle juhlalle. Vanhassa englanninkielessä se tarkoittaa myös itää, samoin nykyenglannissa kytkentä on näkyvä.^[2] Myös suomen kielen sana ”itä” saattaa liittyä itämiseen, kevääseen ja luonnon heräämiseen. Kaukaisissa sukukielissä itää tarkoittaa juuri auringon nousua.^[3]

Easter-sanan pakanallisista juurista johtuen muun muassa ortodoksit Yhdysvalloissa käyttävät kristilliselle juhlalle sen kreikan- tai venäjänkielistä nimitystä.

Kristillinen pääsiäinen siis perustuu juutalaisiin satuihin Jeesuksesta, jotka sadut kytkeytyvät vanhempiin satuihin Jahven tekemästä massamurhasta Egyptissä.

Jeesuksen ylösnousemus on Uudessa Testamentissa sijoitettu pääsiäiseen, koska pääsiäinen on Vanhassa Testamentissa määritelty juutalaisten suurimmaksi juhlaksi.

Kristityt siis tietämättään viettävät egyptiläisten lasten teurastuksen vuosipäivää:

Pesah tai pesach (hepreaksi ‏פסח‎, pesaḥ) on juutalainen juhla, josta kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa. Silloin muistellaan exodusta, israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta. Pesahin vietto alkaa nisan-kuun neljännentoista päivän iltana.

Nimi pesah tulee hepreankielisestä sanasta, joka merkitsee "kulkea ohi". Se viittaa viimeiseen vitsaukseen, jolla Jumala koetteli egyptiläisiä, koska he eivät suostuneet päästämään israelilaisia vapaiksi. Tooran kertomuksen Jumala surmasi egyptiläiset esikoispojat ja myös eläinten esikoiset. Israelilaisten hän oli käskenyt uhrata karitsan ja sivellä ovenpielensä sen verellä. Jos ovi oli sivelty verellä, säästyivät esikoiset hengissä.

Tällä verisellä heprealaisella tarinalla ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen pääsiäisen kanssa.

Vanha hyvä pakanallinen germaaninen pääsiäinen on iloinen kevätjuhla, jolloin riemuitaan elämästä, auringosta, lämmöstä, rakkaudesta, seksistä ja hedelmällisyydestä.