Räsänen on väärässä. Homoseksuaalisuus ei ole kehityshäiriö, vaan synnynnäinen vamma. Homoseksuaalisuus on samanlainen synnynnäinen neurologinen poikkeavuus kuin esim. ADHD, epilepsia tai autismi.
Homoseksuaalisuuden luuleminen lapsuudessa tai nuoruudessa tapahtuneiden psyykkisen kehityksen häiriöiden aiheuttamaksi traumaattiseksi reaktioksi on samanlainen virhearvio kuin esim. epilepsian, autismin tai ADHD:n luuleminen huonosta kasvatuksesta johtuvaksi.
Synnynnäinen neurologinen vamma ei riipu kasvatuksesta tai muista lapsuudenaikaisista elämänkokemuksista.
Ilta-Sanomat:
Psykologi tyrmää Räsäsen väitteet kiusaamisen aiheuttamasta homoudesta
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) nuorisopsykologi tyrmää kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd) väitteet, että koulukiusaaminen voisi aiheuttaa homoseksuaalisuutta.
Räsänen esitti näkemyksensä tiistaiaamuna MTV3:n haastattelussa.
Räsänen selitti kommentillaan aiempia kirjoituksiaan uskonnollisen ääriliikkeen julkaisemassa pamfletissa, jonka sisällöstä IS kertoi tiistaina. Räsänen kirjoitti pamfletissa, että homoseksuaalisuus on "psyykkinen häiriö".
- On paljon ihmisiä, jotka kokevat, että esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö tai koulukiusaaminen voivat vaikuttaa kehitykseen näin. Nyt en enää muista, mitä tutkimuksia minulla oli käsissäni, kun tekstin kirjoitin, Räsänen totesi ohjelmassa.
Husin nuorisopsykologi suhtautuu Räsäsen näkemykseen huvittuneesti.
- Ei sellaista ainakaan ole nuorisopsykologiassa tullut esiin. Aika kaukainen ajatus, hän toteaa.
Psykologi haluaa kommentoida asiaa nimettömänä.
Hänen mukaansa syy-seuraussuhteet saattavat mennä toisin päin.
- Homoseksuaalisilla pojilla voi olla esimerkiksi feminiinisiä piirteitä, ja heitä saatetaan kiusata sen takia.
Juuri näin. Homoseksuaalisuus on synnynnäinen neurologinen poikkeavuus, joka saa ihmisen käyttäytymään sukupuolelleen epätyypillisellä, epänormaalilla tavalla. Tämä poikkeava käyttäytyminen johtaa lapsuudessa ja nuoruudessa helposti sosiaaliseen eristyneisyyteen ja koulukiusaamiseen, koska lasten ja murrosikäisten on hankala sietää erilaisuutta.
Käytännössä kaikki homot ja lesbot kertovat aikuisena kokeneensa itsensä jo lapsina jollain tavalla poikkeaviksi, siis jo ennen seksuaalisen identiteetin selkiytymistä. Homot ja lesbot kokevat yleensä saaneensa murrosiässä selvinneestä seksuaalisesta suuntautumisestaan eräänlaisen selityksen jo aiemmin kokemalleen erilaisuudelle.
Räsänen siis sekoittaa korrelaation ja kausaliteetin. Homoja kiusataan lapsena ja nuorena enemmän kuin muita. He eivät kuitenkaan ole homoja siksi, että heitä on kiusattu. Heitä on kiusattu siksi, että homoina he ovat olleet erilaisia kuin muut. Homoseksuaalisuus ei siis ole kiusaamisen seuraus, vaan synnynnäisen homoseksuaalisuuden ilmeneminen epätavallisena käyttäytymisenä on kiusaamisen syy.
Koulukiusaamista ei tietenkään pidä hyväksyä, vaikka se johtuisi lapsen/nuoren homoseksuaalisuudesta tms. poikkeavuudesta. On kuitenkin elämän realiteetti, että koulukiusaamista esiintyy jossain määrin. Sitä voidaan pyrkiä ehkäisemään, mutta kokonaan sitä ei saada koskaan kitkettyä pois. Eihän rikollisuuttakaan voida koskaan hävittää kokonaan. Olisi täysin utopistista kuvitella, että mitään kiusaamista tai rikoksia ei koskaan tapahtuisi. Tämä ei ole syy hyväksyä kiusaamista tai muuta häiriökäyttäytymistä tai rikollisuutta, mutta tällaisten ongelmien olemassaolo on otettava huomioon.
Ajankohtaisen kakkosen suurta huomiota herättäneessä homokeskusteluohjelmassa sanottiin, että homoilla on nelinkertaisesti suurempi itsemurhariski kuin heteroilla. Tätä käytettiin keskustelussa osoituksena siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa yleinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on yhä hyvin vihamielinen. Mielestäni tämä on virheellistä päättelyä.
Homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan suomalaisessa yhteiskunnassa nykyään mielestäni erittäin suvaitsevasti. Homojen suuri itsemurhariski ei johdu siitä, että yhteiskunnassa yleisesti jotenkin vastustettaisiin homoseksuaalisuutta. Syynä lienee pikemminkin homojen synnynnäisestä erilaisuudesta johtuvan epätavallisen käyttäytymisen aiheuttama koulu- ja työpaikkakiusaaminen ja sosiaalinen eristäminen.
Tämä koskee niitäkin homoja ja lesboja, joiden suuntautuminen ei lainkaan ole ko. kiusaajien tiedossa. Homoja ei kiusata siksi, että he ovat homoja; heitä kiusataan siksi, että he käyttäytyvät epätavallisesti.
Homojen ja lesbojen yleisesti kokema erilaisuuden ja ulkopuolisuuden tunne ei sitä paitsi välttämättä johdu edes suoranaisesta kiusaamisesta. Se voi johtua yksinkertaisesti siitä, että he vain itse kokevat itsensä ratkaisevasti erilaisiksi. Näin on jo lapsuudessa, jolloin tuleva seksuaalinen suuntautuminen ei ole vielä lapselle itselleen selvä. Homoseksuaalisen suuntautumisen aiheuttava neurologinen poikkeavuus aiheuttaa jo lapsuudessa, seksuaalisuuden latenssivaiheen aikana, tunteen perustavanlaatuisesta psyykkisestä erilaisuudesta. Vaikka tämä erilaisuus ei johtaisi kiusatuksi tulemiseen, homo/lesbo voi
itse eristää itsensä kaveripiiristään oman erilaisuutensa vuoksi.
Homot ja lesbot eivät ole ns. samalla aaltopituudella kuin neurologisesti normaalit heteroseksuaaliset ihmiset. He eivät ole kiinnostuneita samoista asioista, he eivät keskustele samalla tavalla, he eivät ajattele samalla tavalla, heillä on erilainen huumorintaju, heillä on erilainen tyylitaju jne. Tämä erilaisuus johtaa siihen, että
homot ja lesbot eivät välttämättä halua kaveerata tavallisten ihmisten kanssa. Tämä sosiaalisten kontaktien vähäisyys ja erakoituminen, eristäytyminen, syrjäytyminen johtavat helposti mielenterveysongelmiin, jotka näkyvät homojen itsemurhatilastoissa.
On myös täysin mahdollista, että homoseksuaalisuus itsessään liittyy muihin mielenterveysongelmiin. Homoseksuaalisuus johtuu neurologisesti epänormaaleista aivoista ja mahdollisesti sikiövaiheen hormonihäiriöistä. Tällaiset poikkeavuudet voivat aiheuttaa muitakin mielenterveysongelmia kuin pelkän homoseksuaalisuuden.
Tässä vaiheessa moni varmasti sanoo, että homoseksuaalisuus itsessään ei ole mielenterveysongelma. Tämä on kuitenkin silkkaa semantiikkaa. Ihminen on nisäkäslaji, joka lisääntyy suvullisesti eli heteroseksuaalisen parittelun kautta. Henkilö, joka ei ole sukukypsässä iässä halukas parittelemaan kenenkään vastakkaista sukupuolta edustavan sukukypsässä iässä olevan yksilön kanssa, on kyvytön tai haluton lajityypilliseen käytökseen. Yleensä kaikki lajityypillisestä käytöksestä poikkeavat ominaisuudet luokitellaan sairauksiksi tai vammoiksi. Jos esimerkiksi kissa tai koira ei halua syödä lihaa, se ei ole terve. Vastaavasti, jos suvullisesti lisääntyvän eläinlajin sukukypsä yksilö ei halua koskaan paritella vastakkaista sukupuolta edustavan sukukypsässä iässä olevan yksilön kanssa, kyseessä on sairas, poikkeava, lajityypilliseen käytökseen kykenemätön yksilö.
