Talouspolitiikkaa rautalangasta vihreille

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, vihr:

Miten köyhyyttä vähennetään

Vihreä eduskuntaryhmä kuuli tänä aamuna köyhyystutkijoita, THL:n Pasi Moisiota sekä Kelan Mikko Niemelää. Kumpikin analysoi nykyhetken köyhyyden erityispiirteitä verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.

Molemmissa analyyseissä tuli esiin köyhyyden suhde korkeisiin asumiskustannuksiin. Nykyään asumiskulut syövät yhä suuremman osan pienistä tuloista. Erityisen suuri ongelma on pääkaupunkiseudulla, jossa asumisen hinta on noussut eniten. Yhä useampi pienipalkkainen joutuu turvautumaan myös asumistukeen.

Asumisen hinta on siis välttämätöntä saada laskemaan, mutta kuinka - esimerkiksi asumistuen korottaminen ei ole yksiselitteinen ratkaisu, koska asumistuen noustessa vuokrantajilla on tapana nostaa vuokraa. Asumistuen korotukset valuvat vuokrankorotuksina vääriin taskuihin.

Muun muassa asumisen hinnan kasvusta johtuu, että yhä useampi toimeentulotukea saava saa sitä pysyvästi. Kun 80-luvulla toimeentulotuki oli hetkellinen ratkaisu vaikeassa elämäntilanteessa, nyt tuen käyttäjät joutuvat turvautumaan siihen yhtäjaksoisesti. Toimeentulotuella kompensoidaan syyperusteisten etuuksien jälkeenjäänyttä tasoa jota, kuten tiedämme, ei Sata-komiteassa onnistuttu parantamaan.

Pasi Moisio osoitti esityksessään, ettei tuloerojen kasvun ja talouskasvun välillä ole välttämätöntä yhteyttä, toisin kuin oikeistolla on tapana väittää. Tuloerot eivät ole talouskasvun väistämätön seuraus. Mitään tällaista kohtalonyhteyttä ei ole.

80-luvulla tuloerot olivat historiallisen matalat. Samaan aikaan talous kasvoi. 80-luku ei ollut taloudellisen laskusuhdanteen aikaa. Kyse on siis valinnoista. Verotuksen ja tulonsiirtojen avulla köyhyyttä on mahdollista vähentää.

Köyhyyden vähentäminen edellyttäisi ensisijaisesti työttömyyden vähentämistä. Sosiaalietuuksiin joutuvat turvautumaan lähinnä ne, joilla ei ole palkkatuloja.

Paras tapa vähentää köyhyyttä ja sosiaalietuusriippuvuutta on siis parantaa työllisyyttä. Tämä taas edellyttää työvoiman verotuksen keventämistä ja työmarkkinoiden vapauttamista.

Erityisesti työnantajamaksujen alentaminen on helppo keino edistää työllisyyttä, koska työnantajamaksujen alentaminen johtaa työttömyyden vaivaamilla aloilla työvoiman hinnan alentumiseen ja sitä myötä työvoiman kysynnän nousuun.

Hyvän työllisyystilanteen aloilla työnantajamaksujen alentaminen johtaa palkkojen nousuun. Tämä johtaa eri alojen välisten palkkaerojen kasvuun: työttömyyden vaivaamilla aloilla palkat jäävät pieniksi työnantajamaksujen alentamisen johtaessa työvoiman hinnan alentumiseen, kun taas hyvän työllisyystilanteen aloilla työnantajamaksujen alentaminen kasvattaa palkkoja.

Tätä palkkaerojen kasvua ei ole pidettävä ongelmana, jos ja kun seurauksena on työllisyyden paraneminen ja köyhyyden väheneminen ja sitä myötä sosiaaliturvariippuvuuden väheneminen.