Olen aina vastustanut ns. stadin slangin ja muiden murteiden puhumista.
Kielen olemassaolon tarkoitus on kommunikointi toisten ihmisten kanssa. Tahallinen murteen tai slangin puhuminen osoittaa piittaamattomuutta kuulijoita kohtaan. Tämä on ristiriidassa kommunikoinnin perusidean kanssa.
Ihmisten pitäisi puhua omaa murrettaan vain toisten samaa murretta puhuvien kanssa. Muiden kanssa pitäisi puhua yleiskieltä.
Murteen puhuminen on yleensä merkki sosiaalisen kanssakäymisen rajoittumisesta samalta murrealueelta kotoisin oleviin ihmisiin ja nimenomaan murteellisesti suomea puhuviin ihmisiin. Tällaisella henkilöllä ei siis ole tapana osallistua yleiskielisiin keskusteluihin; tämä kertoo jotain siitä, millaisissa sosiaalisissa piireissä hän liikkuu. Tällainen ihminen ei myöskään lue juuri lainkaan kirjoja tai sanomalehtiä - ovathan lähes kaikki suomenkieliset kirjat ja sanomalehdet nimenomaan yleiskielisiä.
On aivan eri asia sanoa "hyvvee päevee" kuin "hyvää päivää".
On omituista, jos joku ei tajua eroa murteen ja yleiskielen välillä. Mielestäni yleiskieltä pitäisi käyttää a) kaikessa kirjallisessa ilmaisussa, b) tv- ja radio-ohjelmissa, c) kouluissa ja työpaikoilla, d) missä tahansa muussa yhteydessä kuin samaa murretta puhuvien keskinäisessä epävirallisessa jutustelussa.
Varhaislapsuutensa jälkeen ihmisen pitäisi oppia yleiskieltä koulusta ja kirjoista.
Pitäisin mielekkäänä tieteellisenä tutkimuksena sitä, että joku kielentutkija, psykologi tai viestinnän tutkija tekisi esim. väitöskirjansa murteiden itsetarkoituksellisen käyttämisen merkityksestä toisaalta puhujan omalle identiteetille ja toisaalta kommunikaation sujuvuudelle.
Se estää kommunikointia, että joku pakkomielteenomaisesti koko ajan korostaa omaa provinsiaalista alkuperäänsä puhumalla mielenosoituksellisesti oman synnyinseutunsa murretta muilta alueilta kotoisin olevien ihmisten kanssa ja nimenomaan asuessaan itse oman murrealueensa ulkopuolella.
Murteet ovat primitiivistä kielenkäyttöä, jonka voidaan katsoa korvautuneen yleiskielellä. Murteiden puhuminen on modernina aikana eräänlainen atavistinen jäänne. Murteellisesti puhuvat ihmiset ovat ikään kuin jääneet nykyaikaisen koulutuksen ja tiedonvälityksen ulkopuolelle.
Murteen puhuminen on merkki jopa jonkinasteisesta funktionaalisesta lukutaidottomuudesta tai hyvin vähäisestä lukeneisuudesta, koska kirjojen ja lehtien rutiininomainen lukeminen väistämättä muuttaa ihmisen puhumaa kieltä kirjakielen kaltaiseksi eli yleiskieliseksi.
Ihminen ei voi prosessoida suurta määrää kirjakielistä tekstiä ryhtymättä muodostamaan ajatuksiaan myös suullisesti yleiskielisellä tavalla. Ihmisen aivoissa ei ole erillistä ajattelumoodia kirjakielelle ja puhekielelle. Kirjakieltä jatkuvasti käyttävä, kirjakielistä tekstiä jatkuvasti lukeva ja kirjoittava ihminen ryhtyy väistämättä puhumaan kirjakieltä muistuttavaa yleispuhekieltä.
Yleiskielestä räikeästi poikkeavalla tavalla puhuva ihminen ei siis ole tottunut prosessoimaan kirjakielistä verbaalista informaatiota eli kirjojen ja sanoma- ja aikakauslehtien tekstiä tai viranomaisten ja yritysten viralliseen tiedottamiseen kuuluvaa tekstiä. Tämä kertoo jotain kyseisen ihmisen älykkyystasosta, koulutustasosta, työurasta, elämäntavasta ja elämänkokemuksista.
Yleiskielen pitäminen turhana hienosteluna on hölmöä. Itsepintaisesti oman kotiseutunsa murretta ko. murrealueen ulkopuolella puhuvat ihmiset sen sijaan harrastavat omahyväistä, öykkärimäistä itsensä korostamista oksentamalla sitä murrettaan toisten ihmisten päälle.
Se merkitsee a) kieltäytymistä normaalin suomen puhumisesta eli sujuvasta, tasavertaisesta kommunikoinnista toisten suomalaisten kanssa ja b) oman provinsiaalisen alkuperän narsistista ylikorostamista.
P.S.
Analysoin tässä huvikseni yhtä netissä pyörivää kirjoitusta, jossa yritetään vääntää stadin slangilla huumoria stadilaisten ja junttien välisistä eroista:
Kielen olemassaolon tarkoitus on kommunikointi toisten ihmisten kanssa. Tahallinen murteen tai slangin puhuminen osoittaa piittaamattomuutta kuulijoita kohtaan. Tämä on ristiriidassa kommunikoinnin perusidean kanssa.
Ihmisten pitäisi puhua omaa murrettaan vain toisten samaa murretta puhuvien kanssa. Muiden kanssa pitäisi puhua yleiskieltä.
Murteen puhuminen on yleensä merkki sosiaalisen kanssakäymisen rajoittumisesta samalta murrealueelta kotoisin oleviin ihmisiin ja nimenomaan murteellisesti suomea puhuviin ihmisiin. Tällaisella henkilöllä ei siis ole tapana osallistua yleiskielisiin keskusteluihin; tämä kertoo jotain siitä, millaisissa sosiaalisissa piireissä hän liikkuu. Tällainen ihminen ei myöskään lue juuri lainkaan kirjoja tai sanomalehtiä - ovathan lähes kaikki suomenkieliset kirjat ja sanomalehdet nimenomaan yleiskielisiä.
On aivan eri asia sanoa "hyvvee päevee" kuin "hyvää päivää".
On omituista, jos joku ei tajua eroa murteen ja yleiskielen välillä. Mielestäni yleiskieltä pitäisi käyttää a) kaikessa kirjallisessa ilmaisussa, b) tv- ja radio-ohjelmissa, c) kouluissa ja työpaikoilla, d) missä tahansa muussa yhteydessä kuin samaa murretta puhuvien keskinäisessä epävirallisessa jutustelussa.
Varhaislapsuutensa jälkeen ihmisen pitäisi oppia yleiskieltä koulusta ja kirjoista.
Pitäisin mielekkäänä tieteellisenä tutkimuksena sitä, että joku kielentutkija, psykologi tai viestinnän tutkija tekisi esim. väitöskirjansa murteiden itsetarkoituksellisen käyttämisen merkityksestä toisaalta puhujan omalle identiteetille ja toisaalta kommunikaation sujuvuudelle.
Se estää kommunikointia, että joku pakkomielteenomaisesti koko ajan korostaa omaa provinsiaalista alkuperäänsä puhumalla mielenosoituksellisesti oman synnyinseutunsa murretta muilta alueilta kotoisin olevien ihmisten kanssa ja nimenomaan asuessaan itse oman murrealueensa ulkopuolella.
Murteet ovat primitiivistä kielenkäyttöä, jonka voidaan katsoa korvautuneen yleiskielellä. Murteiden puhuminen on modernina aikana eräänlainen atavistinen jäänne. Murteellisesti puhuvat ihmiset ovat ikään kuin jääneet nykyaikaisen koulutuksen ja tiedonvälityksen ulkopuolelle.
Murteen puhuminen on merkki jopa jonkinasteisesta funktionaalisesta lukutaidottomuudesta tai hyvin vähäisestä lukeneisuudesta, koska kirjojen ja lehtien rutiininomainen lukeminen väistämättä muuttaa ihmisen puhumaa kieltä kirjakielen kaltaiseksi eli yleiskieliseksi.
Ihminen ei voi prosessoida suurta määrää kirjakielistä tekstiä ryhtymättä muodostamaan ajatuksiaan myös suullisesti yleiskielisellä tavalla. Ihmisen aivoissa ei ole erillistä ajattelumoodia kirjakielelle ja puhekielelle. Kirjakieltä jatkuvasti käyttävä, kirjakielistä tekstiä jatkuvasti lukeva ja kirjoittava ihminen ryhtyy väistämättä puhumaan kirjakieltä muistuttavaa yleispuhekieltä.
Yleiskielestä räikeästi poikkeavalla tavalla puhuva ihminen ei siis ole tottunut prosessoimaan kirjakielistä verbaalista informaatiota eli kirjojen ja sanoma- ja aikakauslehtien tekstiä tai viranomaisten ja yritysten viralliseen tiedottamiseen kuuluvaa tekstiä. Tämä kertoo jotain kyseisen ihmisen älykkyystasosta, koulutustasosta, työurasta, elämäntavasta ja elämänkokemuksista.
Yleiskielen pitäminen turhana hienosteluna on hölmöä. Itsepintaisesti oman kotiseutunsa murretta ko. murrealueen ulkopuolella puhuvat ihmiset sen sijaan harrastavat omahyväistä, öykkärimäistä itsensä korostamista oksentamalla sitä murrettaan toisten ihmisten päälle.
Se merkitsee a) kieltäytymistä normaalin suomen puhumisesta eli sujuvasta, tasavertaisesta kommunikoinnista toisten suomalaisten kanssa ja b) oman provinsiaalisen alkuperän narsistista ylikorostamista.
P.S.
Analysoin tässä huvikseni yhtä netissä pyörivää kirjoitusta, jossa yritetään vääntää stadin slangilla huumoria stadilaisten ja junttien välisistä eroista:
Näin paljastat bönden
Stadin asukkaista on noin puolet landeja (bönde, heinähattu, landis, outo). Siis, kun stadilainen dallaa kartsoilla, on hänellä osapuilleen fifty-fifty tsägä väistellä lantatatteja. Ja sitte heko-heko: Böndeläisen laskuopin mukaan voimasuhteet ovat vihti-vihti.
Monen stadilaisen mielestä pääkaupunki on jo lopullisesti savolaisten ja muiden mongertavien junttien kansoittamaa. Vielä on kuitenkin saumat klaarata ittensä himaan ja välttyä landesoitumiselta: Vältä landelaisten seuraa aina. Opi tsennaamaan feikit aitojen joukosta.
Dunkkis kantsii tsekata ekaks. Landelaisen peruskamaa on lanta ja sehän döfaa styrkasti. Paraskaan parfyymi ei peippaa skarppia klyyvaria. Kun sköndä alkaa duftaa, oo skarppina: Lähistöllä smyygaa jurvatappi.
Usein lande dunkkaa kans svettikselle. Karvabresa kaalissa kesät talvet hautoo kyl knuburan siihen pointtiin, et fledan alla födaa nyyaa orgasmii.
Landejen kainalot ei just saippuaa ja dödöö oo nähny, etku kalakukko on ainoo, joka niil tsittaa siihen mestaan luonnostaan.
Kledjut paljastaa kans landelaisen. Hagiksen toril näkee starbuja, joillon huterat pussibyysat. Käsittämätönt, että sellaiset releet on yleensä ehjät. Ja sit ne harmaat läppätsengat: pohjat jotai pehmeet guttaperkkaa, et ois ku skutsis, mikä hiffaa kans siitä miten ne dallaa sillee.
Keski-ikänen juntti erottuu stadilla todella iisisti. Myrkynvihreetä strigaasii ja violettii skragaa ku ei käytä ketkää muut ku navetan kunkku ja ometan keisari. Ja skraganki kans niillon usein remmibläägät, jois on korkee puubottne. Hei, kamoon!
Nuoremman polven nurmivasarat luulee, et ne näyttää stadilaisilt, jos ne bungaa fyrkkaa kledjuist. Lacoste-skjordalla ne ei kuitenkaa pysty hämään skarpilla ögöllä siunattuu stadilaista tsiigaajaa. Juniorijuntti kärtsää snadist ja hikisest skeggest ja ilmeest, jost lyysaa turpeen pohjimmainen olemus. Ne studaa Stadii, stebui ja asfalttii ja senki hiffaa.
Tsekkaa murre kans
Öörat höröl on hyvä olla. Lande paljastuu usein bamlausvaiheessa. Miumau-kieltä vääntävä rasvanaama on taatusti bunkannu talikon varressa.
Landelaiset yrittää usein flöittaa olevansa stadilaisia solkottamal muka-slangii. "Mie oon tatilainen" ei kuitenkaan pysty vakuuttaan paljasklabbista.
Osa landeista höpisee omaa Riihimäki-slangii ja luulee, että se menee täydest. Jos kuulet et joku sanoo spåraa tai skuruu raitsikaksi, dösää limpuks, Stadii Hesaks, snagarii nakkariksi, Tölikkää Tölikaks tai Sörkkaa Sörkäks, nii smiitaa oitis: Jossain on navetan ylisiltä pääkaupunkiin dyykannu tahnapää.
Skönel huimaa
Skönest heinäpläägät ei snaijaa mitään. Finnjetil ne spyttaa parijonos heti ku botski snadisti kungaa. Kaiken lisäksi ne studaa, että tappi vois irrota ja voda luudaa ineen.
Varmimmin landelainen paljastuu skiglarissa. Kun eka floogu iskee, juntti vekslaa värii ja spuglaa. Toka floogu tuo tortun galsariin ja vie tajun. Sen jälkeen syntyperänsä paljastanu on skuffattava bärtsille goisaan ja venaan blosiksen tyyntymist, muuten se golaa handuihin.
Kaikis asiois savihatut ei oo ihan toivottomii. Jos epäilet jonkun kundin olevan bastus syntyny, iske sille kirves ja halko handuun. Aito lande hakkaa sulle talven vedut takkaan ku heikkomieline.
Tai anna kundille kippo multaa, se hittaa sieltä tuhat daggarii. Tai käske karjun stikkaa metski jonkkaan. Jos se on jauhonaama, se pluggaa viides minuutis sata skitarii.
Tai stikkaa HK:n blöötsiegura sen hudan eteen. Jos se skruudaa sen kuorineen, se on jostai Kihniölt. Ja jos se dokaa huikalla koko flindan shivaa päälle, se on sit vielä syvemmält.
Ja viel yks saletti konsti: Pistä epäilyksenalaine pluggaan tää stoori. Aito ryynipora ei bonjaa pätkääkään.
Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon, lisää läppää ja slangii stikkas sekaan Charlie Palmio (Stadin Slangi, jäsen 220).
Mielestäni tämä kirjoitus on malliesimerkki a) stadin slangin typeryydestä ja b) slangin epämääräisyydestä, aidon stadin slangin kuolemisesta, kaikenlaisten typerien idiosynkraattisten ilmaisujen virheellisestä kutsumisesta stadin slangiksi.
Näin paljastat bönden
Stadin asukkaista on noin puolet landeja (bönde, heinähattu, landis, outo). Siis, kun stadilainen dallaa kartsoilla, on hänellä osapuilleen fifty-fifty tsägä väistellä lantatatteja.
Lantatatti ei ole oikea slangisana.
Ja sitte heko-heko: Böndeläisen laskuopin mukaan voimasuhteet ovat vihti-vihti.
Stadin slangiin ei kuulu maalaismurteiden parodiointi, joten ilmaisun fifty-fifty vääntäminen muka maalaismurteelliseen muotoon vihti-vihti ei sovi slangitekstiin.
Monen stadilaisen mielestä pääkaupunki on jo lopullisesti savolaisten ja muiden mongertavien junttien kansoittamaa.
Pääkaupunki ja kansoittama ovat kirjakielisiä sanoja, jotka eivät kuulu slangiin.
Vielä on kuitenkin saumat klaarata ittensä himaan ja välttyä landesoitumiselta:
Landesoituminen ei ole oikea sana. Se on kirjoittajan itsensä keksimä idiosynkraattinen uusmuodoste.
Vältä landelaisten seuraa aina.
Maalainen on bönde tai lande, ei böndeläinen tai landelainen.
Opi tsennaamaan feikit aitojen joukosta.
Tässä tarkoitetaan feikkien stadilaisten tunnistamista, mutta lauserakenne antaa ymmärtää kirjoittajan puhuvan feikeistä landeista.
Dunkkis kantsii tsekata ekaks. Landelaisen peruskamaa on lanta ja sehän döfaa styrkasti.
Sana lanta ei kuulu stadin slangiin. Stadilaiset eivät puhu lannasta, koska stadissa ei ole peltoja. Jos stadilainen joutuisi sanomaan jotain peltojen lannoittamisesta, stadilainen sanoisi lantaa paskaksi. (Skeida tarkoittaa ihmisten paskaa tai yleensäkin mitä tahansa likaa tai jätettä tai metaforisesti paskapuhetta.)
Paraskaan parfyymi ei peippaa skarppia klyyvaria. Kun sköndä alkaa duftaa, oo skarppina: Lähistöllä smyygaa jurvatappi.
En ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän sanaa jurvatappi. Sana jurva kuulostaa johonkin maalaisjunttimurteeseen kuuluvalta sanalta.
Usein lande dunkkaa kans svettikselle.
Ei ainoastaan stadin slangissa, vaan muutenkin pääkaupunkiseudulla ja muualla Etelä- ja Länsi-Suomessa puhutussa kielessä haista-verbin kanssa käytetään muotoa haista joltakin, ei jollekin.
Karvabresa kaalissa kesät talvet hautoo kyl knuburan siihen pointtiin, et fledan alla födaa nyyaa orgasmii.
Ruotsinkielisen sanan nya käyttäminen on naurettavaa. Kukaan ei voi oikeasti väittää pitävänsä tuota luontevana kielenkäyttönä. Organismia ei kukaan sano orgasmiksi. Tuo ei ole mitään slangia.
Landejen kainalot ei just saippuaa ja dödöö oo nähny, etku kalakukko on ainoo, joka niil tsittaa siihen mestaan luonnostaan.
Sana etku (että kuin) ei sovi tähän. Kalakukko on käsite, jota stadin slangissa ei käytetä. Tämä on sama asia kuin se, että sana lanta ei kuulu stadilaisen sanavarastoon.
Kledjut paljastaa kans landelaisen.
Tässä taas käytetään sanaa landelainen, kun pitäisi käyttää sanaa bönde, lande tai landepaukku.
Hagiksen toril näkee starbuja, joillon huterat pussibyysat. Käsittämätönt, että sellaiset releet on yleensä ehjät. Ja sit ne harmaat läppätsengat: pohjat jotai pehmeet guttaperkkaa, et ois ku skutsis, mikä hiffaa kans siitä miten ne dallaa sillee.
Sanan mikä sijasta tässä olisi pitänyt olla minkä. (Stadin slangissa, kuten etelä- ja länsisuomalaisessa puhekielessä yleensäkin, käytetään usein sanaa mikä sanan joka sijasta.)
Tsengat (kengät) on anakronistinen slangisana, jota kukaan ei oikeasti käytä.
Keski-ikänen juntti erottuu stadilla todella iisisti. Myrkynvihreetä strigaasii ja violettii skragaa ku ei käytä ketkää muut ku navetan kunkku ja ometan keisari.
Strigaasi tarkoittaa ilmeisesti pukua. Täysin anakronistinen sana.
Ilmaisu navetan kunkku ja ometan keisari kuuluu agraariyhteisöön eikä stadiin. Stadilaisilla ei ole slangisanavarastossaan sellaisia käsitteitä kuin navetta/ometta. Tuollaisia agraaritermejä ei käytetä edes pilkattaessa maalaisia. Tämän tekstin kirjoittaja on iskenyt kirveensä kiveen yrittäessään humoristisesti käsitellä stadilaisten ja junttien välisiä eroja stadin slangilla: kirjoittaja on käyttänyt stadin slangiin kuulumattomia agraaritermejä, vaikka tekstin oli tarkoitus olla nimenomaan stadin slangia.
Ja skraganki kans niillon usein remmibläägät, jois on korkee puubottne. Hei, kamoon!
Bläägä on taas anakronistinen nimitys kengille. Puupohjakengistä ei kukaan käytä ilmaisua puubottne.
Nuoremman polven nurmivasarat luulee, et ne näyttää stadilaisilt, jos ne bungaa fyrkkaa kledjuist.
Bungaa eli maksaa on jälleen anakronistinen ilmaisu.
Nurmivasara on hölmö, epäluonteva ilmaisu. Lande ja bönde ja juntti ovat paljon luontevampia termejä.
Lacoste-skjordalla ne ei kuitenkaa pysty hämään skarpilla ögöllä siunattuu stadilaista tsiigaajaa.
Skjorda (paita) on anakronistinen ilmaisu. Silmät on stadin slangilla öögat. Ögö yksikössä on väärä muoto.
Juniorijuntti kärtsää snadist ja hikisest skeggest ja ilmeest, jost lyysaa turpeen pohjimmainen olemus.
Turve on agraaritermi, jota stadin slangissa ei käytetä edes puhuttaessa böndeistä. Pohjimmainen olemus on kirjakielinen ilmaisu, joka ei sovi stadin slangiin.
Ne studaa Stadii, stebui ja asfalttii ja senki hiffaa.
Studaa (pelätä) ja stebu (kivi) ovat anakronistisia slangisanoja.
Tsekkaa murre kans
Öörat höröl on hyvä olla. Lande paljastuu usein bamlausvaiheessa.
Bamlaus on äärimmäisen anakronistinen sana.
Miumau-kieltä vääntävä rasvanaama on taatusti bunkannu talikon varressa.
Miumau-kieli on kirjoittajan itsensä keksimä ilmaisu. Rasvanaama voisi olla haukkumasana finninaamaisille teineille, mutta ei maalaisille. Talikko on jälleen kerran agraari-ilmaisu, jota ei voi käyttää stadin slangissa.
Landelaiset yrittää usein flöittaa olevansa stadilaisia solkottamal muka-slangii.
Flöittaa (valehdella) ei ole luonteva tai yleinen ilmaisu. Solkottaa ei ole stadin slangia.
"Mie oon tatilainen" ei kuitenkaan pysty vakuuttaan paljasklabbista.
Myöskään "rasvanaama on taatusti bunkannu talikon varressa" ei vakuuta.
Osa landeista höpisee omaa Riihimäki-slangii ja luulee, että se menee täydest.
Junttien puhumaa feikkislangia ei yleisesti kutsuta Riihimäki-slangiksi.
Jos kuulet et joku sanoo spåraa tai skuruu raitsikaksi, dösää limpuks, Stadii Hesaks, snagarii nakkariksi, Tölikkää Tölikaks tai Sörkkaa Sörkäks,
Sekä Töölöstä että Sörnäisistä on olemassa nuo molemmat muodot ja molempia jotkut pitävät oikeina.
nii smiitaa oitis:
Smiitaa (paeta) on täysin anakronistinen sana.
Oitis on kirjakieltä eikä kuulu stadin slangiin.
Oitis on kirjakieltä eikä kuulu stadin slangiin.
Jossain on navetan ylisiltä pääkaupunkiin dyykannu tahnapää.
Taas agraarikieltä. Stadilainen ei sano junttien olevan kotoisin "navetan ylisiltä", koska stadilaisen sanavarastoon ei kuulu käsite navetan yliset.
Pääkaupunki on kirjakielinen sana, joka ei kuulu slangiin.
Tahnapää ei ole stadin slangia. Mikä vitun tahna??
Pääkaupunki on kirjakielinen sana, joka ei kuulu slangiin.
Tahnapää ei ole stadin slangia. Mikä vitun tahna??
Skönel huimaa
Skönest heinäpläägät ei snaijaa mitään.
Tässä siis vanha slangisana bläägä (kenkä) on kirjoitettu muodossa pläägä. Sköne (meri) ja bläägä ovat käytöstä poistuneita sanoja. Maalaisia sanotaan tässä heinäkengiksi. Mielestäni luontevampi sana olisi heinähattu, joskaan en itse käyttäisi sitäkään.
Finnjetil ne spyttaa parijonos heti ku botski snadisti kungaa.
Keinua on stadin slangilla gungaa, ei kungaa. Kirjoittajaa käyttää slangisanoista junttimaisia versioita, joissa b korvautuu p:lla (bläägä -> pläägä) ja g k:lla (gungaa -> kungaa). Kirjoittaja siis itse puhuu junttimaista "mie on stadilainen"-tyylistä feikkislangia.
Puhuminen Finnjetistä kertoo, että tämä on varsin vanhaa tekstiä.
Kaiken lisäksi ne studaa, että tappi vois irrota ja voda luudaa ineen.
Studaa (pelätä) on anarkonistinen sana.
Laivassa ei ole tappia eikä stadilainen keksisi tuollaista vitsiä haukkuakseen juntteja.
En ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän sanaa luudaa merkityksessä vuotaa. Käsittääkseni luudaa on sama kuin hillua, hengailla, flaneerata. Mitä sä täällä luudaat tarkoittaa samaa kuin mitä sä täällä hillut, mitä vittua sä täällä teet jne.
Varmimmin landelainen paljastuu skiglarissa.
Siis purjeveneessä. Typerä sana.
Kun eka floogu iskee, juntti vekslaa värii ja spuglaa. Toka floogu tuo tortun galsariin ja vie tajun.
En ole koskaan kuullut kenenkään käyttävän aallosta sanaa floogu.
Sen jälkeen syntyperänsä paljastanu on skuffattava bärtsille goisaan ja venaan blosiksen tyyntymist, muuten se golaa handuihin.
Bärtsi tarkoittaa Kalliota. En ole koskaan kuullut sanaa bärtsi käytettävän yleisnimenä.
Blosis (tuuli) ja golaa (kuolla) ovat anarkonistisia sanoja. Luontevampi kuolemista tarkoittava sana on delaa.
Kaikis asiois savihatut ei oo ihan toivottomii.
Taas agraarisana. Stadilainen ei ajattele mitään savea, koska stadissa ei ole savipeltoja. Toki puistossa tai urheilukentällä voi esim. kenkiin tulla savitahroja, mutta yleisesti savi ei ole stadilaisuuteen kuuluva käsite. Stadilainen ei keksisi kutsua maalaisia savihatuiksi. Vain maalaisjuntti itse voisi ajatella vaatteissaan olevan savitahroja. Stadilaiselle tuollainen ei juolahtaisi mieleen.
Jos epäilet jonkun kundin olevan bastus syntyny, iske sille kirves ja halko handuun. Aito lande hakkaa sulle talven vedut takkaan ku heikkomieline.
Stadilainen ei tulisi ajatelleeksi, että maalainen voisi olla saunassa syntynyt. Ajatus saunassa synnyttämisestä kuuluu muinaiseen agraariyhteiskuntaan. Tällainen käsite ei kuulu stadilaisen maailmankuvaan eikä stadilainen näin ollen keksisi väittää maalaisen olevan saunassa syntynyt.
En ole koskaan kuullut halkoja kutsuttavan veduiksi. Tämä sana tulee selvästi ruotsin kielen sanasta ved. Tämäkin on anakronistinen jäänne siltä ajalta, kun Helsingissä vielä oli paljon halkolämmitteisiä puutaloja. Lienee jotain sadan vuoden takaista slangia.
Stadilainen ei keksisi sellaista ideaa, että lande hakkaisi stadilaiselle halkoja. Stadilainen asuu kerrostalossa eikä lämmitä mitään takkaa. Kerrostaloissa on keskuslämmitys.
Tai anna kundille kippo multaa, se hittaa sieltä tuhat daggarii.
Asiayhteydestä on arvattavissa, että daggari tarkoittaa kastematoa. En ole kuitenkaan koskaan kuullut tuota sanaa. Jälleen näemme, että slangit ja murteet hankaloittavat kommunikoimista. Mitä järkeä on kutsua kastematoa nimellä daggari? Ei kukaan voi väittää oppineensa tuota sanaa lapsuudessaan kastemadon ensimmäisenä nimenä. Slangin pitäisi olla nimenomaan luontevaa kieltä, jota ei tarvitse erikseen opetella. Slangi on puhekieltä, joka tulee sen puhujilta spontaanisti. Kukaan ei oikeasti voi väittää käyttävänsä spontaanisti sanaa daggari.
Tai käske karjun stikkaa metski jonkkaan.
Metski (onki) ja jonkka (ilmeisesti joki) ovat anakronistisia sanoja.
Jos se on jauhonaama, se pluggaa viides minuutis sata skitarii.
Jauhonaama ei ole oikea juntin haukkumanimi. Pluggaa ei tarkoita onkia tai saada onkeen, vaan lukea tai opiskella (ruots. plugga). Tässä siis slangiasiantuntijana itseään pitävä kirjoittaja käyttää slangisanaa väärin.
Skitari ilmeisesti tarkoittaa jotain kaloja. En ole tuotakaan sanaa kuullut. Ihmettelen, mitä järkeä tuollaisten sanojen käyttämisestä on. Tuollaiset naurettavat ilmaisut hankaloittavat kommunikointia.
Tai stikkaa HK:n blöötsiegura sen hudan eteen.
HK:n blöö on yleinen vitsi-ilmaisu, mutta lenkkimakkaran kutsuminen tsieguraksi on hölmöä. Naaman sanominen hudaksi on anakronismi.
Jos se skruudaa sen kuorineen, se on jostai Kihniölt.
Kihniö on paikannimi, joka ei tulisi mieleen oikealle stadilaiselle.
Ja jos se dokaa huikalla koko flindan shivaa päälle, se on sit vielä syvemmält.Flinda tarkoittaa viinapulloa, mutta mitä vittua on shiva?! Enpä ole tuotakaan sanaa koskaan kuullut. Tämäkö on olevinaan jotain stadin slangia?
Ja viel yks saletti konsti: Pistä epäilyksenalaine pluggaan tää stoori. Aito ryynipora ei bonjaa pätkääkään.
Aito stadilainen taas bonjaa, että tässä on paljon väärää slangia. Epäilyksenalainen on kirjakieltä eikä kuulu slangiin. Ryynipora ei ole oikeasti käytössä oleva maalaisten haukkumanimi.
Mitä hyötyä on tuollaisesta "slangista", jota kukaan ei oikeasti puhu?
Mitä järkeä on tuottaa tekstiä sellaisella kielellä, jota ei todellisuudessa käytetä?