Ei ole mitään perustetta, miksi homoseksuaalisuutta ei olisi pidettävä sairautena tai vammana. Jos homoseksuaalisuutta pidetään normaalina, ei ole mitään perustetta olla pitämättä normaalina esim. pedofiliaa, sadomasokismia, nekrofiliaa, zoofiliaa tai koprofiliaa. Mikä looginen peruste erottaa homoseksuaalisuuden näistä muista? Ne kaikki ovat tavallisesta seksuaalisuudesta poikkeavia seksuaalisia suuntautumisia.
Joku voisi tietysti sanoa, että kahden aikuisen ihmisen välinen vapaaehtoinen homoseksuaalinen suhde on haitaton, pedofilia ei ole. Kuitenkin myös kahden aikuisen ihmisen välinen vapaaehtoinen sadomasokismi, esim. kahlehtiminen ja piiskaaminen, on haitatonta ja täysin laillista. Silti sadomasokismia pidetään
perversiona eli parafiliana.Homoseksuaalisuus ei ole seksuaalisuuden muotona sen normaalimpi kuin sadomasokismi, itse asiassa mielestäni jopa vähemmän normaali. Homoseksuaalisuus on samanlainen synnynnäinen neurologinen poikkeavuus kuin esim. ADHD, epilepsia tai autismi. Ei ole mitään syytä olla pitämättä homoseksuaalisuutta sairautena, jos ADHD, epilepsia ja autismi ovat sairauksia.
Se on sitten pelkkää semantiikkaa, että halutaanko synnynnäisistä neurologisista vammoista käyttää sanaa sairaus. Yleisesti kuitenkin esim. ADHD:tä kutsutaan sairaudeksi, vaikka se on synnynnäinen aivovamma. Homoseksuaalisuus voi vaikuttaa ihmisen elämään suunnilleen yhtä paljon kuin ADHD, joten miksi homoseksuaalisuutta ei olisi pidettävä neurologisena sairautena?
Jotkut autistit, erityisesti Asperger-syndroomaiset, ovat yrittäneet viime aikoina määritellä itsensä normaaleiksi ja terveiksi. Miten tämä eroaa siitä, että jotkut homot ja homomyönteiset tahot haluavat määritellä homoseksuaalisuuden normaaliksi?
Mitä merkitystä on sanalla normaali, jos kuka tahansa invalidi voi sanoa olevansa terve ja normaali?
Homoseksuaalisuuden määritteleminen normaaliksi on samanlaista semantiikkaa kuin se, että kuuroja ei saa sanoa kuulovammaisiksi tai down-syndroomaisia kehitysvammaisiksi.
Normaalille on tietyt rajat. On olemassa tiettyjä lajityypillisiä normaaleja, terveitä ominaisuuksia. Ne, jotka poikkeavat lajityypillisistä normaaleista ominaisuuksista, ovat epänormaaleja.
Homojen itsensäkin pitäisi tajuta olevansa yksilöitä, jotka ovat syntyneet poikkeaviksi. Heidän ei pitäisi yrittää väkisin inttää olevansa normaaleja eikä heidän pitäisi vaatia normaaleja ihmisiä sopeutumaan heidän poikkeavuuksiinsa.
Lapsia ei pitäisi antaa homojen ja lesbojen kasvatettavaksi, koska lapsella pitää olla isä ja äiti. Kaksi homoa tai kaksi lesboa eivät ole isä ja äiti.
Homot ja lesbot itse ovat lapsena kasvaneet perheissä, joissa heillä on ollut isä ja äiti. He eivät itsekään varmaan olisi halunneet olla kahden lesbon tai kahden homon kasvatettavana.
Pyrkimykset homoseksuaalisuuden keinotekoiseen normalisointiin ja homoseksuaalisuuden hehkuttamiseen joka paikassa jonain ihanana asiana eivät ole hyväksi edes homoille ja lesboille itselleen. Eiväthän esimerkiksi kuurot yleensä pyri siihen, että joka paikassa kehuttaisiin kuuroutta ihanana asiana. Täysjärkiset kuurot eivät halua, että kuuroutta pidetäisiin normaalina. Eihän kuulovammoja edes tarvitsisi parantaa kuulolaitteilla tai implanteilla, jos kuulovammaisuus ei olisi ongelma. Lähes kaikki kuulovammaiset ymmärtävät itse, että se on ongelma.
Vastaavasti homojen ja lesbojen pitäisi tajuta, että homoseksuaalisuuden hehkuttamisesta normaalina, hyvänä ja ihanana asiana ei ole mitään hyötyä heille itselleenkään. Homoseksuaalisesti suuntautuneita ihmisiä on vain pari prosenttia väestöstä ja homo- ja biseksuaaleja yhteensäkin vain viitisen prosenttia. Yli 95 % väestöstä on heteroseksuaalisia ja hyvä niin. Heteroseksuaalisten ihmisten määrä ei ole pienenemässä eikä homoseksuaalien kasvamassa. On ihan turha teeskennellä, että neurologisesti normaalista poikkeava vähemmistö olisi jotenkin valtavan merkittävä ihmisryhmä koko yhteiskunnan kannalta. Yhteiskunnalliset asiat, kuten avioliittoinstituutio ja lasten huoltajuus, on järjestettävä normaalien, terveiden ihmisten mukaan. 95-prosenttisen enemmistön ei pidä tanssia pienen vähemmistön pillin mukaan.
Tämä ei tarkoita sitä, että homoja ja lesboja pitäisi jotenkin erityisesti vainota tai syrjiä. Homoseksuaalisuuteen pitäisi suhtautua samalla tavalla asiallisesti kuin nykyään suhtaudutaan esim. autismiin. Ei pidä teeskennellä, että he olisivat jotenkin normaaleja tai jopa tavallista parempia, fiksumpia ihmisiä. Toisaalta heitä ei pidä myöskään mitenkään kiusata tai häiritä. Homoihin ja lesboihin pitää suhtautua samalla tavalla kohteliaasti ja asiallisesti kuin autisteihin tai epileptikkoihin.
Ennen muinoin epileptikkoja inhottiin ja pelättiin taikauskoisesti. Tämä oli samanlaista ahdasmielistä ja foobista ajattelua kuin homojen ja lesbojen vainoaminen. Nykyään epileptikkoihin suhtaudutaan asiallisesti. Kukaan ei kiusaa tai vainoa heitä. Kukaan ei toisaalta myöskään yritä väittää, että epilepsia olisi ihan normaali ja hyvä asia. Kukaan ei sano, että epileptikot olisivat yhtä terveitä kuin kaikki muutkin. Kukaan ei sano, että epilepsia ei olisi sairaus tai neurologinen vamma. Homoseksuaalisuuteen pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin epilepsiaan tai autismiin: se on neurologinen vamma, mutta siihen pitää suhtautua asiallisesti.
On hyvä, että homojen vainoaminen on loppunut länsimaissa. Valitettavasti länsimaihin tulvii kaiken aikaa miljoonia muslimeja, joiden mielestä kaikki homot pitää tappaa. Homomyönteisten tahojen pitäisi keskittyä valistamaan muslimeja siitä, että homoseksuaalisuus on länsimaissa laillista. Homomyönteisten tahojen pitäisi vaatia, että homoja vainoavat muslimit karkotettaisiin pois Euroopasta.
Homomyönteisten tahojen ei pitäisi vaatia, että homoseksuaalisuutta pidettäisiin normaalina ja terveenä. Useimmat heterot eivät koskaan ryhdy suhtautumaan homoseksuaalisuuteen positiivisesti. Siihen ei edes pitäisi suhtautua sen positiivisemmin kuin epilepsiaan. Homojen pitäisi vaatia itselleen lähinnä samanlaista asiallista ja kohteliasta kohtelua, jota epileptikot, autistit ja kehitysvammaiset saavat osakseen.