keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin samankaltaisuudesta





Greg Swann:

Christianity and Christendom and Judaism are not the West. They are hybrids, transplants, grafts of Western branches onto Eastern roots.


Tätä olen itsekin aina sanonut.

Juutalaiskristillinen traditio on länsimaiselle sivilisaatiolle vieras elementti.

Renessanssi ja valistus hävittivät uskonnollisen ajattelun kahleet suurimmaksi osaksi ja vapauttivat länsimaisen sivilisaation luontaisen rationalismin ja individualismin. Écrasez l'infâme!

Klassinen liberalismi oli looginen seuraus renessanssista ja valistuksesta. Kaikki rationalistinen ja individualistinen ajattelu tukahtui juutalaiskristillisen irrationaalisen kollektivismin tunkeutuessa Eurooppaan Rooman valtakunnan rappeutuessa. Keskiaika oli pimeää kristillisen irrationalismin ja orjamoraalin aikaa.

Renessanssi, valistus ja moderni vapauttivat aidon eurooppalaisen ihmisen, rationaalisen individualistin.

Raamatun kertomus syntiinlankeemuksesta on malliesimerkki juutalaiskristillisen tradition antirationalismista ja anti-individualismista:

The Eastern roots of the Judeo-Christian faiths are exposed plainly enough in Genesis III, the story of Adam and Eve being cast out from a default state of moral perfection for having eaten of the fruit of the tree of the knowledge of good and evil. That is, Adam and Eve were incapable of sin while they were uncomprehending beasts, but they and all of humanity came to be fallen--guilty, malum in se, ab initio, inherently sinful without having committed any sin or crime--at the instant they became human beings, rational animals. This is the bedrock proscription of the East, the one that precedes and makes possible all of the many, many thousands of incomprehensible proscriptions of the East, the fundamental arbitrary limitation upon the mind that makes all those other arbitrary limitations not only possible but endurable to the illimitable human mind:

Thou Shalt Not Think.


Länsimaisen sivilisaation suurin ongelma on länsimaalaisten oma kulttuurirelativistinen maailmankuva, kyvyttömyys tai haluttomuus tunnustaa länsimaisen sivilisaation perustavanlaatuista ylivertaisuutta ja univeraalisuutta, yleisinhimillisyyttä:
The West is not simply better than non-Western cultures, it is vastly, fundamentally better. Hellenic culture is the only truly human civilization, the only one for which human reason, not animal stultification, is the ideal. We must defend the West's superiority, completely and immediately, or we will lose it forever.


Islam edustaa samaa antirationaalista, anti-individualistista, altruistista, kollektivistista maailmankuvaa kuin kristinusko, juutalaisuus ja kommunismi:

What can the Christians or the Jews say when Islam demands that we accept--without question--divine, received wisdom? When Islam demands that we submerge the ego? When Islam demands that we defer to the community? When Islam demands that we make charity our first concern? What base premise can they cite to distinguish their core dogma fundamentally from that of Islam? What can the communists and their unwitting minions say? In what way can they challenge the contention that Islam is the culmination of every premise they hold?


Juutalaiskristillinen sokea usko yliluonnolliseen on äärimmäinen vastakohta Protagoraan humanistiselle "ihminen on kaiken mitta"-ajatukselle.

Länsimainen sivilisaatio on ainoa inhimillinen, ihmisarvoa kunnioittava sivilisaatio. Kaikki muut kulttuurit perustuvat ihmisen alistumiseen ihmisen yläpuolella olevan imaginaarisen auktoriteetin absoluuttiseen valtaan.


This is the gift we must bear to the East, to the people who hate us and fear us, who at the most basic level do not understand how we can even exist. If we are to survive, if the last, best hope for human life is to survive on Earth, we must conquer and convert them. Not to our doctrine, but to our habit-of-mind; not to yet another arbitrary dogma, received and unquestionable, but to reason, to persuasion, to rational conviction. To the eternally incurious East we must bring not Ayn Rand's dollar sign but rather the unrelenting question mark of Socrates. For the frontier of the West, the only human civilization on Earth, is demarcated by a single word:

Why?