Väitän, että kirjaimellisesti kukaan ei käytä täsmälleen samanlaista slangia kuin tuon jutun kirjoittaja. Jutussa oli paljon sellaisia sanoja, joita aidot stadilaiset eivät pidä oikeaan slangiin kuuluvina.
Stadin slangin pitäisi olla nimenomaan luontevaa, autenttista kieltä, jota ei tarvitse erikseen opetella. Niinpä slangin pitäisi ikään kuin virrata luonnostaan, ilman erityistä ponnistelua. Tuo teksti kuitenkin vaikutti hyvin väkinäiseltä, keinotekoiselta. Tuossa ikään kuin yritettiin pakkomielteenomaisesti käyttää mahdollisimman paljon sellaisia sanoja, jotka poikkeavat normaalista kielenkäytöstä. Tämä ei kuitenkaan ole aidon stadin slangin idea. Alkuperäisessä stadin slangissa käytetyt sanat ovat sellaisia, jotka ovat syntyneet ihmisten oikeassa, spontaanissa kielenkäytössä, elävässä elämässä.
Esimerkiksi sana stidit (tulitikut) on tällaista luontevaa puhekieltä, joka on spontaanisti muodostunut ihmisten keskinäisessä autenttisessa kielenkäytössä, aidossa kommunikoinnissa. Sen sijaan ylläolevassa tekstissä ilmaisu "bastussa syntynyt" on keinotekoinen, kaukaa haettu, väen vängällä keksitty ilmaisu.
Mitä hyötyä on tällaisesta slangin vääntämisestä, joka ei mitenkään edistä kommunikointia? Kielen tarkoitus on kommunikointi. Kielen on oltava sellaista, jolla ihmiset puhuvat keskenään. Keinotekoisten ilmaisujen keksiminen (esim. "navetan ylisiltä kotoisin" ylläolevassa tekstissä) ei ole todellista ihmisten keskinäistä viestintää, vaan erikoisten, idiosynkraattisten ilmaisujen väsäämistä eräänlaisena urheiluna, sanataiteiluna.
Ylläoleva teksti on eräänlaista modernia runoutta, jossa leikitellään erikoisilla sanoilla. Se ei kuulu aidon, spontaanin kielenkäytön kategoriaan.
Aitoa kieltä on se, mitä ihmiset oikeasti käyttävät puhuessaan keskenään. Ihmiset eivät oikeasti puhu ylläolevan kirjoituksen mukaisella tavalla. Niinpä ylläoleva teksti ei edusta autenttista stadin slangia, vaan keinotekoista ja paljolti epäonnistunutta jäljitelmää.
Edes aidossa muodossaan slangit ja murteet eivät ole järkevää, toimivaa kielenkäyttöä, koska ne rajoittavat kielen käyttömahdollisuudet samaa slangia/murretta puhuvien ihmisten yhteisöön. Murteen/slangin idea on nimenomaan paikallisyhteisön tai muun alakulttuurin keskinäinen kommunikointi. Modernissa yhteiskunnassa ei ole mitään järkeä siinä, että ihmisten pitäisi kommunikoida vain muiden samalta alueelta kotoisin olevien tai muiden samaan alakulttuuriin/pienyhteisöön kuuluvien ihmisten kanssa. Moderni yhteiskunta on etnisesti homogeeninen kansallisvaltio, jossa nurkkapatriotismille eli provinsialismille ei ole sijaa. Murteet ovat peräisin kansallisvaltioita edeltäneeltä esimodernilta ajalta. Modernin kansallisvaltion projektiin kuuluu yhtenäinen, kaikkien samassa maassa asuvien, saman valtion kansalaisten puhuma ja kirjoittama yleiskieli.
Murteiden käyttäminen on yleiskielestä irtaantumista, paikallisyhteisöihin tms. alakulttuureihin käpertymistä, oman elämänpiirin ja kommunikaation turhaa, tahallista rajoittamista omaa maata pienempiin yhteisöihin. Moderni ihminen on ensisijaisesti suomalainen, ruotsalainen, saksalainen, ranskalainen, italialainen jne., ei siis esim. savolainen, stadilainen, gotlantilainen, skoonelainen, holsteinilainen, württembergiläinen, bretagnelainen, auvergnelainen, sardinialainen, toskanalainen jne. Näin ollen modernin, rationaalisen, koulutetun, sivistyneen ihmisen pitäisi välttää turhaa murteellista kielenkäyttöä tai alakulttuurien slangeja ja keskittyä kommunikoimaan kaikkien saman maan kansalaisten puhumalla ja ymmärtämällä yleiskielellä.