Why must I accept this received doctrine when its only claim to worth is that it did not originate in my own mind and is not comprehensible to my reason? Why must I must honor everyone and anyone so long as it is not myself? Why must I affect to believe that everyone's rights matter except my own? Why must I reap only what I have not produced and keep nothing that I have earned?

Why must I defile the incomparable gift of the human mind with dogma that can never be comprehended, can never be defended in reason, but can only be memorized, unquestioningly and inalterably?

Why am I doomed from birth to an unexamined life--to an unexaminable life? Why am I--a human being, the measure of all things--condemned to endure the entire span of my irreplaceable life as a pitiable and contemptible and risible pantomime of an uncomprehending beast?

Why?

That one word is the seed of the West, the sine qua non from which the vast tree that is Hellenic culture was grown, the fundamental concept that is missing from every non-Western culture.



On kuvaavaa, että sana islam tarkoittaa alistumista:

The word islam is a verbal noun originating from the triliteral root s-l-m, and is derived from the Arabic verb ’áslama, which means "to give up, to desert, to surrender (to God)."[1][18] Another word derived from the same root is salaam (سلام) which means 'Peace'.[19][20] Muslim, the word for an adherent of Islam, is the active participle of the same verb of which Islām is the infinitive.


Islam on siis verbi: alistua, luopua, antautua Jumalan valtaan.

Islamia sanotaan rauhan uskonnoksi vain siksi, että alistuminen on eräänlaista rauhaa. Kun ihminen alistuu Jumalan valtaan, ihmisen ja Jumalan välillä vallitsee rauha. Ihminen, joka ei kapinoi auktoriteettia vastaan, on rauhallinen suhteessa tähän auktoriteettiin. Neekeriorja, joka alistuu isäntänsä valtaan, on rauhassa isäntänsä kanssa. Natsien keskitysleireillä vallitsi rauha, koska juutalaiset eivät kapinoineet vanginvartijoita vastaan. Islamin tarkoittama rauha on samanlainen kuin keskitysleirillä vallitseva rauha.

Muslimi on alistua-verbin partisiippimuoto alistunut.

The word إسلام Islām is a verbal noun derived from s-l-m, meaning "submission" (i.e. entrusting one's wholeness to another), which may be interpreted as humility. "One who submits" is signified by the participle مسلم, Muslim (fem. مسلمة, muslimah).[3]

Muslimi on siis ihminen, joka on alistunut ihmiskunnan yläpuolella olevan imaginaarisen auktoriteetin absoluuttiseen valtaan. Muslimi = alistunut.

Miten tämä eroaa kristinuskosta ja juutalaisuudesta?

Millä tavalla kristinusko ja juutalaisuus olisivat parempia, inhimillisempiä uskontoja kuin islam?

Myös kristittyjen ja juutalaisten rukouksissa ihminen tunnustaa totaalisen avuttomuutensa ja heittäytyy täysin Jumalan armoille.

Keskeistä niin kristinuskossa, juutalaisuudessa kuin islamissakin on ihmiselämän arvottomuus, ihmisen mitättömyys ja merkityksettömyys ("maan matonen", "maan tomua"), Jumalan ehdoton, pelottava kaikkivoipuus (mm. vedenpaisumuksen aiheuttaminen ihmisten massamurhaamiseksi) ja kaikkitietävyys (Jumala lukee ihmisten ajatukset ja tietää kaikki synnit eli Jumalan kieltämät ihmisten teot), ihmisen alistuminen tämän imaginaarisen, näkymättömän Jumalan tahtoon ja tätä alistumista symbolisesti vahvistavien rituaalien kaavamainen noudattaminen (muslimien rukoilu viisi kertaa päivässä, kristittyjen synnintunnustukset ja rukoilut pää painuksissa ja silmät kiinni, juutalaisten ja muslimien ympärileikkaukset eli sukupuolielinten silpomiset ihmisten merkitsemiseksi Jumalan orjiksi).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti